Kuinka ei olla äiti

Tämän osaan hyvin. Kenestäkään ei tarvitse pitää huolta (mies osaa pitää huolta myös itsestään). Mihinkään tiettyyn aikaan ei tarvitse olla kotona. Menoja voi suunnitella spontaanisti. Ruokaa tehdään sen mukaan, miten itse on nälkä. Lääkkeet, puhdistusaineet ja teräaseet voi sijoittaa alakaappiin. Nukkumaan mennään, kun nukuttaa ja viikonloppuisin nukutaan pitkään. Reissataan, kun on lomaa, ja rahaa voi käyttää kaikkeen turhaan. Ei-äitinä olo on helppoa. 

Ei siitä ole kauaakaan, kun joku kysyi minulta, onko minulla lapsia. Teki mieli kulmat kurtussa vastata: "Näytänkö minä todella siltä, että minulla olisi?". Tuntui loukkaavalta, että joku oletti niin, koska vapaa lapsettomuushan mielestäni ihan huokui minusta. Äidithän ovat sellaisia vakavia, vastuuntuntoisia kodinhengettäriä - ja minä taas sellainen huoleton vapaasielu, ainakin henkisesti. Se selkeästi muuttaa ihmisiä, kun pitää ottaa vastuu toisesta. Yhtäkkiä sitä alkaa kiinnostaa, mitä eduskunta päättää subjektiivisesta päivähoidosta tai minkälaiset turvatyynyt autossa on.

Äitiys on kuin kerhojäsenyys, jonka voi lunastaa vain yhdellä tavalla. Ei ole kerta eikä toinen, kun minut on suljettu ulos keskustelusta kommentilla "Niin sähän, ett voi tietää, mistä me puhutaan, kun sulla ei ole lapsia" - aivan kuin minulla lapsettomana ei voisi olla tietolähteitä tai mielipidettä asiasta. Ilmeisesti vapaasieluisuus vaikuttaa myös siihen, miten muut tulkitsevat minun ymmärtävän heitä äitinä.  Onneksi minulla on myös paljon ystäviä, jotka ovat koittaneet jakaa sen kokemuksensa, hyvine ja huonoine paloineen. Kyllä ei-äitikin voi ymmärtää, miten lasten turvaistuin, kestovaipat tai unikoulu toimii (tai ei toimi) - mutta äitiys - sitä ei opi kuuntelemalla. Sen voi vain kokea.

Joten - toistaiseksi elän huoletonta vapaaelämääni, mutta samaan aikaan yritän luopua vanhasta. Yritän innostua sittereistä, muskareista ja erikoismuodoilluista tuteista. Luen ahdistuneena imetysoppaita ja mietin mihin ihmeen nurkkaan mahtuu pinnasänky, hoitopöytä - ja se vauva. Sanon hyvästi vapaa-ajalle, ylimääräiselle rahalle ja harrastuksille ja nukun pitkiä yöunia nyt, kun vielä voin. Täytyy siis toivoa, että kaikki menee hyvin kesäkuulle asti - ja sitten minäkin tiedän, minkälaista on olla olematta ei-äiti.