Rahahuolet - uusi elämäntilanne on aiheuttanut uusia rahahuolia. Yhtäkkiä olen ostamassa isompaa asuntoa kokonaan itselleni ja kohta maksan tuplat enemmän lainan lyhennyksiä. Ja tietysti maksan kaikki sähköt ja vakuutukset yksin.
Muuttaminen - 2 viikkoa eroilmoituksesta exä muutti siis uuden tyttöystävän luo. Mukaansa hän otti osan tavaroistaan, kuten huonekaluja, astioita ja vaatteet - mutta jälkeen jäi suuri määrä ei-halutumpaa tavaraa. Kun aikani pyysin, että hän tulisi siivoamaan loputkin tavarat ja mitään ei tapahtunut, lopulta itse hankin ystävän avustuksella muuttolaatikkoita ja pakkasin niitä yksin. Vaikka vihaan muuttamista! Miksi? Koska halusin asiat päätökseen, enkä elää missään välitilassa. Edelleen osa miehen tavaroista on muuttamatta. Ja nyt uhkana on oma muutto, jos en saa toista asuntoa myytyä.
Pakkoneuvottelut - inhoan neuvotteluja, sopimusten allekirjoittamista, virallisia asiakirjoja ja isojen asioiden päättämistä - ja erosta johtuen nyt on pakko neuvottella pankissa uutta lainaa, myydä yhtä asuntoa ja sumplia hintoja välittäjän kanssa. Juuri jouduin irtisanomaan täydellisen vuokralaisen, joka oli tehnyt kaikkensa, jotta asunnolleni löytyisi uusi vuokranantaja. Kaikki tämä tarkoittaa tuntikaupalla epämiellyttäviä puheluita ja palavereita, kymmeniä sopimusallekirjoituksia ja hitosti epävarmuutta siitä mitähän olen nyt tekemässä.
Salailu - menin vahingossa kertomaan exän nykyisestä suhteesta ja sain palautetta siitä, että ei ollut asiani kertoa siitä muille. Eihän se suhde minulle kuulu tietenkään, mutta en halua osallistua salailuun. Salailu ja valehtelu ei kuulu luonteeseeni, enkä halua niitä elämääni.
Menetyksen pelko - Ennen "meidän" koira, onkin nyt vain exän, koska en ollut tajunnut vaatia nimeäni omistuskirjaan ja alkulupauksista huolimatta mies ei suostukaan enää tekemään sopimusta koiran huoltajuudesta. Ei se mitään. Minä joustan ja taivun - kunhan saan olla pikkukoiran kanssa. Se on kuitenkin perheenjäseneni, jonka kasvattamiseen olen osallistunut ja jota olen pentuna kantanut keskellä yötä ulos pissalle, jotta siitä tulisi sisäsiisti. Onneksi exä on myös erittäin joustava. Mutta menetyksen pelon kanssa on kamala elää.
Jännittyneet suhteet - pikkukoiran ja asunnon takia olen edelleen viikottain yhteydessä exään ja hänen uuteen tyttöystäväänsä. Se ei oikeastaan haittaa minua ollenkaan (koska kaipaisitko sinä takaisin henkilöä, joka sinut on pettänyt?) - mutta suhdetta värittää välillä outo tunnelma. Tulen exän uuden tyttöystävän kanssa erinomaisesti toimeen, mutta välillä exän käytös kummastuttaa. On ollut outoa nähdä kuinka ennen tunnollinen, kiltti ja ymmärtäväinen ihminen ei hoida omaa osuuttaa eroasioista ellei häntä muistuta jatkuvasti, peruu lupauksiaan sekä muuttuu välillä seurassani vihamieliseksi ja välinpitämättömäksi - vaikka erosimme hänen aloitteestaan ja kuitenkin lopulta ihan ystävinä. Tämä kaikki johtaa siihen, että joudun koko ajan miettimään mitä olen sanonut, olenko loukannut jotenkin ja vai onko joku muu asia, josta käytös johtuu.
Epävarma tulevaisuus - olen suunnittelija. Aina ennen minulla on ollut tavoite, aikataulu ja suunnitelma elämälle. Nyt en yhtään tiedä missä olen ensi viikolla, puolen vuoden päästä tai 5 vuoden päästä - enkä uskalla suunnitella mitään, koska elämä on arvaamaton. Ja se on todella pelottavaa ja outoa!
Kateus - kaikilla muilla on varmasti paljon kivempaa kuin minulla. Heillä on perhe, luotettava puoliso, leiskuvaa romantiikkaa, oma koti, rahaa pankkitilillä ja viikonloppusuunnitelmissa mahtavaa ohjelmaa. Selailen facebookia ja instagrammia ja kadehdin kaikkien muiden elämää niin paljon - etten osaa nauttia omastani. Tiedän, että vaikka maailmassa on niin paljon asioita, joita en tule koskaan saamaan - minun pitäisi keskittyä siihen, mitä minulla on.
Valittaminen - tuntuu, että vain koko ajan valitan omaa kohtaloani - ainakin pääni sisällä - jopa ärsyttävyyteen asti. En halua olla valittaja. Haluisin keskittyä hyvään elämään - mutta kaikki rahahuolet, epäluottamusasiat, salailu, menetyksenpelko, oudosti värittyneet ihmissuhteet ja pakolla hoidettavat sopimusasiat saavat oloni hyvin epävarmaksi ja pelokkaaksi. Kunhan pääsisin näistä asioista eroon, niin ehkä ei olisi syytä enää valittaa.
[Monesta yllämainitusta asiasta voisi saada sellaisen kuvan, että exäni on kamala ihminen, mutta totuus on ettei hän ole. Hän on mies siinä missä kuka tahansa, heikkouksineen ja paheineen. Aidosti toivon, että he uuden tyttöystävänsä kanssa saavat asiat toimimaan, sitoutuvat yhdessä olemiseen, eivätkä kulje vain hetken huumassa sekä oppivat virheistä, joita me teimme - koska kukaan ei ansaitse sitä määrä harmia, joka minulle syntyi rikkoutuneesta parisuhteesta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti