Asiaa painosta

Hei, olen Seela. 164 cm ja 68 kiloa. Painoindeksini 25,3 eli ”lievästi lihava”. En tosin tunne itseäni lihavaksi, vaan ehkä hiukan rupsahtaneeksi, joka aikoo piakkoin ryhdistäytyä urheilussa ja parin kilon pudottamisessa - niin kuin varmasti puolet Suomen naiskansasta. 

Syy miksi kerron tämän, on se, että paino on meille naisille tabu. Sitä varjellaan samalla tavoin kuin pin-koodia, palkkatietoja tai omaa varallisuutta. Mutta en oikeastaan tiedä miksi.

Itsekin salailin tätä tietoa pitkän aikaa. Yläasteella painon kertominen oli sama kuin olisi paljastanut salaisen ihastuksensa nimen. Jostain olin oppinut, että lihava on paha. Ehkä se johtui siitä, että oma äitini kävi vaa’alla kauhistelemassa painoaan. Tai koska naapurin rouva puhui palopuheita siitä, kuinka hän lihoi nuoruudessaan ja tekisi nyt kaiken toisin, jos voisi. Tai ehkä se johtui lehdistä joita luin tai ohjelmista joita katsoin.

Vertailin teininä telkkarista missien strategisia mittoja ja luin nuorten lehtien terveyspalstoja, jonne sadat ikäiseni nuoret lähettivät kyselyitä: ”Olen 168 cm ja 58 kiloa. Olenko normaalipainoinen?”. Minäkin halusin olla normaali. Imin tietoa siitä, mitä se on. Yläaste oli raakaa aikaa itseään etsivälle ihmiselle.

Mutta ei se aikuisikäkään ollut helppoa. Kun noin 25-vuotiaana lopetin urheilun, lihoin lähes 10 kiloa. Ajattelin, että kyllä se nuoruuspaino palaa, kun alan urheilemaan taas. Ei palannut. Jonkun aikaa yritin pukeutua liian pieniin vaatteisiin siinä toivossa, että ne kannustaisivat syömään vähemmän. Lopulta luovutin. Isommissa vaatteissa oli vain mukavampaa ja hyvin syöneenä olin vähemmän kiukkuinen. Minusta tuli L-koon nainen.

Itseasiassa usempikin tutkimus on osoittanut, että ylipainoiset elävät pidempään. Kun laihat ja keskikokoiset kuihtuvat sairastuessaan, lihavat porskuttavat vararavinnollaan. Tutkimusten mukaan 65 ikävuoden jälkeen ideaalinen painoindeksi on lähellä kolmeakymmentä. Tosielämän esimerkit, ovat puolestaan osoittaneet, että lihavatkin ovat onnellisia. He löytävät puolison – menevät naimisiin – saavat lapsia – ja käyvät mieluisissa töissä. Onni ei ole siis kiloista kiinni. Miksi lihavuus olisi siis paha asia?

Kun päätin lopettaa painosta murehtimisin, minulle jäi yksi murhe vähemmän.
Joten: Hei, tytöt! Sanokaa ääneen se luku - olkoon se iso tai pieni! Sanokaa: ”tää on mun kroppa, nää on mun kurvit ja olen niistä ylpee!”

Linkkejä uutisiin tutkimuksista:

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/433407/Suurtutkimus+Lihavat+elavatkin+normaalipainoisia+pidempaan

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/200906299849355_lh.shtml

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/tutkimus-pulskat-vanhukset-elavat-pidempaan/

 

Täydellinen joululahja

Taas se alkaa: kauhea stressi, tarjousten metsästys ja kaupoissa jonottamien. Nimittäin Joululahjoen hankinta!

"Kiitti... just tälläsen villapaidanhan mä halusin..."

Jotkut viksut hankkivat joululahjat ajoissa. Nämä harvinaislaatuiset ihmiset kiertelevät kaupoissa alennuskausina ja ostavat täydellisen lahjan, kun se osuu silmiin. Itse olen kokeillut tätä tekniikkaa kerran. Ostin lahjan tammikuussa ja lahja löytyi samasta kaapista, jonne olin sen säilönyt joulua odottamaan - seuraavan vuoden tammikuussa. Jos lahjat hankkisi heinäkuun alesesonkina, niin voisi olla vielä mahdollisuus muistaa ne joulukuussa – mutta kuka nyt joululahjoja haluaa ajatella heinäkuun helteinä?

Lahjojen hankinnan voi jättää myös viime tinkaan. Kuulemma aattona klo 12 aikaan tavarataloissa on hyvin hiljaista ja rauhaisaa ostoksille. Tällöin hyllyjen väliä ravaavat vain ne henkilöt, jotka ovat uskaltautuneet jättämään lahjaostoksensa viime tunnille. Tällöin pitää vain toivoa, että tavaraa on vielä jäljellä – ja aika riittää. Tuttava kertoi tarinaa perheenjäsenestään, joka oli lopulta hankkinut lahjat huoltoasemalta, kun kaikki muut kaupat olivat kiinni. Noh, kyllähän ne auton lasinpyyhkijätkin ovat hyvä joululahja niitä tarvitsevalle!

Omistan kolme teekannusettiä, kannun ja kupit. Kaikki lahjaksi saatuja. Harmi vain, etten juo teetä kotona. Täydellisen lahjan löytäminen on vaikeaa. Olisi hyvä, että se on käytännöllinen – mutta ei liikaa: yhtenä jouluna ainut joululahja, jonka äitini sai, oli yli 1000-sivuinen Suomen historian tietosanakirja. Käytännöllistä kyllä, hyvä joululahja ei niinkään.

Täydellisen lahjan ei tarvitse olla kallis. Lahjan täytyisi olla sellainen, jota lahjan saaja todella tarvitsee tai haluaa tai sen taustalla on jokin ajatus. Eräänä jouluna, nimeltä mainitsematon sukulaiseni antoi puolisolleen lahjaksi vanhasta pesukoneesta rakennetun dreijan. Dreijan, siis laitteen, jolla voi muovata savesta kuppeja. Koneesta puuttui kokonaan nopeuden säätö ja se oli muutenkin haasteellinen käyttää – ehkä jopa vaarallinen. Lahjanantaja oli ajatellut antaa erityisen, itsetehdyn lahjan ihmiselle, joka piti käsillä tekemisestä. Lahja ei ollut täydellinen, mutta ajatus oli.

Tärkeintä onkin se ajatus. Tänä vuonna perheeni ei anna toisilleen lahjaksi tavaroita. Sen sijaan matkaamme koko porukka ulkomaille yhdessä. Skippaamme paketointihärdellin ja shoppailustressin. Se on tarpeeksi täydellinen joululahja meille.

Mukavaa joulun odotusta!

Pirullinen kipu

Kun voisikin sanoa, että sattuu paljon. Mutta, kun ei satu – sattuu vain vähän – koko ajan. Suureen kipuun saa lääkkeitä. Siitä saa vapaasti valittaa. Pieni kipu on katala kelmi. Se vaanii salaa kulman takana. Sitä voi mielessään ajatella, että kyllähän pienen kivun kestää – se on vain asenteesta kiinni, mutta ei se niin mene. Pieni kipu vaikuttaa hiljaa ja salakavalasti.

Ensin menee yöunet. Kun yö on nukuttu katsonaisesti, aamulla herää kiukkuinen ihminen. Sen jälkeen kaikki tuntuu hiukan vaikealta: liikkuminen, kanssakäyminen, ajatteleminen… elämä kaikenkaikkiaan. Kun huonosti nukuttuja öitä on kestänyt tarpeeksi kauan, se vaikuttaa itsetuntoon. Sitä alkaa kuvittelemaan, että on huono ihminen, kun mikään ei tunnu sujuvan. Väsymys vie myös henkiset voimat.

Pahinta on, että sitä ei edes tajua, että kaiken tämän takana on pieni kipu. Sen on melkein jo ehtinyt unohtaa. Kaikkeen tottuu. Se muistuttaa itsestään vain lyhyinä hetkinä, pieninä vihlaisuina taikka jomotuksena. Sitä kuvittelee näyttävänsä kivulle keskisormea, mutta todellisuudessa se hakkaa takaraivoon nuijalla koko ajan.

Vain otettu lääke auttaa, sanoi lääkäri kerran. Se on totta. Älkää ihmiset kipuilku, nauttikaa siihen lääkettä, kun sitä tarjolla on. Toiset välttelevät lääkkeitä, koska pelkäävät niiden pitkäaikaisvaikutuksia. Voin kertoa, että täysillä eletty, lyhytkin elämä on paljon arvokkaampaa kuin pitkään kipuilu. Älkää antako pirulliselle kivulle valtaa!

Kuinka ei saada töitä

Kumpa osaisinkin näinä epävarmoina aikoina sanoa miten töitä saadaan. Omat onnistumiseni ovat olleet lähennä sarja kokeiluja, tyrkyttämistä ja jännittyneitä puheluja - ja sitten ihmeen kaupalla olen saanut työpaikan. Mutta sen sijaan osaan kyllä sanoa, miten töitä ei saada:

Älä panosta ulkoasuun

”Mene työhaastatteluun sellaisena kuin olet” ei valitettavasti tarkoita, että voisit mennä haastatteluun niissä vaatteissa, joissa yleensäkin oleskelet. Työhaastattelussa on tarkoitus myydä itseänsä, joten silloin on myös hyvä pukeutua parhaisiimpiinsa – työvaatteisiin – ei bilevaatteisiin. Pelkät vaatteetkaan eivät aina riitä.

Elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun olin tsempannut paljon. Olin valinnut siistit vaatteet, pohtinut kysymyksiä ja kaivannut todistukset esille. Kun kättelin tervehtiäkseni haastattelijaa, tajusin heti, että haastattelu oli mennyt jo mönkään. Olin unohtanut teiniäin innoittamat, kirjavaksi lakatut kynteni. Joka ikinen kynsi oli eri värinen ja lakka lohkeili komeasti. Kukaan ei palkkaisi  ruokakaupan kassalle epäsiistin näköistä teiniä vaikka haastattelu olisi mennyt kuinka hyvin.

Siis jos et halua töitä: Vanhat rytkyt kelpaa. Jos olet samalla reissuilla menossa kuntosalille, mikset laittaisi jo haastatteluun jumppatrikoita?

Hauku edellinen työnantajasi

Ihan sama olitko töissä maailman kamalimmassa hikipajassa, älä ikinä hauku haastattelussa entistä työnantajaasi! Haastattelija näkee tässä vain epälojaalin työntekijän. Hän ei tiedä mitä kaikkea haukkujen taustalla on – etkä sinä halua tuhlata haastatteluaikaasi kaikkeen selittelyyn.

Jos et halua töitä: Kerro kaikki mitä edellinen työnantajasi teki väärin. Nimeä huonot esimiehesi. Juorua sisäpiiritietoa epäonnistuneista projekteista ja muista korostaa, että sinä kyllä arvasit, että ne tulisivat epäonnistumaan, mutta et viitsinyt sanoa mitään, koska ”pomo oli niin imbesilli”.

Snobeile

Ammattisanaston viljeleminen on vaarallista. Työnantaja ei halua tuntea itseään tyhmäksi. Jos hän ei ymmärrä hakemustasi taikka sitä mitä sanot haastattelussa, ei hän välttämättä halua sinua työpaikalleen osoittamaan kuinka tietämätön hän on. Jotkut rekrytoinnin ammattilaiset kehottavat kirjoittamaan työhakemukset aina englanniksi osoittaaksesi kielitaitosi, MUTTA Suomesta edelleen löytyy työnantajia, jotka eivät ymmärrä englantia kuin auttavasti ja jos lähestyt heitä väärällä kielellä, hakemus voi päätyä roskakoppaan.

Jos et halua töitä: Käytä ammattisanastoa ja lyhenteitä. Älä selittele taikka avaa sanojen tarkoitusta. Sanat ”crs-osaaja” tai ”MAT-hallinta ” kertonevat kaiken. Kaiva googlesta kaikki hienolta kuulostavat englanninkieliset termit.

Copy-pasteta

Hakemuksien kirjoittaminen on TYÖLÄSTÄ. Sitä voisi kuvitella, että yhden sivun hakemustekstin kirjoittaisi hetkessä, mutta jos tekstistä todella haluaa hyvän, siihen täytyy panostaa. Ei riitä, että kopioi hakuilmoituksesta sanat ”paineensitokykyinen, joustava ja ammattitaitoinen” ja lisäät niiden eteen ”minä olen”. Vaan hakemuksessa täytyy todella osoittaa, miten nämä asiat näkyvät työelämässä.

Jos et halua töitä: Ota vanha hakemus ja muuta vain hakemasi paikan nimi sekä vastaanottaja. Unohda vanha päiväys CV:hen, osoittaaksesi ettet ole kehittynyt pariin vuoteen ollenkaan.

Unohda mitä työpaikkaa olit hakemassa

Pahimpia ovat puhelinhaastattelut, jotka tulevat varoittamatta. Yhtäkkiä puhelimen toisessa päässä on henkilö, joka kyselee sinulta työpaikasta, jonne laitoit hakemuksen ehkä kuukausi sitten, etkä muista yhtään mitä siihen kirjoitit – saati sitten mikä työpaikka oli kyseessä. Yrityksen toimitiloissa pidettävään haastatteluun on helpompi valmistautua. Ennen sitä kannattaa lukea vielä työpaikkailmoitus ja oma hakemus läpi – sekä ottaa selvää minkä alan yrityksestä oli kyse.

Jos et halua töitä: Unohda saapua haastatteluun oikeaan aikaan. Unohda ketä tulit tapaamaan. Unohda mikä työnkuva oli. Kysy sitä. Unohda mitä olit kirjoittanut työhakemukseen. Pyydä anteeksi unohteluasi ja selitä, että et voi muistaa kaikkea, kun on näitä haastatteluja niin paljon.

Vanhuuden merkit

Aloin käyttämään silmänympärysvoidetta, koska kosmetologilla käydessäni hoitaja kysyi käytänkö sitä. Olin jo vastaamassa ”No en! Minähän olen liian nuori sellaiseen”, kunnes havahduin tajuamaan, että en taidakaan olla. Eikös se juuri kolmikymppisenä ala iho menettämään kimmoisuuttaan ja ensimmäiset rypyt ilmaantumaan?


Vastikään Iltalehti luetteli sivuillaan (http://www.iltalehti.fi/terveys/2013091817502109_tr.shtml) 11 merkkiä, josta tietää, että vanhuus on kulman takana. Näitä merkkejä ovat 1. ienrajan vetäytyminen, 2. äänenmuutos, 3. painonnousu, 4. aivastuksien lisääntyminen, 5. iholäikkien lisääntyminen, 6. korvien ja nenän suureneminen, 7. päänsärkyyn herääminen, 8. nopeasti humaltuminen, 9. silmien vuotaminen, 10. saippua-allergia sekä 11. lisääntynyt köhiminen. Koska näille vaivoille löytyy helposti muitakin selityksiä kuin vanhuus (kuten krapula), päätin listata varmemmat vanhuuden merkit:

Muistatko vielä tämän tv-ohjelman?

1.       Kuulet radiosta suosikkikappaleesi ja tajuat, että se on 30 vuotta vanha.

2.       Juuri, kun olet oppinut, että nuorison suosikki on ”Robin”, kaikki puhuvat jostain ”Iisakista”.

3.       Toteat, että tuulitakki on oikeastaan aika kätevä kaupungilla.

4.       Lounastauolla ei enää puhuta söpöistä pojista tai tytöistä, vaan omista sairauksista.

5.       Hihität aina, kun joku mainitsee sanan ”pilvipalvelu”.

6.       Ihmettelet onko kankaat kovinkin kallistuneet, kun nuoriso pukeutuu niin vähiin vaatteisiin.

7.       Käytät edelleen termejä ”sikamagee”, ”salarakas” ja ”elämä on!”.

8.       Tunnet mielihyvää, kun joku kutsuu sinua ”tytöksi”/”pojaksi”.

9.       Uudet karkkisi ovat nimeltään: Omega 3, Multivita plus ja Rennie.

10.   Kun uusin pelikonsoli lanseerataan, alat kertomaan kuinka sinullakin oli lapsuudessasi Commodore.

11.   Yökerhossa soitetaan outoa musiikkia, kunnes vuoroon astuu Haddawayn ”What is love” – ja olet tanssilattialla.

Miehet – se oudompi sukupuoli

Naisia on jo kauan aikaa turhaan väitetty siksi vaikeasti tulkittavaksi sukupuoleksi. Miehet ne vatsa outoja ovat. Vai mitä mieltä olette:

Lattioille pissaavat miehet

”Mitä eroa on miehillä ja naisilla? Naiset eivät pissaa lattialle vaikka kuinka käsi tärisisi.” Keksin tuon vitsin ihan itse parikymppisenä, kun siivosin kesätöikseni naisten ja miesten vessoja toimistorakennuksessa. Joka päivä sain luututa keltaisia tippoja miesten vessan lattialta, pöntön reunalta ja välillä jopa seinästä. Mietin miten ne miehet edes pystyivät saamaan wc:t niin likaisiksi päivässä ja pissasivatko he kotonaankin lattialle. Naisten vessat pysyivät siistinä. En vieläkään ymmärrä miksi miehet eivät voi istua virtsatessaan – varsinkin jos sihti on huono. Onko se ego-kysymys? Eikö selkä taivu? Vai onko se vain niin paljon kivempaa??

20 vuotta säästetyt kalsarit

Käsi ylös nainen, jos perhepiiristäsi löytyy mies, joka ei tahdo heittää vanhoja, rikkinäisiä vaatekappaleita roskiin ja säästää niitä ”kaiken varalta”. Pahimmassa tapauksessa hän edelleen käyttää niitä ja ajattelee, ettei kotioloissa haittaa, jos housut ovat vaikka haaruksista rikki. Äitini keksi tähän ongelmaan ratkaisun. Sen nimi on ”laita lapsi asialle”. Koulun taksvärkkipäivinä sain 50 markkaa, kun siivosin isäni vaatekaapin. Kun operaation perimmäinen tarkoitus paljastui, rikkinäiset vaatteet olivat jo roskiksessa eikä lapselle kehdannut huutaa siitä, miksi rikkinäiset alushousut olisi pitänyt säästää.

Flunssa = kuolemansairaus

Miehet pystyvät valloittamaan vuoria, suojelemaan perhettään pahiksilta sekä metsästämään karhuja – mutta kun mieheen iskee pieni tauti, hänestä tulee toimintakyvytön. Heille kotitöiden hoitaminen flunssassa on mahdottomuus. Mieluiten he makaavat sängynpohjalla ja valittelevat huonoa oloaan -  kovaan ääneen. Kun nainen sairastuu, jonkun täytyy silti hoitaa kotityöt, kokata ruuat, pyykätä, käydä kaupasta ja toimittaa lapset tarhaan – ja se joku on nainen itse. Oksentaa voi siinä välissä, kun heittä pyykin pesukoneeseen ja kuumehan on vain mielentila.

Yksi sana kertoo enemmän kuin 10

Tässä kokoelma tutuilta miehiltä saamiani tekstiviestejä: ”Joo”, ”Juu, tänään.”, ”Ok” ja ”Palaillaan.” Nainen sanoo saman asian n. 20 sanalla. Esimerkiksi viestin ”Palaillaan” voisi sanoa näinkin: ”Olen viikonlopun reissussa Pohjois-Suomessa ja olen kotona vasta sunnuntaina, mutta katotaan sitten mitä tehtäs eli palaillaan asiaan!”. Joskus yksi sanaa kertoo kaiken tarvittavan. Joskus yksi sana saa naisen kihisemään raivosta: Miten niin ”Ok”, kun viesti  kuului ”Nähtäiskö tänään? Mulla on menoa neljältä, mutta sen jälkeen voidaan nähdä viideltä tai kuudelta.”

Miehet ja vehkeet

Oli laite sitten mikä tahansa, se saa miehessä oleilevan teknologiavaiston heräämään. Kun pihaan ajetaan uusi auto, noin vartissa sen ympärille kerääntyy lauma miehiä kädet puuskassa nyökyttelemään hyväksyvästi. ”Kyllä on! Hevosvoimia ja tehokas moottori!”, ne hokevat lähes samaan ääneen. Kun nainen näkee saman vekottimen, hän toteaa ”Kyllä on - auto. Niitä on tuolla tiellä muitakin.” Laite kuin laite, se pääsee ihan uusiin sfääreihin, kun se päätyy miehen käsiin. ”Paljonko pikseleitä? Kuinka monta megaa? Mihin nopeuksiin tällä pääsee?”, mies kysyy. ”En mä tiedä!”, nainen vastaa, ”mä vaan käytän sitä!”.

Armeija

Ei edes mennä siihen. Siitä voisi kirjoittaa kokonaan oman juttunsa.

Uuden kodin koeaika

Aivan kuten työpaikoilla, myös asunnoilla pitäisi olla koeaika. Vasta, kun asunnossa on asunut jonkin aikaa huomaa, onko kämppä todella sopiva kodiksi. Teoriassa hyvältä kuulostava ja näytössä loistava asunto voi osoittautua käytännössä huonoksi valinnaksi. Ja syitä voi olla monia:

"Miten tämä asunto yhtäkkiä tuntuu niin pieneltä?"

Bad neigborhood

Tuttavan naapurista löytyi kaunista luontoa, metsää ja mukavan oloisia kallioita, joilla olisi ollut hienoa ottaa aurinkoa. Valitettavasti paikalliset ryyppyporukat olivat löytäneet kalliot myös. Viikonloppujen jälkeen maasto oli päällystetty lasinsirpaleilla, joten koiranomistajan täytyi tyytyä asfalttiteillä lenkkeilyyn – luonnon sijaan. Toisen tuttavan naapuristossa olisi voinut harrastaa huumeneulojen bongailua. Joka lenkillä löytyi vähintään yksi. Sitäpä ei lukenut asuntoesittelyssä.

Kolmas ystävä olisi saanut seuraa joka ilta naapuriston räkälästä.  Joko ovelta löytyi seinustalle kuseskelija taikka lepohetkeä kaivannut maailmanmatkaaja. Asuntonäytön aikaan, klo 12 naapuristo oli vaikuttanut kovin hiljaiselta. Illat näyttivät ympäristön toisen luonteen. Oman opiskelija-asuntoni ala-aulasta löysin kerran iltasaikaan juopuneen miehen, joka kyseli ”Täältäkö niitä maksullisia naisia saa?”. Ei saanut.

Paljon melua tyhjästä

Kun asuntoa käy katsomassa, harvoin tulee huomioitua minkälainen on naapuriston melutaso. Häiritsevää melua ei huomaa päivällä näyttöaikaan – vaan vasta yöllä, sunnuntaina tai aamuvarhain. Tällöin asunto on jo hankittu ja valittaminen turhaa. Pahimmassa tapauksessa naapurissa asuu ikuinen remontoija, jonka sunnuntaivarustukseen kuuluu sirkkeli, pora ja vasara. Edes lasten huuto tai koirien haukunta ei vedä vertoja korvia vihlovalle poran äänelle, joka toistuu epätasaisella tahdilla. Remonttia varten tyhjennetty asunto toimii myös tehokkaana kaikukoppana työnäänille. Näkemiin pitkät viikonloppu-unet!

Naapureitasi et voi valita

Naapuri seuraa ovisilmästä mitä rappukäytävässä tapahtuu. Kun astut portaikkoon, kuuluu kolahdus. Ääni lähtee siitä, kun kyylä-naapuri asettuu ovisilmän äärelle. Voit melkein kuulla hengityksen oven takaa. Tutkimukset eivät ole vielä selvittäneet, mitä tapahtuu kyylä-naapurin mielessä. Onko hän kontrollifriikki? Saako hän jotain sairasta mielihyvää siitä, että tietää mitä naapurit puuhailevat? Vai onko hänen televisionsa kenties rikki ja porraskäytävä on ainut viihdyke, jota tarjolla on?

Edellisessä asunnossani kyylä-naapuri meni niin pitkälle, että uskaltautui rappukäytävään. Hän tuijotti naapuriasuntoihin sisään näiden postiluukkujen kautta.  Todistimme tätä ovisilmästä katsellen. Me kyylät.

Mitä, jos asunto ei ole… vain sopiva?

Kuvittelin, että asunnollani oli minua jotain vastaan. Aina tuntui olevan seinä edessä. Olin mustelmilla, kun törmäilin ovenkarmeihin ja tavarat tippuilivat hyllyistä. Epäilin jo jonkinlaista asunnonhenkeä, joka oli päättänyt etten kuulunut sinne. Parissa kuukaudessa tajusin missä vika todella oli. Asunto oli liian pieni! Ovenkarmit kävivät iholle, koska seinän ja oven välissä oli liian vähän tilaa ja tavarat eivät pysyneet hyllyillä, koska ne olivat niin täynnä. Näytössä vanha 50-luvun asunto näytti romanttisen somalta - käytännössä se oli vanhanaikaisen pieni kömpelölle naisihmiselle. Mutta eihän sitä olisi voinut tietää kokeilematta.


Jos ”väärä” asunto tulee valittua, ei voi kuin uneksia siitä seuraavasta, täydellisestä kodista. Ja sitten, kun muutto siihen uuteen asuntoon tulee ajankohtaiseksi, sitä vanhaa, ”epäsopivaa” kotia tulee todennäköisesti ikävä.