4 asiaa, joita vihaan mökkeilyssä

Ensin sanottakoon, että mökkeily on ihanaa! Järvi, metsä, sauna, mökki ja nuotiopaikka kuuluvat jotenkin vain suomalaiseen kesään. Kun olin lapsi sain vain kadehtia ystäviä, joilla oli vakituinen kesäpaikka. Nykyisin onneksemme meidän perheellä on peräti kaksi perhepiirin mökkiä, jossa voimme vierailla. Mökillä sielu lepää kauniissa maisemissa, luonnon hiljaisuudessa. Mutta ei se mökkeily aina autuasta ole. Näitä asioita vihaan mökkeilyssä:

Mökkimaisema kuin maalaus.

Suttuisuus

Vaikka meikittömyys ja peilin puute mökillä ei haittaa, inhoan sitä jatkuvaa likaisuuden tunnetta, joka on mökillä, jossa ei ole juoksevaa vettä. Koska käsienpesupaikka on aina jossain järven rannassa, sinne ei viitsi joka kerta kipaista. Saunassa toki käydään usein, mutta koska siellä peseydytään järvivedellä, minulle jää aina paksun tukkani alle sellainen tunne, että siellä muhii nyt kaikki järven siitepölyt ja lahoavat roskat. Lapsi onnistuu hinkkaamaan itsensä pihkaan, mustikkaan, nokeen ja hiekkaan, eivätkä ne tunnu irtoavan kynsien alta edes saippuavedellä. 

Hampaidenpesu on aina kunnon taiteilua, koska jos laitan suuhuni edes pienen murusen hammastahnaa, saan sen vaahtoutumaan pitkin naamaa. Sitten sitä syljeskellään pitkin metsiä ja yritän huuhtoa naamaani ilman, että kastelen koko naamaa. Ja auta armas, jos mökillä osuu kohdalle menkat! Lämmintä pesuvettä saa metsästellä ja eikä kanssamökkeilijöille jaksaisi selitellä aina jatkuvaa saunalla ramppaamista. Se onkin onnen hetki, kun kotona pääsee ensimmäisen kerran suihkuun!

Sekasotku

Kotona meillä on kaikille tavaroille paikat. Koska mökkeilemme lähinnä omien vanhempiemme mökeillä, näissä meidän tavaroille ei ole paikkoja sillä lopputulemalla, että ne lojuvat missä sattuu. Vaatteet ovat tuvan lattialla matkakasseissa, hampaanpesuvälineet mökin terassilla, tyhjät pilttipurkin keittiön työtasolla, lapsen ruokalappu vesipisteellä ja likaiset astiat ihan joka nurkassa.

Miehelläni ja lapsellani on tapana jättää tavaroita kutakuinkin juuri siihen, missä niitä on viimeksi käytetty. Kotona korjaan niitä vähin äänin omalle paikalleen tai pyydän heitä siivoamaan jälkensä, mutta mökillä en edes tiedä, mihin pyytäisin niitä laittamaan.

Hämärä

Miten se onkaan, että jokaisella kesämökillä tai mökkisaunassa, valaistus on suunniteltu mahdollisimman himmeäksi? Itse kärsin hämäränäöstä. Kun aurinko alkaa laskea, en siis näe enää kunnolla. Kun valaistus on vain himmeä kajo, minulle se on säkkipimeä.

Kaikki tunnelmalliset kynttilän valot tai häilyvät valonkajastukset ovat minulle siis haasteellisia. Eniten pelkään saunassa, jossa kiuas on kuuma ja alinta lauteen rappusta on vaikea hahmottaa. Ja sitten siellä pitäisi pystyä vielä peseytymään niin, että päähän tulee oikeata ainetta! Ajatuksissani istuskelen mieheni kanssa kahdestaan hämärällä terassilla iltamyöhään, kun lapsi on mennyt nukkumaan - todellisuudessa tuijotan siellä tyhjyyttä.

Mökkionnea v. 2022 vrs. 2021

Lähtöpakkaus

Se on aina aikamoinen härdelli! Mies aina tuumailee, että siivotaan aamulla joku parituntinen, mutta todellisuudessa se on AINA yli 3 tuntia jatkuvaa järjestelyä ja puunaamista. Täytyy poimia ne ympäri mökkitonttia jätetyt omat ja lapsen tavarat, korjattava lakanat sängyistä, muistettava uimakamat saunalta, syötävä loput ruuat ja tyhjennettävä jääkaappi, pyyhittävä pöytätasot, tiskattava ja imuroitava asuintilat. Aina jotain tavaroita meinaa unohtua matkasta - ja aina niin lopulta jääkin.

Kun lähdöaika koittaisi, meillä on yleensä vielä puolet asioista tekemättä. Usein ne sitten ovat ne isovanhemmat, jotka viimeistelevät lähtösiivouksen sillä aikaa, kun me yritämme tunkea sataa kassia ja pakkausoperaation väsyttämää lasta autoon.

Me pääsemme mökkeilemään aina noin viikon kesässä. Se on varmasti ihan sopiva määrä luonnonrauhaa ja hämyisiä mökki-iltoja vuodessa.

Vinkit Lintsille taaperon kanssa

 Heinäkuisena hellepäivänä suuntasimme kolmen aikuiset ja 2-vuotiaan kanssa Linnanmäelle. Näillä vinkeillä reissusta tuli sujuva:

Hepparadalla Kuva: Kimmo Hirvonen

Auto Lintsin 3 euron parkkiin

Mietimme ensin matkaammeko Helsinkiin junalla vai autolla, mutta automatkustamisen helppous kiinnosti enemmän kuin lyhythermoisen taaperon kanssa matkustaminen junalla. Googlettelimme ensin Helsingistä ilmaisia parkkipaikkoja (joita löytyy myös), kunnes huomasin Lintsin sivuilta Parkki & Patikka -parkkiluolan. 

3 euron hinnalla Linnanmäen vierailija voi pitää autoaan koko päivän 15 minuutin kävelymatkan päässä. Helsingin hinnoilla tuo ei ole paljon mitään ja kävelymatkakin taittui nopeasti. Linnanmäen infosta tai myymälästä pitää vain hakea alekuponki, jolla lunastetaan peräti 15 euron alennus (!!!) tuosta pysäköinnistä. Taapero kulki koko päivän rattaissa, joten kävelymatkat eivät häntä haitanneet.

Suosittuna ajankohtana varaa sisäänpääsy

Matkustimme Lahdesta asti ja koska emme halunneet käyttää aikaa rannekkeita jonottaessa, kävimme hankkimassa ne Prismasta edellisenä päivänä. Samalla varasin Linnanmäen verkkokaupasta meille myös (ilmaisen) sisäänpääsyn oikealle päivälle. 

Linnanmäelle pääsee ilman varausta ilmaiseksi sisään, mutta ruuhkaisina aikoina sisääntulijoiden määrää rajoitetaan. Tällöin henkilöt, jotka eivät ole varanneet sisäänpääsyä, joutuvat jonottamaan portilla. Aamuyhdeltätoista sisään pääsi vielä vain kävelemään, mutta neljältä iltapäivällä, kun lähdimme, ulkona jonot olivat jo pitkiä.

Eväät mukaan

Päivä on aurinkoinen ja Linnanmäki täynnä iloista hupikansaa. Tämän myötä jokaiselle laitteelle ja ruokakojulle oli pitkät jonot. Olimme ottaneet eväät mukaan sekä itsellemme, että taaperolle. Linnanmäeltä löytyy 2 lastenhoitohuonetta ja 1 ravintola, joista löytyy mikro. Lastenhoitohuoneista löytyy myös pottaa, imetysnurkkausta ja vaipanvaihtopistettä. Yllätyksekseni se hoitohuone, jossa kävimme lämmittämässä lapselle purkkiruokaa oli aivan tyhjä, joten harva ilmeisesti tietää niistä.

Laitteita alle 1 metrin pituiselle

Linnanmäeltä laitteitahan löytyy ihan jokakokoiselle. Maksuttomia laitteita alle 1 metrin kokoiselle löytyy 4 kappaletta ja näiden lisäksi 5 maksullista laitetta, joihin taapero pääsee ilmaiseksi maksavan aikuisen kanssa.

Jännin ja ehdottomasti taaperon suosikkilaite oli Puksujuna, johon aikuiset eivät pääse. Kieltämättä äitiä hiukan jännitti, kun lapsi jäi yksin junan penkille istumaan ja vanhempi joutui poistumaan paikalta – mutta lapsesta se oli hauskin laite ja hän puhui laitteesta vielä monta päivää sen jälkeen. Oma suosikkini oli jo lapsuudestani tuttu Hepparata, jossa kävimme lapsen kanssa laukkaamassa yhdessä.

Puksujuna.

Lisäksi huvipuistosta löytyy myös erilaisia leikkialueita ja peiliseiniä, joissa voi huvitella ilmaiseksi. Taaperosta ei siis tarvinnut maksaa mitään huvialueella.

Myös aikuisille hupia

Meitä aikuisia huvittelemassa paikalla oli parhaimmillaan 4 henkilöä. Taaperon kanssa laitteissa käynti onnistui niin, että yksi jäi lapsen kanssa aina rattaille tai lasten laitteeseen ja muut jonottivat aikuisten laitteille. Lapselle oli paljon ihmeteltävää ihan vain ympärille katselemalla. Yleensä puhua pälpättävä taapero olikin ensimmäiset puolituntia ihan hiljaa, kun ympärillä oli niin paljon ihmettä ja kummaa.

Parin tunnin huvittelun jälkeen taapero nukahti rattaisiin itsestään. Huvipuistossa vietimme aikaa 5 tuntia ja siinä ajassa taapero ehti käymään 6 laitteessa sekä leikkialueella. Se oli kiva päivä, josta puhuttu paljon myös jälkikäteen.

Taapero laivalla

Huhtikuussa suuntasimme lapsen ensimmäiselle ulkomaan reissulle eli risteilylle Tukholmaan. Tässä vinkit laivaristeilyyn taaperon kanssa.

Laivalle jonon ohi

Ruotsin risteily on siitä mukava matkustustapa, että tätä varten lapsi ei tarvitse omaa passia, vaan äidin ja isän henkkarit riittävät ja lapsen oma Kela-kortti. Muutenkin pidän laivamatkustamisen hitaudesta. Laivalla ehtii käyskennellä ja tuijotella ulos ikkunoista maisemia, toisin kuin lentomatkustaessa. Lentäessä Ruotsiin suurin osa matkasta menee jonotellessa. Tässä onkin ensimmäinen vinkki:

Laivaan ei tarvitse jonottaa. Laivaan pääsee myös 30min-1h porttien avaamisesta, kun ruuhka on ohi. Samoin Ruotsissa poistua ei tarvitse ryysiksessä vaan maihin voi nousta milloin vain maihinnousuaikana. Kannattaa siis hetki odotella.

Niiskuneidin hytissä

Yövyimme Siljan Muumi-hytissä ja huoneessa olikin kivasti tekemistä, kun bongailimme eri Muumi-hahmoja pitkin reissua.

Jo ennen matkaa mittailimme hyttikokoja ja totesimme, että tilasta kyllä tulee todella ahtaat omien rattaidemme kanssa. Siksi

Vinkki nro 2: matkarattaat säästävät tilaa.

Omamme saimme hankittua käytettynä ennen matkaa. Ne sai kätevästi kasaan ja ujutettua jopa suihkutilaan pois tieltä.

Naksuja varastoon

Vinkki 3: varaa lapselle tarpeeksi evästä mukaan

Laivalla kaikki ruoka on kallista. Pelkkä lihapullat ja muusi ovat 13 euroa halvimmassa risteilyravintolassa ja kun lapsi syö 5 kertaa päivässä, saa tällä kerrytettyä pitkän ruokalaskun. Me varasimme mukaan pilttejä, pussipuuroja, smoothieita ja taaperon myslipatukoita, jotka olivat mainioita myös kaupunkipäivällä. Vain aamupalan vedimme buffetissa. Piltit sai lämmitettyä laivan kahvilassa taikka leikkipaikalla.

Inferno lastenleikkipaikalla

Jos haluat tietää, mitä on helvetti maan päällä, mene laivan leikkihuoneeseen: kiljuntaa, itkua, juoksemista, erilaisia eritteitä ja yleistä sekoilua. Vähän niin kuin laivan yökerhossa klo 02 jälkeen, mutta sillä erotuksella, että aikuisia ei näy missään. Pikkusten pallomeressä pyöri alakouluikäisiä lapsia huutaen, hyppien ja heitellen palloja (vaikka se oli kielletty). Puolet ihmisistä, eivät ymmärrä puhuttua kieltä - tai suomea. Meno oli niin kova, että pelkäsin oman taaperoni jäävän jalkoihin. Hetken aikaa mietin, mihin kaikki vanhemmat olivat kadonneet, mutta sitten he löytyivät leikkipaikan kahviosta tuijotellen apaattisesti kännyköitään. Ehdin jo miettiä, että en kestä tätä menoa enää hetkeäkään, kun kuulin maagiset sanat: "Harri Hylje esiintyy Starlight yökerhossa 10 minuutin kuluttua". Siinä samassa kauhea lössi lapsia marssi leikkipaikalta pois ja paikka hiljeni.

Vinkki 4: Mene leikkipaikalle muun lastenohjelman aikana

Tämän jälkeen saimme rauhassa leikkiä pallomeressä ja tutkia muita nurkkia.

Olen kuullut kauhutarinoita, joiden mukaan pallomerestä saa vatsataudin ja muita sairauksia (ja kerran jopa nähnyt leikki-ikäisen suuntaavan pissat housussa pallomeressä). Itse koin kuitenkin, että se lapsen riemu oli tautiuhan arvoista. Siksi

Vinkki 5: Pese tai desinfioi lapsen kädet leikin jälkeen. (Tosin yhdessä vaiheessa lapsi oli päätä myöten pallojen seassa niitä nuoleskelemassa, joten en tiedä paljonko käsidesistä oli apua.)

Reissussa nukkuu paremmin

Vinkki 6: varatkaa lapselle vauvasänky.

Näin jälkikäteen ajatellen oli onni, että otimme hytin vauvasängyllä. Siljalla sen sai veloituksetta. Jo ennen risteilyä yövyimme hotellissa, jossa myös oli vauvan matkasänky. Nukkumaanmenemisen jälkeen lapsi veteli 2 tuntia rallia pitkin sänkyä ihan vaan sen takia, että oli hauskaa olla muualla kuin kotona - ja vanhemmat samassa huoneessa. Vauvasängystä hän ei sentään pystynyt karkaamaan pois. Ystäväni kertoi aikanaan vinkin 7: Kun laitatte lapsen nukkumaan, menkää hytin ulkopuolelle odottelemaan kunnes lapsi nukahtaa. Näin lapsi ei intoudu teidän takianne riehumaan.

Me vain odotimme tyynen rauhallisesti vierellä telkkaria katsellen, että lapsi nukahti. Kyllä se uni ennen pitkää koitti.

Tukholma ei ole täysin taaperoystävällinen

Tukholmassa kuljimme paljon kävellen, vaikka joillakin busseilla olisi päässyt ilmaiseksi rattaiden kanssa. Nautimme mielummin hyvästä säästä ja katselimme maisemia. Juna ja ratikka olisivat olleet maksullisia.

Meidän kaupunkipäivän ainut ohjelma oli vierailu Abba-museossa. Tästä alkoivatkin taaperohaasteet. Museoon ei saanut viedä rattaita, joten vierailu meni kantopuuhiksi. Rattaihin sai sentään lukon lainaan kassalta. Taapero onneksi nautti vapaudestaan. Välillä hän käveli itse, välillä vuorottelimme kantamisessa. Museossa oli paljon ihmeteltävää ja koettavaa, joten viihdykettä riitti. Vasta lopussa lapsella alkoi väsy painamaan ja hän veti itku-potkuraivarit lattialla, mutta sitten siirryimmekin vaivihkaa takaisin narikalle.

Toinen haaste Tukholmassa oli löytää ravintola, jonne pääsisi lapsen kanssa. Joko ne olivat täynnä, kiinni tai sieltä ei löytynyt lastenistuinta. Seikkailimme varmaan tunnin etsiä sopivaa paikkaa. Lopulta googletin "child friendly restaurant in Stockholm" ja löysin pienen koirakahvilan, jossa lapsi sai syötävää.

Vinkki 8: ota selvää vierailukohteen lapsiystävällisyydestä

Mitä tästä reissusta opin

Nyt, jos lähtisin reissuun uudestaan, hyödyntäisin vinkin 9: ota lapsenvahti mukaan. Kasin jälkeen, kun lapsi meni nukkumaan, myös me vanhemmat pysyimme visusti hytissä. Olisi ollut kiva käydä vetämässä edes yksi hidas laivabändin säestyksellä tai katsoa iltashow, mutta taapero ei olisi sinne asti jaksanut valvoa.

Myös matkassa on hyvä huomioida vinkki 10: Anna aikataulujen paukkua. Reissatessa lounaat eivät aina osu paikoilleen ja päikkäreille ei malteta nukahtaa. Siksi on hyvä reagoida tarpeen mukaan: nukutaan, kun nukuttaa ja syödään, kun saadaan ruokaa eteen. Nälkäkuolemia on hyvä torjua pikkusyötävillä ja päikkäreitä vetää milloin vain rattaissa. Kun matkassa oli niin paljon ihmeteltävää, taaperokaan ei tuntunut aina tajuavan, että ruoka-aika meni jo tai, että päiväunet jäivät lyhyiksi.

Meidän melkein 2-vuotias viihtyy hyvin, kun ympärillä on uutta nähtävää ja koettavaa, joten lähtisin milloin vain uudestaan reissuun.

Prinsessahuijaus

Lapsena rakastin prinsessatarinoita. Niitä, jossa kaunotar pukeutuu isoihin mekkoihin ja prinssi tulee pelastamaan hänet kaiken kauheuden keskeltä. Minäkin unelmoin prinssi rohkeasta. Siitä komeasta miehestä, joka veisi kaikki murheet pois. Sadun loppupäässä häämöttää aina häät ja fraasi "he elivät onnellisena elämänsä loppuun." En halua enää lukea noita tarinoita tyttärelleni. Ne opettavat ihan vääriä asioita.

Vai mitä mieltä olet siitä, että tuntematon mies suutelee nukkuvaa naista - sekä Lumikissa, että Ruususessa? Tai siitä, että prinssi ihastuu neitoon, mutta ei tunnista häntä ryysyissä - Tuhkimossa? Lisäksi kaikissa noissa vanhoissa perinteisissä tarinoissa nainen on heikko ja alistuva. Hän kestää sisarpuolien ilmeilyt ja julman äitipuolen. Aina tarvitaan Prinssi Rohkea asioiden muuttamiseksi. Pahinta on tuo loppufraasi "ja he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti". Aivan kuin miehen mukaan astuminen veisi kaikki elämän haasteet mennessään.

Tämän haluisin opettaa lapselleni: Jos haluat muuttaa asioita, älä jää odottamaan Prinssi Rohkeaa. Sinä pystyt muuttamaan asioita ihan itse. Me aikuiset olemme ihan itse vastuullisia omasta onnellisuudestamme - eivät puolisomme, joille prinsessasatujen siivittämänä ladataan välillä liiankin suuria odotuksia.

Se on mahtavaa, jos löydät rinnallesi jonkun hyvän tyypin, mutta älä odota, että hän vie kaikki murheesi pois. Oma avopuolisoni on pelastanut minut tuhannesti arjen ongelmien keskeltä (joista olen aina kiitollinen), mutta se ei ole hänen tehtävänsä, enkä voi pitää sitä itsestäänselvyytenä.

Pelkään, että nuo vuosisatoja vanhat tarinat satukirjoissa ovat alkujaan tarkoitettu luomaan naisista passiivisia toimijoita, jotka jäävät kotiin odottamaan pelastajaansa. Kun tytöt huijataan uskomaan onnelliseen loppuun, jonka vain avioliitto tuo, siitä voi helposti tulla elämän päämäärä. Ja sitten tulee ongelmia, kun puoliso ei aina käyttäydy kuin prinssi tai voi taata onnellista loppuelämää.

Lapset ottavat saduista roolimalleja.
Siksi saduilla on väliä.

Mutta onneksi nykynuoriso lukee myös toisenlaisia satuja. Myös niitä, joissa prinsessat eivät nai pelastajaansa, ottavat lohikäärmettä kiinni "sarvista" ja luovat oman onnellisen loppunsa. Eikö niin?

Hirvosen säästövinkit

Nyt, kun elintarvikkeiden hinnat vain kasvavat ja sähkön hinta nousee, on aika paljastaa, että asun yhden Säästö-Hirvosen kanssa. Hän on kehitellyt keinoa, jos toista, miten säästää sähkölaskussa. Jotkut pitäisivät näitä juttuja saituunena, toiset nerokkuutena.

Poimi tästä vinkit säästämiseen:

Kenelläpä ei olisi aikaa siirrellä tomaatintaimia auringonvalon perässä pitkin etätyöpäivää...

Ilmaista sähköä autolle

Ensinnäkin hanki sähköauto tai hybridi. Okei, tämä ei ole halpaa, mutta sähköllä liikkuminen on - varsinkin, kun ilmaista sähköä löytyy sieltä sun täältä. Lähes joka kaupungista löytyy ilmaisia latauspisteitä, yleensä kauppojen yhteydestä. Tällä tavalla etäällä sijaitsevat citymarketit tai tokmannit saavat lisää asiakkaita: lataa tunti parkkiksella ja shoppaile samalla. Mieheni on vienyt tämän ilmaisten latauspisteiden metsästyksen niin pitkälle, että auto ajetaan cittarin pihaan latautumaan ja kävellään 10 minuuttia lähimpään Prismaan - koska siellä on halvempaa. Tämä on ihan mukava kiva kävelylenkki, paitsi jos mukana on sylissä kannettava taapero, täydet lastit ostoksia ja taivaalta sataa räntää vaakatasossa.

Meillä on hybridiauto. Pääsääntöisesti hurruttelemme sähköllä päivät pitkät, koska emme tee pitkiä maantie ajoja. Mies latailee autoa töissä, joten akku riittää töihin ja takaisin. Silloin, kun akun lataus on alhainen, otetaan käyttöön kovat säästömenetelmät: ilmastointi kiinni (silläkin uhalla, että ikkunat menevät huuruun) ja pepun lämmittimestä ei kannata haaveillakaan. Kun kävin lääkärikäynnillä autolla kovilla pakkasilla, mies yritti neuvoa, että "painaisin kevyesti kaasua" käynnistäessä, jotta auto ei mene heti bensalle. Ei siinä paljoa kevyet painelut autelleet. Kovilla pakkasilla auton sähkölataus kuluu nopeammin. Silloin ei siis kannata ajella niin paljoa.

Kylmä talteen, jälkilämmöt haltuun

Toinen sähkön säästöön liittyvä tapa miehelläni on kylmän tai kuuman haltuunotto. Jos pakkasesta otetaan ruokaa sulamaan, se laitetaan jääkaappiin, jotta "kylmä jää talteen". Joku joka osaa fysiikkaa, voisi selittää tämän paremmin, mutta itse tulkitsen sen niin, että kun jääkaappiin vie jotain kylmää, laite käyttää vähemmän energiaa kaiken viilentymiseen. 

Kuuman haltuunotto tapahtuu esim. uunissa tai saunassa: kun kinkku on melkein kypsä, laitetaan uuni pois päältä ja ruoka kypsyy valmiiksi jälkilämmöllä. Saunassa sama sujuu niin, että juuri, kun olet päässyt rentoutuneeseen tilaan, mies ponkaisee ylös laittamaan saunan pois päältä ja sitten vain odottelette tilan viilenemistä.

Ei ylimääräistä energiantuhlausta

Tiesitkö, että kotonasi on tälläkin hetkellä lukuisia eri laitteita valmiustilassa kuluttamassa sähköä. Mm. telkkareissa, radioissa ja äänentoistolaitteissa palaa se pieni punainen valo merkkinä siitä, että laite on valmiina vastaanottamaan käskyjä. Näistä kaikista syntyy jatkuvaa sähkölaskua. Meillä tv ja äänentoistolaite ovat kytketty katkaisijalliseen pistorasiaan, josta sähköt katkaistaan, kun kukaan ei niitä käytä.

Mies on vienyt sähkönsääntön vielä pidemmälle lomareissujen ajaksi. Hän on keksinyt katkaista tietyistä sulakkeista virran aina, kun lähdemme pois pidemmäksi aikaa. Sulakkeiden katkaiseminen on myös turvallisuustekijä, kun sähköpaloja ei ole mahdollista syntyä poissaollessa. Tässä pitää vain olla hyvin tarkka, ettei katkaise vääriä sulakkeita - niin kuin silloin eräs kerta, kun loman jälkeisen viikon keittelimme litratolkulla mehukeittoja sulaneista pakastemarjoista.

Hyödynnä auringonvalo

Mieheni on myös kova sammuttelemaan valoja. Itse kärsin silmäleikkauksen takia huonosta hämäränäöstä, joten käsityksemme siitä minkälaisessa valaistuksessa on mahdollista toimia, eroavat paljonkin. Hänen tunnelmavalonsa on minulle säkkipimeä.

Mies myös hyödyntää auringonvaloa taimikasvatuksessa. Ostin hänelle kasvivalon synttärilahjaksi yhteisten tomaatintaimien kasvatukseen, mutta hän mieluummin kulkee ympäri taloa jokaisen auringonsäteen perässä. Taimet kulkevat tarjottimella ensin aamupäivällä lapsen huoneen kirjahyllyn päälle, sitten työhuoneen pöydälle, olohuoneeseen sivupöydälle ja lopulta lattialle. Valonsäteiden metsästys on hyvinkin hyödyllistä, jos vain jaksaa kulkea valon perässä koko päivän. 

Pakko myöntää, että vaikka Hirvosen säästövinkit välillä tuntuvat vähän ärsyttäviltä, on niissä järkensäkin. Nyt, kun sähkön hinta nousee ja ilmastonmuutos ei näytä pysähtyvän, ei ole haitaksi miettiä omaa energiankäyttöä.

Äitiyden jäljet

Tämä ei ole söpö kirjoitus siitä, kuinka minusta tuli parempi ihminen, kun sain lapsen. Ei - tämä sisältää verta, hikeä ja virtsankarkailua. Jos olet lapseton nainen tai mies, mieti hetki ennen kuin luet tästä eteenpäin. Tämä kirjoitus nimittäin sisältää brutaalia tekstiä siitä, kuinka äitiys muuttaa ihmiskehoa.

Tottakai kaikki tietävät etukäteen, että raskaus ja synnytys runtelevat kroppaa, mutta kukaan ei kerro, kuinka pysyvää se on. Me kuulemme vain tarinoita siitä, kuinka super-fitnes-äidit ovat 2 kuukautta synnytyksen jälkeen taas tikissä. Omasta synnytyksestä on nyt yli 1,5 vuotta ja nämä asiat ovat jääneet todisteeksi lapsesta.

Tämä kroppa ei ole enää entisensä.

Tikittävä virtsapommi

Jos raskausaikana neuvolassa jankutettiin lantionpohjanlihasten treenaamisen tärkeydestä. Juuh, juuh sanoin vaan ja yritin muistaa aina hampaita pestessä reenailla eli "supistella peppua ja alapäätä". Parissa kuukaudessa koko homma unohtui. Olisi varmaan pitänyt yrittää enemmän. Lantionpohjanlihakset kontrolloivat virtsarakkoa ja suolta. Raskaudessa ja synnytyksessä ne saavat kolhuja sen verran, että se saattaa aiheuttaa virtsankarkailua ja tiputtelua. Kaikki on hyvin ...kunnes yskin tai köhin. Sitten muutun biologiseksi pommiksi, joka voi räjähtää minä hetkenä tahansa. Se on noloa ja ärsyttävää, mutta liiankin normaalia. Jopa kolmannes synnyttäneistä naisista kärsii virtsankarkailusta jossain vaiheessa synnytyksen jälkeen.

Vatsalihaksettomuus

Ennen raskautta minulla oli lihaksia. Oli vatsa- ja selkälihakset. Ei mitkään supertehokkaat, mutta selkeät kuitenkin. Sitten tuli raskaus ja alkuraskauden väsymys, jolloin ei jaksanut urheilla ollenkaan. Kun väsymys helpotti, urheilla ei saanut lähes ollenkaan. Ei se mitään! Aloitan urheilun, kun lapsi syntyy, ajattelin. No, kun lapsi syntyi intouduin ulkoilemaan ja kärrylenkkeilemään paljon - mutta kaikki päättyi, kun palasin töihin. On äitejä, jotka palautuvat nopeasti aikaisempaan lihaskuntoonsa, mutta kaikki riippuu siitä, mitä elämänvalintoja haluat tehdä. Lapsen kanssa vapaa-aikaa ei ole yhtä paljon kuin ennen. Olemme sopineet mieheni kanssa, että kummallakin on 2 vapaailtaa viikossa. Haluanko käyttää ne illat vain urheiluun?? Minä en ole se henkilö, joka haluaa harrastaa vain urheilua. Haluan tehdä muutakin. Tämän takia en ole vieläkään elämäni kunnossa.

Maxitamponit

Kun olin nuori, ajattelin, että ne kauppojen maxi-kokoiset tamponit ovat joillekin isompikokoisille naisille. Nyt tiedän, että ne ovat synnyttäneille. Kun ihmiset kropan läpi tunkee vesimelonin kokoinen ohjus, asiat muuttuvat. Tarvitaan isompaa, paksumpaa ja varmempaa. Enää en myöskään naureskele niille hygieniahyllyjen jättikokoisille terveyssiteille eli "aikuisvaipoille". Nyt tiedän, että niillekin on aikansa ja paikkansa synnytyksen jälkeen. Kun lappaan kassahihnalle erilaisia kuukautissuojia, enää ei edes hävetä. Tuijotan vain sitä nuorta kaupan kassaa ja mietin, että "oi tyttö, et tiedäkään minä sinua odottaa!".

Unettomat yöt

Aina, kun kuulen vitsin "jos saat lapsia, seuraavan kerran nukut hyvin, kun lapsi muuttaa pois kotoa", tekee mieli sekä itkeä, että nauraa. Koska se on totta. Eikä se oikeastaan johdu lapsesta. Hän nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Syy on äitiydessä. Koska synnytys on runnellut kroppaani ja raskaus vienyt kaikki lihakset, joka paikkaan särkee, jos nukun väärässä asennossa. Puoli yötä liian paksulla tyynyllä tarkoittaa niskajumia seuraavana päivänä. Eikä niistä jumeista palaudu enää hetkessä. Ehkä osa syystä johtuu myös iästä, mutta kaipaan niitä raskautta edeltäviä öitä, kun nukuin jopa 10 tuntia putkeen. Valitettavasti en usko, että edes lapsen poismuutto lopulta muuttaa asiaa.

Älkää kuvitelko väärin! Ei lapsen saaminen ole ollut pelkkää kamalaa. Nämä vaivat ovat vain murto-osa kaikista niistä muutoksista, jotka tulivat lapsen myötä. Ja 99 % niistä ovat täysin positiivisia.

30 päivää e-pillereitä

Nyt minut on huijattu parin vuoden sisään 2 kertaa syömään e-pillereitä lauseella "näistä ei ole kyllä kukaan valittanut". Nyt minä valitan! Parinkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että mitkään kokeilemani e-pillerit eivät sovi minulle!

Olenko tuo minä peilissä?

Alku huumaa

Ensimmäisen kerran aloin syömään e-pillereitä parikymppisenä. Olin seurustellut 1. poikaystäväni kanssa joitain kuukausia ja pidin suhdetta tarpeeksi vakaana seuraavalle asteelle eli hormonaaliseen ehkäisyyn. Kun poika lähti kesäksi kotikonnuilleen Ranskaan, itkin koko kesän. Kun hän palasi elokuussa ja kertoi, ettei halua enää seurustella, itkin koko syksyn. Pistin kaiken sydänsurujen piikkiin.

Seuraavan poikaystävän kohdalla e-pillereiden syönti jatkui. Suhde oli niin tuulisa, etten huomannut hormonien vaikutusta. Olimme yhdessä 8 vuotta ja voin sanoa, että onneksi käytimme ehkäisyä. Olisi ollut kamalaa, jos siihen suhteeseen olisi syntynyt lapsi.

Jonkun ajan kuluttua erosta lopetin pillereiden syönnin. Eron jälkeinen aika oli vapauttavaa. Ostin oman asunnon, opettelin elämään yksin. Maailma tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että seurustelun aikana olin koko ajan vähän malankolinen. Asiat tuntuivat olevan mahdottoman vaikeita ja kun lopetin niiden syömisen, maailma avautui.

Monta vuotta ilman

Elin monia vuosia ilman pillereitä, kunnes sain lapsen. Neuvolan jälkitarkastuksessa tuli puhetta, että jotain ehkäisyä kannattaisi olla, jotta ei tule lisää lapsia. Sain reseptin pillereihin, "joista kukaan ei ole ainakaan valittanut". Söin niitä viikon. Lopetin, koska olin koko sen viikon pahalla tuulella.

Nyt viime vuoden loppupuolella heräsin taas ajatukseen, että jotain ehkäisyä olisi hyvä olla. Yksityinen gynegologi suositteli taas toisia pillereitä, "joista kukaan ei ole valittanut". Kerroin aikaisemmista kokemuksistani ja lääkäri vakuutti, että pillereitä kannattaa syödä ainakin 3 kuukautta, jotta niiden todellinen vaikutus huomataan. Aloin kiltisti syömään niitä…

Heti ensimmäisellä viikolla huomasin epävarman olon, migreenin ja kevyen vitutuksen. Ajattelin, että se menee varmasti ohi. Alkuvaikeuksia vain! Seuraavalla viikolla olin usein itkuisa tai "helvetin pahalla tuulella" - kuten kirjoitin e-pilleri-päiväkirjaani. Nielin pahaa mieltä ja yritin olla kiukuttelemasta. Kolmen kuukauden päästä nähdään vasta oikeasti tulokset, hoin.

Viimeinen niitti

Koko joulun olin koko ajan vähän tyytymätön kaikkeen. En halunnut pilata kenenkään joulun viettoa, joten nökötin hiljaa itsekseni. Joulun jälkeen huomasin, etteipä tässä olotilassa mitään seksiä tehnyt mieli - niin miksiköhän edes niitä pillereitä söin..? Vuodenvaihteessa muuttovalmisteluja tehdessäni äksyilin milloin mistäkin. Kun asiat eivät menneet niin kuin halusin, menetin hermoni. Kun mies ei ymmärtänyt heti mitä tarkoitin, tiuskin. Kun puoliso hengitti väärin, tuijottelin kattoon ja henkäilin dramaattisesti.

En ole normaalisti tällainen. Minulla on oikeasti pitemmät hermot ja suhtaudun elämään ja asioihin positiivisesti. Uuden vuoden jälkeen mies kysyi, halusinko oikeasti jatkaa pillereiden syömistä. Ne selkeästi vaikuttivat persoonaani.

Söin viimeisen pillerin viikko sitten. Sen jälkeen olen huomannut, kuinka paljon paremmalla tuulella olen. Lapsi, mies ja elämä eivät vituta enää. Samalla katosi jatkuva nälkä ja arki tuntuu muutenkin helpommalta.

En ole mikään lääkäri tai lääketieteen asiantuntija, mutta jos ihmisen luonne muuttuu lääkityksen takia, se ei voi olla hyvä juttu. En myöskään voi puhua muiden puolesta. Toivottavasti nuo samat pillerit toimivat armollisemmin muille käyttäjille. Mutta nyt minä olen se yksi ihminen, joka valittaa niistä!