Asioita, joita kukaan ei kerro raskaudesta

Miksei näistä kukaan kerro etukäteen?

Kaikki on kiellettyä

Kyllähän sitä oli kuullut, että raskaana osa ruuista on kiellettyjen joukossa, mutta se että niin moni muukin asia, yllätti. Aloitetaan niistä ruuista. Kerran kuukaudessa seison kaupan myslihyllyn edessä etsien mysliä, jossa ei ole pellavan-, pinjan-, chian-, hampun-, seesamin-, kurpitsan-, unikon- tai auringonkukansiemeniä. Joulu oli tosi nasta - ilman graafilohta, homejuustoja, mätiä,  katkarapuja ja kunnon meetvurstia. Pari kertaa join alkoholitonta inkivääriolutta vahingossa, kun en muistanut, että inkiväärikin on kiellettyä.

Ulkomaiset pakastemarjathan ovat kieltolista - mutta ilmeisesti suomalaiset pakastimessa vuodesta 2007 lojuneet on ihan ok..? Ja kaikki nuo ruokakiellothan ovat vain "suosituksia", mutta auta armias, jos menet julkisella paikalla syömään yhden raa'an katkaravun! Heti sinut tuomitaan itsekkääksi, huonoksi ihmiseksi, joka ei välitä lapsestaan.

Ja sitten ne muut kielletyt: parasta olisi, jos vain harrastaisit liikuntana kävelyä ja joogaa, koska kaikki lajit, joissa on putoamisvaara, nopeita suunnanvaihdosliikkeitä, iskumahdollisuuksia, selinmakuuliikkeitä, vatsamakuuliikkeitä, punnerreksia, lankkuja tai hyppelyjä eivät ole hyväksi. Kunhan ei ole Yin-joogaa, koska raskaudessa nivelet löystyvät, eikä pitkät venytykset ole ok! 

Ja kuukausi sitten mietimme, minne lähtisimme ulkomaille reissuun, nyt vielä, kun voin matkustaa (raskausviikon 28 jälkeen tähän tarvitaan lääkärin suostumus ja 1kk ennen laskettua aikaa lentoyhtiöt eivät suostu enää kuljettamaan). Jäljelle jäi kutakuinkin vain Euroopan maat, kun suodatimme kaikki malaria- ja zika-virusvaaramaat pois - joten lähdemme eläkeläisten suosimalle aurinkorannalle Malagaan.

Jatkuvasti päivittyvät uudet vaivat

Kaikki tietävät aamupahoinnin, raskausarvet ja jatkuvan nälän - mutta raskauden kirjoon kuuluu n. 100 000 muutakin vaivaa, joista kukaan ei puhu. Näitä voivat olla mm. alkuraskauden jatkuva pahoinvointi, rintojen turvotus, tajuton väsymys, hajuarkuus, hengästyminen, turvonneet limakalvot, nenän tukkoisuus, karvan kasvu outoihin paikkoihin, vatsan vihlonta, virtsankarkailu, nivelien löystyminen, närästys, kaikenlaiset vuodot ja maksaläiskät - ja kaikki nämä ennen raskauden puolta väliä. Tiedä sitä, mitä tässä on vielä edessä! Onneksi nykyään löytyy monenlaisia mobiilisovelluksia, jotka varoittavat vaivoista etukäteen. Seuraavaksi olisi luvassa lantiosta napaan muodostuvan linea negra -viivan ilmestyminen vatsan kasvaessa.

Raskausviikkojärjestelmä

Sen tiesin, että raskaus kestää noin 9 kuukautta, mutta jos nyt kysytte, millä raskauskuukaudella olen, voin kertoa, ettei minulla ole mitään hajua. Raskautta nimittäin seurataan skyptisellä raskausviikkojärjestelmällä. Olen nyt viikolla 20, mutta se ei suinkaan ole sikiön ikä, vaan viikkojen määrä siitä, milloin edelliset kuukautiseni alkoivat. Lapsi on todennäköisesti saanut alkunsa noin 2 viikkoa sen jälkeen. Vielä monimutkaisemmaksi seurannan tekee päiväseuranta, nyt 19+5 - eli raskausviikkoja on todellisuudessa vajaa 20. En tiedä, miksi raskautta pitää seurata päivän päälle, mutta neuvolassa siitä muistutellaan jatkuvasti.

Syynäys

Viimeiseen 20 vuoteen, ketään ulkopuolista ei ole kiinnostanut, miten elän (lukuunottamatta työterveyshuollon terkkaria, joka lupasi tehdä terveyteeni liittyvä kehityssuunnitelman ja unohti sen sitten). Kun tulee raskaaksi, yhtäkkiä sitä on kunnallisen terveyshuollon jatkuvan syynäyksen kohde. Kuukausittaisilla (myöhemmin vielä tiheämmin) neuvolakäynneillä ollaan jatkuvasti pissimässä kuppiin ja antamassa verinäytettä. Neuvolan tädit ovat erikoistuneet utelemaan sinulta kaiken: miten olet voinut, mitä syönyt, oletko nukkunut, poltatko, urheiletko, miten on alkoholinkäytön puoli.

Eikä tässä kaikki! Heitä kiinnostaa myös fyysisen lisäksi kaikki muukin: minkälainen parisuhde on, onko teillä tukiverkostoa, minkälaisista kotioloista olette peräisin, oletteko keskustelleet, miten lapsi muuttaa parisuhdetta, ahdistaako… Itsenäiseen elämään tottuneena, sitä on vaikea tajuta, että nyt, kun saan lapsen, yhteiskuntaa yhtäkkiä kiinnostaa, kuinka voin.

"Miten sä oot voinu?"

Viimeisen 3 kuukauden aikana olen kuullut kysymyksen "kuinka olet voinut?" enemmän kuin koskaan sitä ennen. Yhtäkkiä se kiinnostaa joka toista henkilöä, joka saa tietää, että olen raskaana. Sen ymmärrän, että läheiset ja ystävät ovat asiasta aidosti kiinnostuneita, mutta, kun puolituttu kysyy asiaa, joka kerta häkellyn, miten minun pitäisi vastata. Todellako se haluaa tietää, että "No nyt on ollut vähän turvotusta ja vatsan vihlontaa" vai pitääkö vaan vastata, että "Ihan hyvin"?

Tips for business

Johtaminen ei ole helppoa. Tämän siitä olen oppinut:

1. Palaverista, jossa kukaan ei pidä muistiota, on yhtä monta muistikuvaa päätöksistä kuin on osallistujia.

2. Työntekijä, joka valittaa työssään, ei yritä aina mollata työnantajaansa, vaan tuoda esille kehityskohteita.

3. Joskus kuitenkin, kun työntekijä valittaa jatkuvasti kaikesta työssään, se ei johdukaan siitä, että työpaikka on huono - vaan siitä, että hän on väärässä työssä.

4. Luottamus ei synny siitä päättämällä, vaan sitä joko on tai ei. Jos et luota omiin alaisiisi, mieti johtuuko se itsestäsi vai muista.

5. Jos ei ole ohjetta, mikä on oikein, ei voi sanoa, että on tehnyt väärin.

6. Esimiesasemaa ei kannata käyttää palkintona hyvästä työtuloksesta, koska parhaat johtajat eivät aina ole niitä, jotka ovat hyviä omassa työssään.

7. Eivätkä hyvät puhujat ole aina hyviä työssään - vaan hyviä puheissaan.

8. Jos yritykselle on tärkeintä näyttää ulos ja sisäänpäin hyvältä, eikä epäkohdista voida puhua avoimesti, epäkohdat jäävät korjaamatta - ja lopulta se likaa yrityksen maineen.

9. Kaikkien vastuu on ei-kenenkään vastuu. Tämä pätee niin kahvihuoneen siisteyteen kuin työntekijätyytyväisyyden kasvattamiseen.

10. "Sä opit kyllä tänn ajan kanssa" ei ole perehdytysohjelma.

11. Organisaatiota, jota ei johdeta ja, jonka annetaan itseohjautua, päätyy moneen suuntaan.

12. Kaikki työntekijät eivät halua kehittää työtään. Osa haluaa vain tehdä työn, joka heille on määrätty. Hekin ovat tarpeellisia.

13. Mikäli joku ei tee niin kuin olisit toivonut, kerro se hänelle, kerro, miten toivoisit asian hoidettavan ja anna mahdollisuus tehdä seuraavalla kerralla toisin. Kollegat ja alaiset eivät ole ajatuksenlukijoita.

14. Organisaatio, joka ei uskalla epäonnistua, ei ikinä opi ja kehity.

15. Usein kehu ja kiitos motivoi ihmisiä parempiin tuloksiin kuin raha.

Kuinka ei olla äiti

Tämän osaan hyvin. Kenestäkään ei tarvitse pitää huolta (mies osaa pitää huolta myös itsestään). Mihinkään tiettyyn aikaan ei tarvitse olla kotona. Menoja voi suunnitella spontaanisti. Ruokaa tehdään sen mukaan, miten itse on nälkä. Lääkkeet, puhdistusaineet ja teräaseet voi sijoittaa alakaappiin. Nukkumaan mennään, kun nukuttaa ja viikonloppuisin nukutaan pitkään. Reissataan, kun on lomaa, ja rahaa voi käyttää kaikkeen turhaan. Ei-äitinä olo on helppoa. 

Ei siitä ole kauaakaan, kun joku kysyi minulta, onko minulla lapsia. Teki mieli kulmat kurtussa vastata: "Näytänkö minä todella siltä, että minulla olisi?". Tuntui loukkaavalta, että joku oletti niin, koska vapaa lapsettomuushan mielestäni ihan huokui minusta. Äidithän ovat sellaisia vakavia, vastuuntuntoisia kodinhengettäriä - ja minä taas sellainen huoleton vapaasielu, ainakin henkisesti. Se selkeästi muuttaa ihmisiä, kun pitää ottaa vastuu toisesta. Yhtäkkiä sitä alkaa kiinnostaa, mitä eduskunta päättää subjektiivisesta päivähoidosta tai minkälaiset turvatyynyt autossa on.

Äitiys on kuin kerhojäsenyys, jonka voi lunastaa vain yhdellä tavalla. Ei ole kerta eikä toinen, kun minut on suljettu ulos keskustelusta kommentilla "Niin sähän, ett voi tietää, mistä me puhutaan, kun sulla ei ole lapsia" - aivan kuin minulla lapsettomana ei voisi olla tietolähteitä tai mielipidettä asiasta. Ilmeisesti vapaasieluisuus vaikuttaa myös siihen, miten muut tulkitsevat minun ymmärtävän heitä äitinä.  Onneksi minulla on myös paljon ystäviä, jotka ovat koittaneet jakaa sen kokemuksensa, hyvine ja huonoine paloineen. Kyllä ei-äitikin voi ymmärtää, miten lasten turvaistuin, kestovaipat tai unikoulu toimii (tai ei toimi) - mutta äitiys - sitä ei opi kuuntelemalla. Sen voi vain kokea.

Joten - toistaiseksi elän huoletonta vapaaelämääni, mutta samaan aikaan yritän luopua vanhasta. Yritän innostua sittereistä, muskareista ja erikoismuodoilluista tuteista. Luen ahdistuneena imetysoppaita ja mietin mihin ihmeen nurkkaan mahtuu pinnasänky, hoitopöytä - ja se vauva. Sanon hyvästi vapaa-ajalle, ylimääräiselle rahalle ja harrastuksille ja nukun pitkiä yöunia nyt, kun vielä voin. Täytyy siis toivoa, että kaikki menee hyvin kesäkuulle asti - ja sitten minäkin tiedän, minkälaista on olla olematta ei-äiti.