Tissit – Katso kuvat!

Jos klikkasit tämän kirjoituksen linkkiä vain sen takia, että otsikossa luvattiin kuvia tisseistä, minun on valitettavasti tuotettava sinulle pettymys. Ei täällä ole mitään tissikuvia. Halusin vain kokeilla kuinka seksi myy – tai tarkemmin: rintarauhaset. Tosin, ei tästä taida kukaan rahaa saada.

Tiss... eikun nämä on keksejä.

Taannoin eräs kollega (naispuolinen, ei lapsia) kommentoi kuinka olisi kamalaa, kun rinnat rintaruokinnan lopettamisen jälkeen sitten roikkuisivat jossain navan kohdalla eivätkä olisi enää entisensä. Jäin miettimään, että mitä niillä sitten edes tekee, jos ei imetä. Keksin niille kolme tarkoitusta:  1) jälkikasvun ruokinta, 2) vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnon herättäjä ja 3) naiseuden symboli.

Kaikki nämä päivät olen antanut noiden vain roikkua mukana, enkä ole tajunnut minkälainen voimavara minulla on. Samassa paketissa ruuan tuotantolaitos ja viihdytyskeskus. Tissillä saa sekä miehen, että lapsen hiljaiseksi. Toiset hankkivat niillä rahaa iltapäivälehtien sivuilla - toiset taas käyttävät niitä aseena tasa-arvosodassa poltettujen rintsikoiden kera.

Rinnat ovat kummallisia juttuja. Noin 42 %:lla väestöstä on ne. Silti, kun Iltalehti julkaisee nettisivuillaan otsikkolinkin ”Rihanna vilautti rintojaan – katso kuvat!”, tuhannet suomalaiset klikkaavat linkkiä. Ihan kuin se olisi joku uusi juttu. Ja Rihannan rinnathan on nähty iltapäivälehtien sivuilla jo niin monta kertaa eri kuvakulmista, ettei luulisi siinä olevan enää mitään ihmeteltävää.

On suorastaan outoa kuinka kasa rasvaa ihon sisällä voi saada miehien päät pyörälle, tuottaa proteiinipitoista maitojuomaa sekä tehdä tytöstä naisen. Samalla ne ihastuttavat, vihastuttavat ja kauhistuttavat. Kun eläinaktivistit aiheuttavat pahennusta riisumalla paitansa ja protestoimalla näin turkiksia vastaan – Lady Gaga myy samalla metodilla levyjään.

Rintojen merkityksen naiseuden symbolina ymmärtää vasta sitten, kun ne on vaarassa menettää. Kun äitini sairasti yli kymmenen vuotta sitten rintasyövän – kävi selväksi kuinka kova pala niiden menettämisessä oli vaikka niillä ei enää ollutkaan roolia jälkikasvun ruokinnassa tai miehen metsästyksessä. Rinnat ovat osa naisen minuutta – ovat ne sitten isot tai pienet, roikkuvat tai lattanat – tai uudelleen rakennetut.

Miehille terveisiä: Meillä ei ehkä ole parempaa palkkaa, ihmisoikeuksia joka maailman kolkassa, asemaa johtoryhmässä taikka oikeita mielipiteitä – mutta meillä rinnat! Niillä me hallitaan maailmaa!

10 asiaa, joista en pidä

1. Maitopurkit, jotka eivät suostu aukeamaan. Sen sijaan niiden kaatonokat notkistuvat avausyrityksistä ja vihdoin ja viimein, kun olet kynsien, saksien ja jumalan armahduksen avulla saanut purkkiin reiän, kaatonokka on niin runneltu, että maidot menee ohi lasin.

Vähänkö ärsyttävää!!!

2. Naisten lehden reseptit, joihin pitää metsästää puoli thaimaata oikeita mausteita, keitellä, vispata ja paahdottaa tuntitolkulla ja lopputuloksena on pahaa mössöä. …ja ruokakaapissasi lähes täydet purkilliset erikoismausteita, joita et tule koskaan enää tarvitsemaan.

3. Sukkahousut, jotka hajoavat heti, kun ne saa ulos pakkauksesta.

4. Liian tiukka pönihäntä. Sellainen, joka jättää päänahan araksi tunneiksi hiuslenkin poistamisen jälkeen.

5. Tietokoneen tietoturvapäivitykset, jotka ilmestyvät varoitusikkunana ruutuun ilmoittamaan, että kone sammutetaan minuutin sisällä, juuri, kun sinulla oli hyvä kirjoitus-flow päällä. Päivitystä voi kyllä viivästyttää, mutta se on vain väistämättömän ajatuskatkoksen lykkäämistä.

6. Tv-sarjat, joissa esiintyy vain nuoria ja kauniita ihmisiä. Siinä vaiheessa, kun ei voi erottaa kuka on lapsi ja kuka vanhempi, jotain on pielessä.

7. Pakkasella käyttökelvottomat älypuhelimet. Ei ne Nokian insinöörit taida usein seistä bussipysäkillä 30 asteen pakkasessa yrittämässä näpytellä kännykästä esiin bussiaikatauluja. Sormet jäätyy, kun ei se laite toimi sormikkaat kädessä!  Ja yhteyskin hidastuu etanavauhtiin, kun on tarpeeksi kylmä!

8. Asiakaspalvelijat, joilta ei saa palvelua. Varsinkin elektroniikkakaupassa, uutta tietokonetta etsiessä, kun on vartin verran tuijotellut eri kokoisia laitteita ja harhaillut käytäviä edes takaisin epätoivoinen katse naamallansa saamatta palvelua, tuntee itsensä pieneksi ja mitättömäksi. En varmaan näyttänyt henkilöltä, joka tarvitsee uuden tietokoneen.

9. Tilarohmut, Piltti-/Bonapurkit. Niksipirkat ovat täynnä vinkkejä kuinka piltti- ja bonapurteloista voi kätevästi askarrella tyylikkäitä tuoksukylttilälyhtyjä, kuviollisia säilytysrasioita taikka trendikkäitä kuivakukkaruukkuja. Ne ovat niin hemmetin käteviä, mutta purkkeihin on jäänyt silti paha suunnitteluvika. Niitä ei voi kasata, niitä ei voi lytätä, ne vievät ihan valtavasti tilaa avattuina taikka tyhjinä. Jokaisen lapsiperheen kodista löytyy varmasti pilttipurkkimeri (Kätevä niksi sekin!).

10. Räntäsateet. Kuka niistä voi edes pitää?

Mä en tajuu..

Mä en tajuu montaakaan asiaa, kuten trigonometrisia funktioita, Suomen talouspolitiikkaa taikka miksi taivas on sininen, mutta en varsinkaan näitä:

"Kotona loppui paperi, niin piti käydä kylillä piirtelemässä."

Tageja piirtelevät nuoret
Jos jossain on valkoinen seinä, ei kestä kuin yksi sumuinen viikonloppu, kun siihen on ilmestynyt spreimaalia. Miksi? En tarkoita graffiteja, joiden eteen todella nähdään vaivaa ja joiden tarkoitus on koristaa harmaata maailmaa – vaan niitä sotkuja, jotka sutataan sekunnissa. Mikä niiden tarkoitus on? Onko asialla aloittelevat graffititaiteilijat, jotka eivät vielä osaa suunnata spraypulloaan oikein? Vai teinit, jotka haluavat jättää jälkensa maailmaan – vaikka vain S-Marketin seinään? Miksi ne ihmiset haluavat sotkea toisten taloja? Saanko minäkin käydä maalaamassa heidän maakuuhuoneidensa seiniin valitsemiani valistusvirsiä??

”Kovaotteiset” toimintaelokuvat
”Supertähti Rutger Hauer esittää kovaotteisen toimintatrillerin pääosassa kulkuria, joka kyllästyy kotikaupungissaan rehottavaan korruptioon ja rikollisuuteen” (elokuva Hobo with a Shotgun). ”Kovaotteinen toimintaelokuva terrorismin torjuntaan erikoistuneesta poliisimiehestä, joka saa vastaansa mielipuolisen lentokonekaapparin ja tämän ammattitappajajoukkion” (elokuva Matkustaja 57). ” Game of Death on kovaotteinen toimintaelokuva, jossa tiukka Wesley Snipes painaa sata lasissa!” Mikä ”kovaotteinen”?? Sen vielä ymmärrän, että toimintasankari, portsari tai rikollinen voi olla kovaotteinen, mutta miten elokuvasta tulee sellainen? Kohteleeko se katsojaa kovasti? Tuleeko sitä katsoessa ryhjeita?

”Revitalift Total Repair 10 Monitehoinen anti-age BB-voide medium sävyllä”
Mitä??! Kuka näitä kosmetiikkatuotteiden nimiä keksii?! Mikä monitehoinen? Onko ne niin kuin silmälasit? Poistaa hajataiton ja likinäköisyyden? Ja Total Repair? Korjaa kaiken, parisuhteen ja lattian halkeamat? Anti-age BB-voide – voide, joka estää ikäihmisten Big Brother-ohjelmien katselun?? Numero nimessä vissiin korostaa tuotteen korkeatasoisuutta. Miksei se voi olla vain Revitalift-meikkivoide??

Alastonprotestit
Alastomat ihmiset ovat protestoineet mm. turkiksia, huonoja elinolosuhteita, naistenoikeuksia ja valtiovaltaa vastaan. Joskus jossain joku on saanut päähänsä, että jos riisuu vaatteensa, saa sanomansa paremmin perille. Niinkö se ihan oikeesti menee? Oma kokemukseni on, että alastoman ihmisen edessä katse putoaa useimmiten hartiatason alapuolelle ja se mitä ihmisen suusta tulee, jää enemmän tai vähemmän kuulematta. Alaston protestoija kyllä usein päätyy lehtien sivuille, mutta muistaako kukaan mitä hän protestoi?

Dr. Ötker
Kuka toi tämän brändin Suomeen? Ettekö keksineet mitään muuta markkinointinimeä? Tuotteissa ei varmasti ole mitään vikaa mutta ”Ötker”! Dr. Ötker on kuin saksalainen Etola: kuulostaa yököttävältä – vaikka sisältö olisi hyvä.

Voisko joku selittää?

Asiaa painosta

Hei, olen Seela. 164 cm ja 68 kiloa. Painoindeksini 25,3 eli ”lievästi lihava”. En tosin tunne itseäni lihavaksi, vaan ehkä hiukan rupsahtaneeksi, joka aikoo piakkoin ryhdistäytyä urheilussa ja parin kilon pudottamisessa - niin kuin varmasti puolet Suomen naiskansasta. 

Syy miksi kerron tämän, on se, että paino on meille naisille tabu. Sitä varjellaan samalla tavoin kuin pin-koodia, palkkatietoja tai omaa varallisuutta. Mutta en oikeastaan tiedä miksi.

Itsekin salailin tätä tietoa pitkän aikaa. Yläasteella painon kertominen oli sama kuin olisi paljastanut salaisen ihastuksensa nimen. Jostain olin oppinut, että lihava on paha. Ehkä se johtui siitä, että oma äitini kävi vaa’alla kauhistelemassa painoaan. Tai koska naapurin rouva puhui palopuheita siitä, kuinka hän lihoi nuoruudessaan ja tekisi nyt kaiken toisin, jos voisi. Tai ehkä se johtui lehdistä joita luin tai ohjelmista joita katsoin.

Vertailin teininä telkkarista missien strategisia mittoja ja luin nuorten lehtien terveyspalstoja, jonne sadat ikäiseni nuoret lähettivät kyselyitä: ”Olen 168 cm ja 58 kiloa. Olenko normaalipainoinen?”. Minäkin halusin olla normaali. Imin tietoa siitä, mitä se on. Yläaste oli raakaa aikaa itseään etsivälle ihmiselle.

Mutta ei se aikuisikäkään ollut helppoa. Kun noin 25-vuotiaana lopetin urheilun, lihoin lähes 10 kiloa. Ajattelin, että kyllä se nuoruuspaino palaa, kun alan urheilemaan taas. Ei palannut. Jonkun aikaa yritin pukeutua liian pieniin vaatteisiin siinä toivossa, että ne kannustaisivat syömään vähemmän. Lopulta luovutin. Isommissa vaatteissa oli vain mukavampaa ja hyvin syöneenä olin vähemmän kiukkuinen. Minusta tuli L-koon nainen.

Itseasiassa usempikin tutkimus on osoittanut, että ylipainoiset elävät pidempään. Kun laihat ja keskikokoiset kuihtuvat sairastuessaan, lihavat porskuttavat vararavinnollaan. Tutkimusten mukaan 65 ikävuoden jälkeen ideaalinen painoindeksi on lähellä kolmeakymmentä. Tosielämän esimerkit, ovat puolestaan osoittaneet, että lihavatkin ovat onnellisia. He löytävät puolison – menevät naimisiin – saavat lapsia – ja käyvät mieluisissa töissä. Onni ei ole siis kiloista kiinni. Miksi lihavuus olisi siis paha asia?

Kun päätin lopettaa painosta murehtimisin, minulle jäi yksi murhe vähemmän.
Joten: Hei, tytöt! Sanokaa ääneen se luku - olkoon se iso tai pieni! Sanokaa: ”tää on mun kroppa, nää on mun kurvit ja olen niistä ylpee!”

Linkkejä uutisiin tutkimuksista:

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/433407/Suurtutkimus+Lihavat+elavatkin+normaalipainoisia+pidempaan

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/200906299849355_lh.shtml

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/tutkimus-pulskat-vanhukset-elavat-pidempaan/

 

Täydellinen joululahja

Taas se alkaa: kauhea stressi, tarjousten metsästys ja kaupoissa jonottamien. Nimittäin Joululahjoen hankinta!

"Kiitti... just tälläsen villapaidanhan mä halusin..."

Jotkut viksut hankkivat joululahjat ajoissa. Nämä harvinaislaatuiset ihmiset kiertelevät kaupoissa alennuskausina ja ostavat täydellisen lahjan, kun se osuu silmiin. Itse olen kokeillut tätä tekniikkaa kerran. Ostin lahjan tammikuussa ja lahja löytyi samasta kaapista, jonne olin sen säilönyt joulua odottamaan - seuraavan vuoden tammikuussa. Jos lahjat hankkisi heinäkuun alesesonkina, niin voisi olla vielä mahdollisuus muistaa ne joulukuussa – mutta kuka nyt joululahjoja haluaa ajatella heinäkuun helteinä?

Lahjojen hankinnan voi jättää myös viime tinkaan. Kuulemma aattona klo 12 aikaan tavarataloissa on hyvin hiljaista ja rauhaisaa ostoksille. Tällöin hyllyjen väliä ravaavat vain ne henkilöt, jotka ovat uskaltautuneet jättämään lahjaostoksensa viime tunnille. Tällöin pitää vain toivoa, että tavaraa on vielä jäljellä – ja aika riittää. Tuttava kertoi tarinaa perheenjäsenestään, joka oli lopulta hankkinut lahjat huoltoasemalta, kun kaikki muut kaupat olivat kiinni. Noh, kyllähän ne auton lasinpyyhkijätkin ovat hyvä joululahja niitä tarvitsevalle!

Omistan kolme teekannusettiä, kannun ja kupit. Kaikki lahjaksi saatuja. Harmi vain, etten juo teetä kotona. Täydellisen lahjan löytäminen on vaikeaa. Olisi hyvä, että se on käytännöllinen – mutta ei liikaa: yhtenä jouluna ainut joululahja, jonka äitini sai, oli yli 1000-sivuinen Suomen historian tietosanakirja. Käytännöllistä kyllä, hyvä joululahja ei niinkään.

Täydellisen lahjan ei tarvitse olla kallis. Lahjan täytyisi olla sellainen, jota lahjan saaja todella tarvitsee tai haluaa tai sen taustalla on jokin ajatus. Eräänä jouluna, nimeltä mainitsematon sukulaiseni antoi puolisolleen lahjaksi vanhasta pesukoneesta rakennetun dreijan. Dreijan, siis laitteen, jolla voi muovata savesta kuppeja. Koneesta puuttui kokonaan nopeuden säätö ja se oli muutenkin haasteellinen käyttää – ehkä jopa vaarallinen. Lahjanantaja oli ajatellut antaa erityisen, itsetehdyn lahjan ihmiselle, joka piti käsillä tekemisestä. Lahja ei ollut täydellinen, mutta ajatus oli.

Tärkeintä onkin se ajatus. Tänä vuonna perheeni ei anna toisilleen lahjaksi tavaroita. Sen sijaan matkaamme koko porukka ulkomaille yhdessä. Skippaamme paketointihärdellin ja shoppailustressin. Se on tarpeeksi täydellinen joululahja meille.

Mukavaa joulun odotusta!

Pirullinen kipu

Kun voisikin sanoa, että sattuu paljon. Mutta, kun ei satu – sattuu vain vähän – koko ajan. Suureen kipuun saa lääkkeitä. Siitä saa vapaasti valittaa. Pieni kipu on katala kelmi. Se vaanii salaa kulman takana. Sitä voi mielessään ajatella, että kyllähän pienen kivun kestää – se on vain asenteesta kiinni, mutta ei se niin mene. Pieni kipu vaikuttaa hiljaa ja salakavalasti.

Ensin menee yöunet. Kun yö on nukuttu katsonaisesti, aamulla herää kiukkuinen ihminen. Sen jälkeen kaikki tuntuu hiukan vaikealta: liikkuminen, kanssakäyminen, ajatteleminen… elämä kaikenkaikkiaan. Kun huonosti nukuttuja öitä on kestänyt tarpeeksi kauan, se vaikuttaa itsetuntoon. Sitä alkaa kuvittelemaan, että on huono ihminen, kun mikään ei tunnu sujuvan. Väsymys vie myös henkiset voimat.

Pahinta on, että sitä ei edes tajua, että kaiken tämän takana on pieni kipu. Sen on melkein jo ehtinyt unohtaa. Kaikkeen tottuu. Se muistuttaa itsestään vain lyhyinä hetkinä, pieninä vihlaisuina taikka jomotuksena. Sitä kuvittelee näyttävänsä kivulle keskisormea, mutta todellisuudessa se hakkaa takaraivoon nuijalla koko ajan.

Vain otettu lääke auttaa, sanoi lääkäri kerran. Se on totta. Älkää ihmiset kipuilku, nauttikaa siihen lääkettä, kun sitä tarjolla on. Toiset välttelevät lääkkeitä, koska pelkäävät niiden pitkäaikaisvaikutuksia. Voin kertoa, että täysillä eletty, lyhytkin elämä on paljon arvokkaampaa kuin pitkään kipuilu. Älkää antako pirulliselle kivulle valtaa!

Kuinka ei saada töitä

Kumpa osaisinkin näinä epävarmoina aikoina sanoa miten töitä saadaan. Omat onnistumiseni ovat olleet lähennä sarja kokeiluja, tyrkyttämistä ja jännittyneitä puheluja - ja sitten ihmeen kaupalla olen saanut työpaikan. Mutta sen sijaan osaan kyllä sanoa, miten töitä ei saada:

Älä panosta ulkoasuun

”Mene työhaastatteluun sellaisena kuin olet” ei valitettavasti tarkoita, että voisit mennä haastatteluun niissä vaatteissa, joissa yleensäkin oleskelet. Työhaastattelussa on tarkoitus myydä itseänsä, joten silloin on myös hyvä pukeutua parhaisiimpiinsa – työvaatteisiin – ei bilevaatteisiin. Pelkät vaatteetkaan eivät aina riitä.

Elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun olin tsempannut paljon. Olin valinnut siistit vaatteet, pohtinut kysymyksiä ja kaivannut todistukset esille. Kun kättelin tervehtiäkseni haastattelijaa, tajusin heti, että haastattelu oli mennyt jo mönkään. Olin unohtanut teiniäin innoittamat, kirjavaksi lakatut kynteni. Joka ikinen kynsi oli eri värinen ja lakka lohkeili komeasti. Kukaan ei palkkaisi  ruokakaupan kassalle epäsiistin näköistä teiniä vaikka haastattelu olisi mennyt kuinka hyvin.

Siis jos et halua töitä: Vanhat rytkyt kelpaa. Jos olet samalla reissuilla menossa kuntosalille, mikset laittaisi jo haastatteluun jumppatrikoita?

Hauku edellinen työnantajasi

Ihan sama olitko töissä maailman kamalimmassa hikipajassa, älä ikinä hauku haastattelussa entistä työnantajaasi! Haastattelija näkee tässä vain epälojaalin työntekijän. Hän ei tiedä mitä kaikkea haukkujen taustalla on – etkä sinä halua tuhlata haastatteluaikaasi kaikkeen selittelyyn.

Jos et halua töitä: Kerro kaikki mitä edellinen työnantajasi teki väärin. Nimeä huonot esimiehesi. Juorua sisäpiiritietoa epäonnistuneista projekteista ja muista korostaa, että sinä kyllä arvasit, että ne tulisivat epäonnistumaan, mutta et viitsinyt sanoa mitään, koska ”pomo oli niin imbesilli”.

Snobeile

Ammattisanaston viljeleminen on vaarallista. Työnantaja ei halua tuntea itseään tyhmäksi. Jos hän ei ymmärrä hakemustasi taikka sitä mitä sanot haastattelussa, ei hän välttämättä halua sinua työpaikalleen osoittamaan kuinka tietämätön hän on. Jotkut rekrytoinnin ammattilaiset kehottavat kirjoittamaan työhakemukset aina englanniksi osoittaaksesi kielitaitosi, MUTTA Suomesta edelleen löytyy työnantajia, jotka eivät ymmärrä englantia kuin auttavasti ja jos lähestyt heitä väärällä kielellä, hakemus voi päätyä roskakoppaan.

Jos et halua töitä: Käytä ammattisanastoa ja lyhenteitä. Älä selittele taikka avaa sanojen tarkoitusta. Sanat ”crs-osaaja” tai ”MAT-hallinta ” kertonevat kaiken. Kaiva googlesta kaikki hienolta kuulostavat englanninkieliset termit.

Copy-pasteta

Hakemuksien kirjoittaminen on TYÖLÄSTÄ. Sitä voisi kuvitella, että yhden sivun hakemustekstin kirjoittaisi hetkessä, mutta jos tekstistä todella haluaa hyvän, siihen täytyy panostaa. Ei riitä, että kopioi hakuilmoituksesta sanat ”paineensitokykyinen, joustava ja ammattitaitoinen” ja lisäät niiden eteen ”minä olen”. Vaan hakemuksessa täytyy todella osoittaa, miten nämä asiat näkyvät työelämässä.

Jos et halua töitä: Ota vanha hakemus ja muuta vain hakemasi paikan nimi sekä vastaanottaja. Unohda vanha päiväys CV:hen, osoittaaksesi ettet ole kehittynyt pariin vuoteen ollenkaan.

Unohda mitä työpaikkaa olit hakemassa

Pahimpia ovat puhelinhaastattelut, jotka tulevat varoittamatta. Yhtäkkiä puhelimen toisessa päässä on henkilö, joka kyselee sinulta työpaikasta, jonne laitoit hakemuksen ehkä kuukausi sitten, etkä muista yhtään mitä siihen kirjoitit – saati sitten mikä työpaikka oli kyseessä. Yrityksen toimitiloissa pidettävään haastatteluun on helpompi valmistautua. Ennen sitä kannattaa lukea vielä työpaikkailmoitus ja oma hakemus läpi – sekä ottaa selvää minkä alan yrityksestä oli kyse.

Jos et halua töitä: Unohda saapua haastatteluun oikeaan aikaan. Unohda ketä tulit tapaamaan. Unohda mikä työnkuva oli. Kysy sitä. Unohda mitä olit kirjoittanut työhakemukseen. Pyydä anteeksi unohteluasi ja selitä, että et voi muistaa kaikkea, kun on näitä haastatteluja niin paljon.