"Se ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin" -lause voisi olla vauvavuoden mantra. Mitä tässä 10 kuukaudessa olen oppinut, että lapsen kanssa ei kannata turhia suunnitella. Elämä menee niin kuin menee. Tässä esimerkkejä vauvavuoden ironiasta:
Käyt pitkän ja hermoja stressaavan unikoulun lapsen ollessa 5 kuukautta. Viimein lapsi oppii nukahtamaan itsenäisesti ja nukkuu yöllä 7 tuntia ilman syöttöä. 2 kuukautta myöhemmin olet lähtötilanteessa ja koko unirytmi heittää häränpyllyä, kun tulee hampaita, hulinoita, eroahdistusta…
Kun lapsi lähtee liikkumaan, iskee eroahdistuskausi, kun lapsi tajuaa, että äiti voi kadota johonkin. Tämän tuloksensa äidin mukana kulkee kokoajan lahkeessa roikkuva takiainen - paitsi silloin, kun lapselle pitäisi pukea vaatteita. Yhtäkkiä se äitiin liimautunut riipus onkin joka suuntaan pyrkivä, pyristelevä ohjus.
Ostat lapselle kalliita, virikkeellisiä leluja. Lasta kiinnostaa vain kännykkä, tietokone, kaukosäädin.
Puolet ajasta ajattelet, että miten noin paljon kakkaa voi mahtua noin pieneen ihmiseen. Toisen puolen mietit, miten noin pikkuriikkisestä papanasta voi lähteä noin kamala lemu?!
Lapsi testailee uutta taitoaan puoli tuntia olohuoneen lattialla. Kun otat kameran esiin, hänen kiinnostuksensa asiaan loppuu samantien.
Ostat tyttölapselle supersöpöjä mekkoja, rusettipantoja ja myssyjä ja kuvittelet, miten suloiselta se niissä näyttää. Lopulta rusettipanta pysyy päässä 2 minuuttia. Lapsi vain itkee, kun yrität asentaa myssyä ja söpön röyhelömekon helmat on kokoajan korvissa. Vaippa vaan vilkkaa lattialla, kun lapsi möyryää eteenpäin. Se söpöydestä.
 |
| Super söpö mekko, mutta onko se vaippa joka tuolla vilkkaa? |
Joko: 1) lapsi on oppinut uuden taidon ja kehuskelet sillä neuvolassa, mutta kun neuvolan täti testaa tätä, taito on yhtäkkiä kadonnut.
tai
2) Sanot neuvolassa, että ei se lapsi osaa sitä, tätä ja tota vielä. Neuvolan täti ottaa oikeanlaisen lelun esille ja lapsi osaakin kaikki temput.
Se maailman söpöin olento myös potkii, kynsii, vetää hiuksista, lapsii päin naamaa ja puree rintaa - etkä voi tehdä asialle muuta kuin valittaa.
Stressaat saako lapsi 2 vuorokautta jääkapissa avattuna olleesta Piltti-purkista oireita, samaan aikaan, kun hän syö lattialta pölypalloja ja hiekkaa.
Se perinteinen: Takana on ihan kamalat 3 päivää ja yötä: uusia hampaita, valvomista ja kiukuttelua. Viet lapsen isovanhemmille hoitoon ja varoittelet, että nyt on lapsella vaikeeta. Lasta palauttaessa mummo kertoo, että lapsi on ollut oikea hymytyttö kokoajan.
Vaikka kuinka yritätte olla tasa-arvoisia vanhempia, lapsi päättää, että vain äiti kelpaa nukutukseen, syöttöön ja lohduttamiseen.
Saat lapsen nukahtamaan päiväunille. Huokaiset helpotuksesta. Nyt vihdoinkin omaa aikaa! Puhtaat vaatteet pitäisi viikata ja ruoka valmistaa, mutta ensin vain istut kahvikupposen ääreen hetkeksi selailemaan kännykkää. Havahdut siihen, että lapsi huutaa. Tunti on vierähtänyt kännykän ääressä. Se siitä kotitöiden tekemisestä sillä aikaa, kun lapsi nukkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti