Kahleita ja riippuvuuksia

Istun olohuoneen sohvalla ja olen katsovinani televisiota. Todellisuudessa vahdin puhelinta ja toivon, että vanha ihastus laittaisi viestiä. Samaan aikaan ärsyynnyn siitä, että tässä minä olen taas riippuvainen toisesta ihmisestä. Vastahan pääsin eroon toisesta riippuvuussuhteesta, opin elämään ihan itsekseni ja taas haalin itseni ympärille ihmisiä, joiden vastakaiku määrittää onnellisuuteni.

Yhtäaikaisesti olen seurannut vierestä erään parisuhteen kehittymistä siihen, että toinen osapuoli luopuu kaikesta omastaan toisen takia, eikä enää itse tee mitään päätöksiä. Kaikki tämä on johtanut siihen, että mietin haluanko todella laittaa elämäni riskialttiiksi seuraavalle suhteelle.

Vaikka toisen ihmisen tuki ja rakkaus on kadehdittavaa, silti nyt olen huomannut kuinka ihanaa on olla riippumaton kenestäkään toisesta. Kukaan ei sotke kotiani (paitsi koira), menoni eivät ole toisesta ihmisestä kiinni, en tarvitse lupaa mihinkään - ja ennen kaikkea kukaan ei tee elämänpäätöksiäni minun puolestani.

Hyvässä parisuhteessa kaikki on jaettua: unelmat, suunnitelmat, vastuut, koti ja vapaa-aika - mutta samalla sitä luovuttaa ison osan minuuttaan toisen hallittavaksi. Ja vaikka voi luulla tuntevansa toisen täysin, on riskialtista antaa näin suuri valta toiselle. Se vaatii paljon luottamusta.

Mitä tapahtui vanhalle ihastukselle? No, hän laittoi viestiä. Tapailimme jonkin aikaa, mutta lopulta kaikki loppui siihen, että vaikka kummallakin oli hauskaa, totesimme, että olemme aika erilaisia. Tapailu oli kivaa - mutta paljon kivempaa on olla vapaa kaikista kahleista.