Romanttisen elokuvan kaava

Nuorempana pilasin ystävieni elokuvakokemuksia paljastamalla elokuvan loppuratkaisun. En ollut nähnyt kyseisiä elokuvia, mutta niiden juonet olivat niin ennalta-arvattavia, että ihmettelin kuinka ystäväni pystyivät katsomaan niitä jännittyneenä, arvaamatta miten niissä käy. Tottakai, poika sai tytön, sankari pelastui ja päähenkilö parani yllättäen vakavasta sairaudesta. Pahimpia olivat romanttiset elokuvat. Vaikka kuinka niistä oli yritetty tehdä realistisia ja maanläheisiä, ne AINA loppuivat yhtä siirappisesti.

Perusromanttisen elokuvan kaava on kutakuinkin seuraava: Poika ja tyttö tapaavat. He rakastuvat. Hetken aikaa kaikki menee hyvin. Sitten toisen osapuolen petos paljastuu (hän on valehdellut/ pettänut / jättänyt jotain oleellista kertomatta). Pariskunnan välit tulehtuvat. Pettäjä-osapuoli tekee kaikkensa hyvittääkseen tilanteen, mutta tämä ei auta. Viimein petetty on poistumassa maasta / suuren esiintymisen partaalla / menossa naimisiin jonkun toisen kanssa. Pettäjä ryntää paikalle viime hetkellä, suuri eleisesti ja vannoo kaikkien kuullen rakkauttaan ja pyytää anteeksi. Tällöin petetty viimein tajuaa, että hän todella rakastaa tätä pettäjä-osapuolta, antaa anteeksi ja jättää matkansa/esiintymislavan/uuden sulhasen. Pariskunta suutelee ja yleisö ympärillä hurraa.

Kumpa elämä ympärillä olisikin tällaista. Kuinka monta kertaa sitä onkaan täytynyt itkeä jonkun pojan perään, joka ei viime hetkellä ilmestynytkään junalaiturille, tai sitä ettei unelmien mies tajua heikolla hetkellä pyytää anteeksi. Kuvittele nyt kuinka ihanaa olisi, jos tosi elämä olisi yhtä romanttista draamaa: 

Seisoisit olohuoneessa imuri kädessä. Katseenne kohtaisivat. Miehesi kysyisi, lähdettäisiinkö tänään elokuviin. Sanoisit ettet voisi, koska huomista appivanhempien vierailua varten pitäisi siivota. Mies ottaa imurin kädestäsi, katsoo syvälle silmiisi ja sanoo, että voisitte siivota huomenaamulla yhdessä. Iloissasi myönnyt elokuvareissulle. 

Elokuvan jälkeen vietätte kaunista iltaa ravintolassa. Mies tunnustaisi, että hän juuri muisti, ettei ole maksanut sähkölaskua. Olet pettynyt ja ilmoitat, ettet ehkä voi luottaa mieheesi enää koskaan. Mies vakuuttaa, että tämä oli vain yksi kerta. Olet poistua ravintolasta kyynel poskella, mutta viime hetkellä miehesi pysäyttää sinut ja julistaa kaikkien kuullen rakkauttaan sinuun ja pyytää anteeksi. Ihmiset ympärillänne tuijottavat. Viimein myönnyt antamaan anteeksi ja suutelette näyttävästi ravintolassa, naisten huoneen edessä. 

Totuus on valitettavasti toista. Usein pelkät elokuvaillat ja illallisetkin jäävät pelkäksi haaveksi – saati sitten julkiset rakkaudenosoitukset. Oikeastaan, kukapa todella jaksaisi rakkauselokuvien draamoja jokapäiväisesti. Joku kerran sanoi, että rakkaus on helpompaa, kun se ei tulisesti roihua – tulee vähemmän palovammoja. Ehkä tämän takia olen oppinut arvostamaan romanttisia elokuvia vanhemmalla iällä. Yksinkertaisessa arjessa on helppo elää, mutta pala romantiikkaa ei ole pahitteeksi silloin tällöin. Ja sitten kerrankin, kun se oma unelmien mies pyytää romanttiselle illalliselle, se tuntuu todella luksukselta. Onnelliset loput jääköön elokuviin.