Ihminen on erehtyväinen

Vahingossa…

… unohdin laittaa sulatetun voin pannukakkutaikinaan. Se löytyi sitten aamulla mikroaaltouunista.

”Vahingossa" ostin nämä kengät.
Harvoinpa tulee niin hienoja juhlia, että niitä voisi
käyttää, mutta on ne vaan nii-in ihanat!

… kävin nykyisellä työpaikallani kaksi ensimmäistä kertaa miesten vessassa. Ihmettelin, että kylläpäs siellä siivotaan usein, kun kummallakin kerralla oli pöntön rinkula nostettu ylös. Vasta toisella kerralla tajusin katsoa ovikylttiä tarkemmin – ja tikku-ukkohan siellä oli, eikä -akka.

… kutsuin veljeni tyttöystävää veljeni entisen tyttöystävän nimellä.

… olen ostanut maustekaappiini 3 purkkia kirveliä, koska reseptejä läpikäydessäni en koskaan muista, että olisin hankkinut mitään niin ”harvoin käytettävää” maustetta.

… löin naapurin tyttöä rautakangella silmään kahdeksanvuotiaana. Siis ihan vahingossa!! Tai niin ainakin kerroin vanhemmilleni. Kukaan ei onneksi sokeutunut.

… salakuljetin sekä nesteitä, että lääkkeitä lentokoneella käsimatkatavaroissa Ruotsiin. Matkan jälkeen meikkipussin pohjalta löytyi kertakäyttö-silmätippoja ja lääkkeet olisi kuulemma pitänyt kuljettaa alkuperäispakkauksissaan reseptin kera. Noh, ei niistä kukaan kysellyt turvatarkastuksessa.

… vien aina mieheni mustat sukat. Pesukorissa ne näyttävät kaikki samoilta, mutta kun ne on ollut puoli päivää jalassa huomaan, että ovathan ne vähän isot.

Kiitos ja anteeksi!

Miten sinustakin tulee pikku graafikko?

Graafikon ammatissa on pieniä varjopuolia. Kun lääkäreiltä kysytään sukujuhlissa ”Voisitko vilkaista tätä outoa paisetta ihan nopeasti?”, graafikoilta kysytään ”Voisitko neuvoa miten saisin tehtyä yhden pikku painojulkaisun?”. Kysymykseen yleensä vastaan: "Noh, sitä varten minä opiskelin 4 vuotta ammattikorkeakoulussa, mutta tokihan minä voin tiivistää sen tiedon sinulle noin 5 minuuttiin."
Tässä siis teillekin kaikki tietämäni jakoon eli graafikon sanasto:

Tein tämän Paintilla.

Bleed – Sillä ei ole mitään tekemistä verenvuodatuksen kanssa vaikka leikkaamiseen liittyykin. Bleed on leikkuuvara eli alue, joka täytyy varata julkaisun sivun ympärille leikkausta varten.

Illustrator eli Illu – Vektorigrafiikkaohjelma …Noh, kutsutaan sitä vaikka graafikon powerpointiksi.

Indesign eli Indi – Taitto-ohjelma eli graafikon Word.

Jälkikäsittely – Kyse ei ole siitä käsittelystä, jonka portsari antaa, kun hän taluttaa baarissa riehuneen asiakkaan ulos baarista. VAAN Jälkikäsittelyä on se mitä työlle tehdään painamisen jälkeen eli nuuttataan, perforoidaan, preeglataan, stanssataan, leikataan, stiftataan tai laatikkopakataan. Ai mitä ovat nuuttaus, perforointi, preeglaus, stanssaus ja stiftaus? Kato vaikka googlesta!

Leikkuumerkki – Merkki, jonka plastiikkakirurgi piirtää leikkausta odottavan vartaloon – taikka merkki, jolla ilmoitetaan mistä kohden lopullinen sivun koko painossa leikataan.

Painomies – Ja nyt nauretaan kaikki yhdessä: Painomies on PANOMIES!! HEH, HEH, HEH!!
(Jokainen graafikko on kuullut tämän vitsin.)

Photoshop eli Photari – Kuvankäsittelyohjelma eli ammattilaisen Paint.

Pikseli – Kuvat koostuvat näistä. Elleivät sitten ole vektorikuvia.

PMS – Ei - kyse ei ole naistenvaivoista vaan prosessiväreistä. Noh, selkokielellä ne on sellaisia erikoisvärejä, joita laitetaan painokoneeseen.

Resoluutio – Resoluutiolla on monta merkitystä. Lääketieteessä se on kroonisen tai akuutin tulehdustilan tervehtymistä, elektroniikkakaupassa television kokoon viittaava termi ja graafisella alalla mittayksikkö, joka kertoo kuinka monta pikseliä kuvasta löytyy pituusyksikköä kohden.

Taittaminen - Juu, graafikot taittavat julkaisuja. Se ei tarkoista, että he taittelevat papereita päivät pitkät – vaan taitot tehdään tietokoneella – taitto-ohjelmilla.

Vektorikuva – Vektorikuvassa ei ole pikseleitä... vaan vektoreita.

Värierottelu – Ei se liity Aparheidiin taikka perussuomalaisten puolueohjelmaan. Vaan, kun julkaisu toimitetaan painoon, ennen painamista sen värit erotellaan erillisille painolevyille. Julkaisu sitten painetaan käyttäen avuksi näitä painopeltejä, joita perusvärillisessä työssä on neljä: keltainen, cyaani, magenda ja musta.

Word – Ei! Painojulkaisua ei voi tehdä wordilla!

Nyt, kun olet lukenut tämän, olet lähestulkoon graafikko. Ja muista, että graafikon perustyönkuvaan kuuluu myös livauttaa näitä sanoja arkiseen puheeseen, jotta kuulostat asiantuntevalta. Tähän tapaan: ”Minun rasterini ovat ihan sekaisin! Tänä aamuna piti ottaa käyttöön jälkikäsittelu photarissa, mutta resoluutio olikin väärä. Taidan tarvita vähän PMS:ää!”

 

Minä olen rasisti

Minä olen rasisti. Olen epäsuvaitsevainen. En siedä kaikkea.

En siedä laikuutta, tai julkista juopottelua. Tai haisevia ihmisiä. Tai meluavia naapureita. En siedä kadulla päivisin kerjääviä, jotka muutoin voisivat olla töissä. En siedä katujuoppoja, jotka huutavat raitiovaunussa ja kaatavat kaljaa sen lattioille. En siedä ihmisiä, jotka puhuvat suvaitsevaisuudesta, mutta toisessa lauseessa kutsuvat ”maalaisia junteiksi”. En pidä valittajista. Taikka kaduille virtsaajista.

En halua asua ryövärin naapurissa, tai jakaa puistonpenkkiä sovinistin kanssa. En pidä roskaajista, liikennesääntöjä rikkovista taikka valehtelijoista.  Enkä ihmisistä, jotka puhuvat toisten päälle. En miehistä, jotka eivät kättele naisia. Taikka naisista, jotka tuomitsevat toisen ulkonäön perusteella. En pidä äideistä, jotka solvaavat toisten lapsia. Taikka iseistä, jotka hakkaavat perhettänsä. En pidä ihmisistä, jotka tuomitsevat sisällön pelkän otsikon perusteella.

Nämä ihmiset kuuluvat rotuun ”epämiellyttävät ihmiset”. Minulle on ihan sama mistä maasta tuo henkilö on kotoisin tai, minkä värinen hän on tai, mitä kulttuuria hän edustaa. Enkä myöskään välitä siitä, mihin uskontokuntaan hän kuuluu. Tulkoon kaikki ulkomaalaiset ja kansoittakaa Suomi! Perustakaa pitseria naapuriini, naikaa kaikki suomalaiset naiset – hankkikaa 10 lasta – kunhan ette vain melua kello 23 jälkeen, varasta laukkuani taikka tallo varpaitani.

Viiksetön marraskuu

Marraskuussa alakulo koittaa. Taivas on musta ja harmaa ympäri vuorokauden, maan peittää mätääntyvien lehtien peitto ja miehet muuntautuvat karvaisiksi hirviöiksi. Kyseessä ei suinkaan ole pohjoismainen ihmissusi-mutaatio vaan Movember-kampanja, joka on vallannut Suomenkin pikkuhiljaa. Movember-tempauksen idea on kasvattaa tietoisuutta eturauhassyövästä, miesten kasvattaessa itselleen viikset marraskuun ajaksi.

Se, miten viiksien kasvatus ja eturauhassyöpä linkittyvät toisiinsa, on jäänyt itseltäni täysin ymmärrystä vaille. Kenties idea on siinä, että kun mies näkee kaupungilla toisen karvaisen kaverin, hän ajattelee kiveksiään ja suuntaa oikopäätä kotiin niitä tarkastamaan..? Ja samalla kerätään rahaa. Yhteys voisi olla aikalailla samanlainen, jos naiset keräisivät rahaa rintasyövän tutkimiseen kasvattamalla kainalokarvojaan. Ja lähinnä olen kuullut, että sitä rahaa lahjoitetaan, jotta miehet ajaisivat karvansa pois.

Nyt jo pari vuotta kampanjaa vierestä seuranneena, päätin tehdä jotain. Tarjouduin lahjoittamaan euron miesten eturauhassyövän tutkimukseen, jokaiselta päivältä, jolloin en näe viiksekästä miestä. Ai miksi? Koska mielestäni miehet, jotka näyttävät komeilta viiksissä, eivät kasvata niitä vain marraskuuksi vaan pitävät niitä aina. Koska suurimmalle osalle viiksettömistä miehistä naamakarvat eivät kasva tyylikkäästi ja lopputulos on joko ihmissusimainen kauhistus taikka saksalaisen pornotähden kopio. Koska viiksekästä miestä on epämukava pussata. Ja koska yksinkertaisesti suurin osa miehistä näyttää komeammilta ilman viiksiä!

30 päivän aikana jouduin kohtaamaan yllättävän vähän viiksekkäitä miehiä. Joko en tajunnut kiinnittää heihin huomiota tai sitten he karttoivat seuraani. Keräyspottia vähensivät lähinnä työpaikkani kahvihuoneessa samaan aikaan usein vieraileva työtoveri (jolla on viikset aina), mieheni (joka unohti viikonloppuisin parrasajon), NRJ:n Aamupoikien Renne, johon törmäsin työnpuitteissa NRJ:n studioilla, (Kamalat Movember maalisuti-viikset!) sekä isäni.

Sinällään on hassua, että pidän nykyään viiksiä niin vastenmielisinä. Ollessani pieni, isälläni oli kunnon hevosenkengän muotoiset kasariviikset. Kun hän täytti 40, hän ajoi ne pois. Näin isäni ensimmäisen kerran viiksettömänä kauppakeskuksessa, jonne olimme saapuneet äitini kanssa jouluostoksille. Yhtäkkiä luokseni saapui aivan tuntemattoman näköinen mies ja äitini vieressä sanoi, että siinä on isäni. Pelästyin ja vaadin koko loppu-ostosreissun, että isäni kasvattaisi viikset takaisin.

Tämän marraskuun 30. päivä isäni täytti 59 vuotta ja viikset sekä merikarhumainen parta ovat palanneet – tosin hiukan harmaanpina.

Lahjoitussummaksi kertyi lopulta 19 euroa. Hyvää joulua viiksekkäät ja viiksettömät miehet, eturauhassyövästä kärsivät ja siitä selvinneet! Olkoon tämä joululahjani teille!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...


jotka hämmästyttää kummastuttaa,
kuten…

Katsoa saa, muttei koskea!

Syömälakot

Mitä hyötyä syömälakoista on? Jos vanki jää syömälakkoon luulisi vangitsijan olevan innoissaan. Säästyy rahaa ja ruokaa! Ja vangille jää vain mouriva vatsa ja heikko olo. Ei kuulosta kovin tehokkaalta mielenosoituskeinolta!



Pornon katselu

Kuvittele edessäsi herkullisen näköinen, suussasulava muffinssileivos. Sen päällä on kuohkeaa cremea ja sen sisus on marjaisaa taikinaa. Mutta et saa koskea siihen tai maistaa sitä! Saat vain katsoa, kun joku muu syö sitä – nautinnollisesti – haukkaus kerralaan. Eikö ottaisikin päähän? No miksi pornon katseluun ei päde sama asia???

Lakanoiden viikkaus

Kuka entisaikojen emäntä on päättänyt, että lakanat pitää viikata juuri tietyllä tavalla? Siis tiedättehän: Ensin lakana taitetaan keskeltä kahtia pituussuunnassa. Sitten uudestaan keskeltä kahtia pituussuunnassa. Sitten alinna oleva lakananreuna kiepautetaan ylimmän päälle ja lopussa lakanaa vedetään, taitetaan vaakasuunnassa kahtia ja rullataan tiiviille rullalle. Legendat kertovat, että näin aikoinaan liinavaatteet on saatu suoristettua ja ne on voitu mankeloida kosteina pyöreän puun ja laudan avulla (eli kaulata). Mutta miksi näin tehdään edelleenkin? Onko tämä joku entisaikojen riitti, jonka äidit opettavat aina tyttärilleen eikä kukaan tule ajatelleeksi, ettei tässä ole enää mitään järkeä?

Teinit notkumassa kouluilla

Oletteko nähneet ne teinit, jotka notkuvat iltaisin ja viikonloppuisin koulujen nurkilla? Ne pörräävät pihoilla skootteireiden ja mopojen kanssa, tupakoivat ja juovat kaljaa ringissä. Miksi? Jos koulussa on ankeaa ja tylsää, miksi sinne pitää mennä vapaa-ajallakin?

H&M:n joulu-alusvaatemainokset

Joulukuussa katukuvaan ilmestyvät H&M:n alusvaatemainokset. Ohikulkijat hytisevät kylmyydessä, mutta vaateketjun mainosmalleilla on päällään vaan pienet rintaliivit ja alushousut. Ihanko totta joku ostaa joululahjaksi alusvaatteita – H&M:stä?? Hyvä mies, jos rohkenet hankkimaan puolisollesi alusvaatteita lahjaksi, hanki nyt sentään jotain laadukkaampaan kuin 19,90 e rintsikat!

Terveisin,
Pieni kulkija

Onnellisempi päivä

Viime viikolla Metro-lehden kolumni esitteli amerikkalaisen myyntiguru Jeffrey Jamesin ajatuksia onnellisuudesta. Jeffrey James luetteli omassa blogissaan 9 kohtaa onnelliseen päivään, jotka Metron kolumnisti, Heidi Lämsä oli ystävällisesti suomentanut. Epäilin sekä intoilia juttua samaan aikaan. Näinkö helppoa se todellisuudessa on? Pakkohan sitä oli kokeilla:

1.       Aloita päivä ajattelemalla, että tänään tapahtuu jotain mahtavaa – niin se tulee tapahtumaan.

Aamulla kömmin unisena sängystä ylos. Kestää vartin ennen kuin muistan, että  minun piti ajatella nyt aamulla jotain kivaa. Ulkona aurinko ei ole vielä noussut ja sataa kaatamalla vettä. ”Ei hitto” manaan. Bussipysäkillä nököttely ei tunnu yhtään houkuttelevalta. Pakotan itseni ajattelemaan jotain positiivista ”Pakkohan sen auringon on jossain vaiheessa noustava - ja työpaikalla minua odottavat mukavat työkaverit”. Kun olen saanut aamupalani naposteltua ja puettua vaatteet päälle, aurinko on edelleen verhoutunut jonnekin sadepilvien taakse. Parempaa päivää odotellessa…

"Olen kiitollinen, että tänään ei sada
yhtään niin paljon kuin eilen."

2.       Suunnittele ja priorisoi työsi.

Työpaikan aulassa minua tervehtii aina iloinen vastaanottovirkalijamme – ainakin yksi odotuksistani on siis toteutunut. Sähköpostissa puolestaan odottelee kaaostulva. Tekemistä riittää ja hetken ehdin ahdistua jo pelkästä työnmäärän ajattelusta, mutta sitten muistan Jeffrey Jamesin neuvot. ”Älä piehtaroi tekemättömissä töissä, vaan keskity yhteen asiaan, jonka teet tänään”. Jes! Jätän kaikki tylsät ja hankalat hommat loppuviikkoon ja teen tänään vain jotain mukavaa – vaikkakin se kostautuisi loppuviikosta.

3.       Anna lahja jokaiselle, jonka tapaat.

Voi hitto, taisin unohtaa käydä lahjaostoksilla! Onneksi Jeffrey James tarkoitaakin yksinkertaisempia lahjoja, kuten hymyä, ”kiitosta” ja mukavia sanoja. Tämähän on helppoa. Hymyilen kuin naantalin aurinko ja työpaikan käytävillä kääntyvät päät, kun työkaverit luulevat, että minulla on ruuvit löysällä. Ei haittaa!

4.       Vältä politiikasta ja uskonnosta keskustelua – näissä ei ole koskaan ”oikeaa” mielipidettä.

Ruokatauolla joku aloittaa keskustelun Kokoomusnuorten puheenjohtajan kohupuheista. Minun on helppo väistellä aihetta – en tiedä yhtään kuka on sanonut, missä ja mitä. Kiinnitän huomioni käsillä olevaan lehteen.

5.       Oleta ihmisistä hyvää.

Katseeni eksyilee lehden sivuilla: Ateenassa mellakoidaan, Syyriassa soditaan ja Talvivaarassa kakkavedet valuu järviin. Noh, kaippa siellä kaikki tarkoittavat kuitenkin hyvää…

6.       Syö laadukasta ruokaa hitaasti.

Pakasterasiaan survottu, kaksi päivää sitten tehty pekoni-sienipastani ei näytä kovin laadukkaalta, mutta syön kyllä hitaasti, koska ruokatuntini on puolentunnin mittainen. Jos söisin normaalivauhtia olisin valmis kymmenessä minuutissa. Nautiskelen jokaista ruokapalaa, vaikka ruuanmaku on kadonnut jo jossain välillä kotijääkaappini-työpaikan taukohuone. ”Focus on it; taste it; savor it.”, ajattelen, kuten Jeffrey James neuvoo.

 
7.       Älä huolehdi, mitä saattaa tapahtua – elä hetkessä.

Kotimatkalla aurinko on ehtinyt jo laskeutua ja pimeys vallitsee. Turvaudun kahteen heijastimeen ja toivon, että autoilijat huomaavat minut matkallani bussipysäkille. Suojatiellä epäröin. Autot kaahaavat kauheaa vauhtia ohi, eivätkä näytä muistavan, että suojatielle astuvaa jalankulkijaa tulee västää. Hetken mielessäni pyörii Jeffreyn sanat ”älä huolehdi, mitä saattaa tapahtua”, mutta en uskaltaudu siltikään suojatielle. Tässähän voisi tapahtua vaikka mitä!

8.       Sulje taustalla meluava tv.

Kotona on kovin hiljaista ilman tv:tä taustalla. Kuulen omat ajatukseni, naapurista kantautuvan kolinan sekä korvamatona päässäni jytäävän Erinin ”Vanha nainen hunningolla”-kappakeen. Pitikin kuunnella radiota töissä! Jeffrey Jamesin mielestä televisiolähetysten tehtävä on ainoastaan tehdä meistä tyytymättömiä ja saada meidät hankkimaan lisää tavaraa. En tiedä miten Teeman dokumentit tai kolmosen Salkkarit saavat minut shoppailemaan, mutta pitäydyn taustameluttomassa olotilassa.

9.       Juuri ennen kuin menet nukkumaan, kirjoita muistiin, mistä olet tässä päivässä kiitollinen.

”Olen kiitollinen, että selvisin töihin kastumatta. Olen kiitollinen, että töissä on mukavia ihmisiä ja, että työt eivät kaatuneet päälle ja, että lounasseura oli mukavaa ja sain ylipäätänsä ruokaa. Ja että sain pari vastahymyä työpaikan käytävillä, enkä jäänyt kotimatkalla auton alle. Pääsin eroon Erinin korvamatokappaleesta! ja siitä, että sängyssä odottavat puhtaat lakanat.” Ihan hyvä päivä siis!

Linkki Metron näköislehteen: http://static.metrolive.fi/nakoislehdet/metro/MET20121107/
Linkki Jeffrey Jamesin blogiin: http://www.inc.com/geoffrey-james/9-daily-habits-that-will-make-you-happier.html

James Bondin vaimon suusta

”Lehdet kirjoittavat usein, että James Bond on unelmien mies ja täydellinen rakastaja, mutta minä olen eri mieltä. Olen hänen vaimonsa, joten monen vuoden kokemuksella voin kertoa, että ei kaikki mene ihan niin kuin kirjoitetaan…

Jamesin kanssa saa aina olla varuillaan. Ei sen takia, että joutuisin vaaratilanteisiin, vaan sen takia, että aina, kun silmä välttää, se on lirkuttelemassa jonkun vieraan naisen kanssa. Ruokaostoksillakin se katoaa hetkessä lihatiskille muka ”jakamaan salaista tietoa” sen nuoren myyjättären kanssa.

Vähän väliä James matkustaa ”työmatkalle” eksoottisiin maihin ja palaa sieltä ruskettuneena sekä vieraalle hajuvedelle haisevana. Se väittää olleensa ottamassa kiinni jotain "kansainvälistä rikollisjärjestöä" ja joutuneensa taistelemaan "salaisessa,  maanalaisessa bunkkerissa rikollislegioonaa" vastaan, mutta minä kyllä arvaan asioiden todellisen laidan.

Jamesin työnantaja kustantaa hänelle aina uusimmat ja hienoimmat autot käyttöönsä. Aston Martineita, Lotus Turpoja ja kalleimpia Bemareita. Hienoahan se on, mutta aina se onnistuu jotenkin romuttamaan ne. On muka ajanut takaa rosvoja tai joutunut väijytetyksi. Minä en usko siitä tippaakaan! Viinalta se haisee, kun se palaa niiltä reissuiltansa. On taas vedellyt Dry Martineja kasinolla.

Ja sitten ne kojeet! Sen herätyskelloonkaan en uskalla koskea, kun ei tiedä räjähtääkö se vai laukaisee jonkin lasersäteen. Takapihallakin on mini-helikopterin laskeutumispaikka. Kukkaistutuksen saa kerran viikossa kyytiä, kun James lähtee töihin.

Epäilyttävässä seurassakin se mies liikkuu. Aina silloin tällöin meille ilmestyy kummallisia tyyppejä kyselemään Jamesia. Rautaleukoja, aasialaisia kääpiöitä ja kolmenännisiä miehiä (älkää kysykö mistä tiedän). Todennäköisesti se on taas hävinnyt kasinolla ja miehet havittelevat rahojaan. Yleensä sanon heille, että ”ei sitä Jamesia ole näkynyt vähään aikaan. On taas jossain reissuillansa”.

Parasta Jamesin kanssa asumisessa on se, kun rankan päivän jälkeen hän kuiskaa korvaani ”Timantit ovat ikuisia”, ”Meille maailma ei koskaan riitä” tai ”Huominen ei koskaan kuole”, mutta tuolloinkin tiedän, että sanojahan ne vain ovat. Huomenna se saattaa taas kadota matkoihinsa ”pelastamaan maailmaa”."