Koiran elämää

Talouteemme muutti elokuussa nelijalkainen kalusteiden purija - nimittäin nyt jo melkein 4 kuukautinen lapinkoiranpentu. Sen nimi on Pii. Sukupuolineutraalista nimestä huolimatta, se on tyttö. Vähän niin kuin lasten kohdalla, sitä kuvittelee, ettei se koira nyt elämää kauheasti muuta. Little did we know! Näin koira muuttaa elämää:

Nimeni on Pii.

Joka taskussa koirannameja ja kakkapusseja

On oikeastaan huojentavaa tietää, että jos nyt jumahtaisin kotimatkajunaan välille Rautatieasema-Pasila 7 tunniksi, minä pärjäisin. Olisihan minulla niitä kana-riisi-koirannameja joka taskussa huikopalaksi ja hädät voisi vetästä siihen kakkapussiin.

Sisustustyyli on askeettinen

Koiranpennun muuttaessa asuntoon, siitä riisutaan kaikki kiva: sisustusesineet, kasvit, lehtikorit ja eteisestä kengät. Johdot täytyy piilottaa jonnekin minne pikku-naskalihampaat eivät yletä. Alkuvaiheessa pissa saattaa tulla ihan mihin vain - mutta mieluiten tietysti siihen pehmoiselle matolle, josta saa tukevan asennon jaloille - joten hienoja mattoja ei kannata pitää esillä. Harva huonekasvi on koiralle terveellinen, joten nekin pitää ripustaa yli kiipeilykorkeuden. Lopulta lattialla on vain kauhea pino koiran leluja ja sanomalehtiä.

Pelkkiä kakka-pissa-juttuja

Tällaista keskustelua meillä käydään päivittäin:

Minä: Milloin kävitte viimeksi ulkona?

J: Neljän maissa.

Minä: Tuliko kakka ja pissa?

J: Tuli kakka, mutta se oli aika löysää.

Minä: Ok. Käyn pissalla kuudelta.

Kyllä, parisuhde kukoistaa!

Pysy valppaana

Mitä se nyt syö? Miksi se on noin hiljaa? Taasko se syö sohvan jalkaa? En kai jättänyt mitään lattialle? Pienen koiran kanssa täytyy olla koko ajan valppaana. Se on vain yksi silmänräpäys, kun se on syönyt jotain vaarallista, tuhonnut jotain arvokasta taikka pissannut sohvalle. Sitä oppii kasvattamaan silmät takaraivoonkin. Ja lopulta on niin valppaana, että työpaikallakin hätkähtelee lattialle putoilevista esineistä.

Herätys klo 2.30, 4.30 ja 7.00

Tiesittekö, että pieni koira käy pissalla KAHDEN TUNNIN VÄLEIN?!! Minä en tiennyt. Ensimmäisinä viikkoina kiidätimme pennun ulos tuon parin tunnin välein, jotta se oppisi sisäsiistiksi. MYÖS YÖLLÄ. Haasteita aiheuttivat kaupunkimiljöö, josta sopivaa pissattamispaikkaa oli vaikea löytää aralle pennulle ja ankeat naapurit, joiden mielestä ei ollut ok pissattaa pientä koiraa sisäpihalla. Onneksi koiran kasvaessa sen ulkoilutiheys on harventunut ja nyt toiletiksi kelpaa pienenpikin nurmikon nurkka tien varressa. Ja 3 kk iässä se oli jo sisäsiisti :)

Ennen kaikkea, vaikka pentu on tuonut elämäämme uusia haasteita, silti se jaksaa ihastuttaa jokapäiväisellä olemuksellaan. Jopa silloin, kun se aamuisella tervehdyksellään tuhosi design-sukkahousuni.

Meidän pikku-karvatassun elämää voi seurata Facebookissa: www.facebook.com/piikoiranelama

Kun pöly laskeutuu…

Seurustelun kutkuttavinta aikaa on se alkuhuuma, kun tutustuu toiseen ihmiseen. Kaikki hänessä on ihmeellistä ja ihanaa. Voisit vain tuijotella häntä tunti tolkulla silmiin ja hengitellä samaa ilmaa. Kaikki ajatuksenne tuntuvat kulkevan yhteistä rataa ja tulevaisuutenne on tähtiin kirjoitettu morseaakkosin.

Sitten tapahtuu niin kuin kaikissa suhteissa. Huomaat seurustekumppanissasi vikoja. Hän ei ehkä ole maailman ahkerin siivooja. Tai hän toistelee outoja lauseita. Tai kiihtyy autolla ajaessaan. Tai napostelee salaa karkkeja, kun vain silmä välttää.* Nämä eivät välttämättä ole suuria asioita - mutta ne kertovat yhdestä asiasta. Se rakkaus, joka leijui ilmassa, on laskeutunut.

Sama voi käydä toisinkin päin: kumppanisi alkaa huomautella sinulle omista huonoista puolistasi. Kuinka voisit liikkua enemmän… Tutustua enemmän uusiin tuttavuuksiin… tai viettää enemmän aikaa ulkona. Ette enää viestittele joka päivä kuulumisistanne - tai lähettele sydämillä täytettyjä viestejä kesken työpäivän. Kumppaniasi alkaa kiinnostamaan enemmän ne vanhat kaverit, joita hänellä oli ennen sinua, ja sinä priorisoit harrastuksesi ennen treffejä.

On sydäntä riipaisevaa nähdä, ettei olekaan enää toisen elämän keskipiste, mutta näinhän sen kuuluu mennä. Jossain vaiheessa rakkaus arkipäiväistyy. Toisesta tulee itsestään selvä osa omaa elämää. Mieleen palaa ne muut asiat, joista ennen kiinnostui.

Kun pöly on laskeutunut ilmasta, se hakeutuu nurkkiin ja sängyn alle. Sen voi joko lakaista pois tai nauttia niistä hippusista, jotka löytyvät sieltä täältä: välittävästä katseesta, käden hipaisusta, pienestä hymystä tai kauniista eleestä. Kun on nähnyt minkälainen on huono parisuhde, sitä arvostaa näitä pieniä asioita - ja ymmärtää, että myös ne toisen huonot puolet voivat olla osa isompaa, parempaa kokonaisuutta. Ja aika ajoin pöly nousee taas ilmaan ja saa sydämen lepattamaan...

*Esimerkit eivät liity todellisiin tilanteisiin.

Hyvän johtamisen alkeet, osa 2

Helmikuussa kuvittelin meneväni Johtajuus media-alalla -kurssilla, jossa käsiteltäisiin media-alan lainalaisuuksia ja johtajuuden haasteita nyky-yhteiskunnassa, mutta päädyinkin kurssille syvään itsetutkiskeluun. Tiistai- ja torstai-iltani eivät täyttyneetkään teoriapitoisista kalvosulkeisista vaan opettelimme johtamaan itseämme hyvin käytännön läheisesti. Tämä laukaisi minussa sekä ikäkriisin, että tulevaisuuden ahdistuksen. Mutta myös opin paljon:

Oppi 1: Kerro unelmistasi

Minulla on ollut pitkään haave. Haluan johtajaksi. Kukaan vain ei ole tullut pyytämään minua niihin hommiin. Tämä voi johtua siitä, etten ole haaveistani kenellekkään kertonut eikä ajatusten luku kuulu rekrytoijien hommiin. Kurssilta opin, että unelmat pitää sanoa ääneen. Jos niistä ei kerro muille, ei kukaan voi niiden toteuttamisessakaan auttaa. Sama pätee paljon arkisimpiinkin haaveisiin. Jos haaveilet syntymäpäivälahjaksi Guccin punaista nahka-käsilaukkua, paras antaa puolisollesi tarkat kuvaukset toiveesta. Muutoin hän tuo sinulle taas lahjaksi sen hierontalahjakortin.

Oppi 2: Hyvä johtajuus ei ole tutkinnosta kiinni

Toinen syy, miksi minusta ei ole johtajaa vielä tullut, on se etten ole johtajan paikkoja hakenut. Olen kokoajan ajatellut, että en ole tarpeeksi kokenut, koulutettu..  tai vanha. Totuus on ettei hyvä johtajuus ole iästä, koulutuksesta tai tutkinnosta kiinni. Jotkut ovat hyviä johtajia luonnostaan, toisten täytyy harjoitella enemmän. Hyvä johtaja osaa kuunnella alaisiaan, näyttää suuntaa, inspiroi sekä kannustaa hyviin tuloksiin – ja tiedän pystyväni ainakin tähän. Muut nippelitiedot oppii matkalla.

Oppi 3: Kerro ongelmistasi

Ongelmiin pätee sama asia kuin haaveisiin. Jos et kerro niistä, kukaan ei voi auttaa niiden ratkomisessa. Kun erosin avopuolisostani kolme vuotta sitten ja kerroin erosta ystävilleni, en voinut uskoa kuinka paljon tukea sain. Ennen kuin ehdin edes pyytää apua, hyvät ystävät tarjoutuivat muuttoavuksi, järjestivät pakettiauton ja kantoivat painavan pesukoneeni vanhasta asunnosta pois. Yksin en olisi kyennyt siihen mitenkään. Ei kukaan suoriudu isojen organisaatioiden johtamisestakaan yksin. Hyvä johtaja haalii alaisiksiin asiantuntevia ammattilaisia – ja jos hän on onnekas, hänen lähipiiristään löytyy hyviä ystäviä tueksi.

Oppi 4: Suunnittele tulevaisuutesi

Ikäkriisini sai alkunsa, kun meitä kurssilaisia pyydettiin aikatauluttamaan seuraavat 3 vuotta elämästämme. Yhtäkkiä tajusin kuinka rajallista elämämme on. Ihan kohta täytän 35 – ja se on jo puolet 70:stä. Jos aion toteuttaa elämäni aikana kaikki haaveilemani asiat – kohta tulee kiire. Ahdistuneena kirjasin välietappeja seuraavalle 3 vuodelle kuukausi kerrallaan: uratoiveita, perhehaaveita, harrastuksia… 3 vuotta tuntui olevan ikuisuuden päässä, mutta kuitenkin ihan kulman takana. Miten ihmeessä ehtisin toteuttaa kaikki tavoittelemisenarvoiset asiat? Suunnitelmakalenterin tarkoitus on luoda konkretiaa haaveille. Moni unelma jää toteuttamatta, koska aikataulu sille on ”sitten joskus”. Kun haaveen on kirjannut kalenteriin, ajankohdan lähestyessä tietää, että nyt pitää toimia.

Oman kalenterini marraskuulla 2016 lukee ”koulusta valmistuminen”. Ja ne sitä seuraavat unelmat … kerron niistä ehkä lisää myöhemmin.

Hyvän johtamisen alkeet, osa 1

Minkälainen on hyvä johtaja? Tähänhän on helppo latoa adjektiiveja. Kannustava. Rehellinen. Avoin. Tasapuolinen. Luottavainen. Työntekijöiden puolia pitävä. Jokainen tietää minkälaisen esimiehen haluaisi – mutta kuinka sellainen ollaan, on eri asia.

Viimeisen 9 kuukauden ajan en ole ehtinyt kirjoittaa Karamellimaailmaa niin paljon kuin olisin halunnut, koska opiskelen. Syyskuussa aloitin opinnot Metropoliassa Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon medianomiksi. Minusta tulee siis isona mediatuottaja. Nyt viimeiset 2 kuukautta olen käynyt Johtajuus-kurssia, jonka ansioista olen ajatellut johtajuutta eri näkökulmasta. Tässä siis jotain päässäni pyörineitä aatoksia.

Ihminen viihtyy työssään, jos häneen suhtaudutaan myönteisesti, hän innostuu työstään, ihmissuhteet työssä ovat kohdillaan, hän saa työstä merkitystä elämäänsä ja tuntee aikaansaamisen iloa.

Yllä mainitut ajatukset ovat omia muistiinpanojani Saku Tuomisen Työkirjasta, joka esiteltiin Johtajuus-kurssilla. Kun ihminen viihtyy työssään, hän antaa täyden panostuksensa työnantajalle ja edistää tämän menestymistä. Mitä sitten, jos työntekijä ei viihdy työssään? Ja mitä pitäisi tehdä, jos esimerkiksi kehityskeskustelussa työntekijä kertoo ainoaksi tavoitteekseen päästä eläkkeelle tai käytäväkeskusteluissa kritisoi jatkuvasti johdon päätöksiä? Tällöinhän on selvää, että pidemmän päälle työntekijää ei kiinnosta työssä kehittyminen, yhteiset tavoitteet tai yrityksen menestys. Onko siitä haittaa?

Jukka Jalonen kirjoittaa Menestyksen pelikirjassa (myös kurssilla esitelty) kutakuinkin seuraavasti: Joukkue on osionsa summa. Se on yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki. Toisin sanoen, jos yksikin työntekijä latistaa työmotivaatiota tai -tehoa, se vaikuttaa kaikkiin. Pahimmassa tapauksessa koko yrityksen potentiaali laskee. Olisi siis tärkeää, että jokainen työorganisaation osa saataisiin motivoitua mukaan. Jalonen kuvaa hyvää johtajuutta suurinpiirtein näin:

Hyvä johtaja saa ryhmän toimimaan ja valitsee oikeat tyypit oikeisiin rooleihin. Hän antaa rajat ja arvostusta.

Ari Rämö sanoo lähes saman asian kirjassa Yksinkertaista johtamista arvostaen tähän tyyliin:

Kannusta ja kehu. Arvostamalla päästään parempiin tuloksiin kuin arvostelulla.

Yrityksen heikoinkin lenkki voidaan saada tuottamaan hyvää tulosta, kun hänelle annetaan arvostusta. Ja ennen kaikkea hänet voidaan saada viihtymään työssään. Tämä ei tarkoita sitä, että henkilöä pitäisi kehua joka sähköpostin lähettämisestä tai töihin saapumisesta, vaan että häneen luotetaan, häntä kuunnellaan, hänen parhaat puolensa tiedostetaan ja hänen mielipiteilleen annetaan arvoa.

Teoriassahan tuo kuulostaa helpolta. Sen kun arvostat työntekijöitäsi, niin olet hyvä johtaja. Mutta miten taiteilla vaikeasti käsiteltävien työntekijöiden, yritysten tulostavoitteiden ja muuttuvien strategioiden valtameressä? Miten selättää kiire, hankalat henkilökemiat ja epäselvät työprosessit? Tai miten pitää pinna, kun alainen tulee kymmenettä kertaa valittamaan samasta asiasta?

Tähän minulla on vain Gandhin opetuksiin perustuva ohjenuora (Keshavan Nair, Johtamisen suuri haaste):

Johtaminen on elämäntapa. Se vaatii rohkeutta, mutta rohkea elämä on elämisen arvoista.

Eikä pitkästä pinnastakaan ole haittaa.

Katkera ämmä

Viime aikoina mediassa on ollut paljon puhetta siitä, kuinka naiset puhuvat pahaa puolisoistaan. Naisten puhe on huomattavasti ilkeäsävyisempää kuin miesten. Rohkenipa jopa yksi työkavereistani väittää, etteivät miehet koskaan puhu pahaa vaimoistaan kavereilleen. Mistä näitä ilkeitä ämmiä sitten syntyy?

Tässä yksi tosielämän esimerkki:

Nainen kompasteli olohuoneen lattialla lojuviin muovipusseihin, joissa mies säilöi tavaroitaan. Ne eivät myöskään olleen kovin kaunis sisustuselementti. Imuroidessa ne piti nostaa sivuun, mutta niitä ei voinut missään nimessä siirtää muualle - muutoin mies ei löytäisi niitä, kun olisi tarve. Nainen ehdotti, josko pusseille löytyisi jokin toinen säilytyspaikka. Mies lupasi tehdä asialle jotain. 

Kun 4 viikkoa myöhemmin nainen taas kerran kompastui lattialla lojuviin muovipusseihin, hän päätti muistuttaa miestä asiasta. Vastaukseksi hän sai vain kommentin, ettei tarvitse nalkuttaa koko ajan. Kun nainen tapasi ystävänsä, hän sanoi tälle “... se on niin laiska, ettei se saa edes tavaroita kerättyä olohuoneen lattialta.” Naisesta oli tullut ilkeä ämmä.

Jos mies ei kuuntele, nainen etsii jonkun, joka kuuntelee - ja usein tämä on ystävä. Kun samantapaisia asioita kertyy iso lista, ilkeästä ämmästä muodostuu katkera ämmä. Sama kuvio voi tapahtua missä suhteessa tahansa, oli se sitten työ-, parisuhde- tai perhe.

Työympyröissä törmäsin kerran tilanteeseen, jossa kollega kuittasi työkaverinsa valituksen sanoilla "se nyt valittaa aina". Mielessäni näin taas yhden katkeran ämmän syntyvän. Kun henkilön valitukset sivuutetaan kerta toisensa jälkeen, ihminen katkeroituu. Katkera ihminen ei ole kovin hyvä työntekijä - puoliso - tai perheenjäsen.

Tämä katkera ämmä taannoin otti ja lähti parisuhteesta. Toki taustalla oli muutakin kuin lattialla lojuvat muovipussit, mutta suurin osa niistä asioista olisi voitu ratkoa kommunikoinnilla. Hyvät ihmiset, jos haluatte pitää kiinni puolisoistanne, työkavereistanne tai perheenne jäsenistä - ottakaa valitukset tosissaan, kommunikoikaa ja kuunnelkaa. Valituksen takana on nimittäin usein oikea asia.

Nykyään minä teen kaikkeni, jotta minusta ei tule enää katkeraa ämmää.

1. nimipäivä

N. 35 vuotta sitten äitini istui teatterisalissa ja ihaili Seela Sellan näyttelijätyötä. Tuolta istumalta hän päätti nimetä syntymättömän lapsensa hänen mukaansa. Nyt marraskuussa 22. päivä minä vietän ensimmäistä Seelan nimipäivääni. 

4-vuotiaan Seelan nimmariharjoituksia.

Vuonna 1981 synnyin tähän maailmaan, jossa ei ollut muita Seeloja kuin minä ja Seela Sella. Peruskoulussa luokkahuoneessa istui vierelläni monta Hannaa, Jenniä ja Heikkiä - mutta kun nimeni mainittiin, kenenkään muun ei odotettu vastaavan kuin minun.

Olisin halunnut olla kauniisti sointuva Helena tai Katriina. Mielestäni Seela oli nimenä kylmän suoraviivainen, mitääntarkoittamaton, kirjaimien yhdistelmä. Ja ennen kaikkea noilla kauniilla nimillä oli nimipäivä. Kadehdin veljeäni, joka vietti nimipäiväänsä isäni syntymäpäivänä. Hänellä oli siis yksi ylimääräinen juhlapäivä – sellainen joka minulta puuttui. Marraskuun viimeisenä päivänä kieltäydyin juhlimasta, koska lapsekkaan itsekkäästi ajattelin sen olevan epäreilua.

6-luokalla koulun käytävillä kulki huhu, että alemmalle luokalle oli tullut toinen Seela. Tiedustelut paljastivat, että kyseessä olikin ulkomaalaisperäinen Sheela - ei siis Seela laisinkaan. Sain kulkea ylväässä yksinäisyydessä nimeni kanssa vielä monta vuotta.

Kun parikymppisenä etsin töitä, huomasin että Seela on tarttuva nimi. Puhelimessa sanottuna se jäi hyvin mieleen ja erottui helposti hakupapereista. Toisaalta se kuulosti suomalaisen tutulta. Haittana oli se uniikkius. Kun kerroin etunimeni opiskeluaikoina eräälle poikaystäväkanditaatille, hän googletti sillä netistä kaikenlaista, mm. tet-harjoitteluraporttini 9-luokalta.

3-kymppisenä alkoi tapahtumaan kummia. Yhtäkkiä pieniä polvenkorkuisia Seeloja alkoi putkahtelemaan sinne sun tänne. Havahduin kaupassa nimeni huutoon, mutta paikalle talsikin pieni taapertaja äitinsä kutsumana. Seelasta oli tullut trendinimi. Tuntui oudolta, että joku oli varastanut nimeni. Olinhan tottunut olemaan se ainoa. Tunnetta voisi verrata siihen hetkeen, kun huomaat, että joku ympärilläsi on pukeutunut täysin samanlaisiin vaatteisiin kuin sinä. Aivan kuin joku olisi vienyt identiteettisi. Ja minun copycattini olivat pieniä polvenkorkuisia olioita, jotka kulkivat kurahaalarit jalassa kaupan käytävillä.

Tänä sunnuntaina saan kiittää Seela Sellaa sekä noiden satojen uusien Seelojen vanhempia nimivalinnastaan. Tänä sunnuntaina nimittäin vietetään1. virallista Seelan nimipäivää. Sen kunniaksi keitän nimipäiväkahvit.

Muodissa

Jossain vaiheessa muotilehdet ovat muuttuneet kummallisiksi. Ennen sieltä löytyi hienoja ideoita pukeutumiseen. Nyt sen sivuilla olevat ihmiset näyttävät isoäidin pöytäliinaan ja raidallisiin kalsareihin pukeutuneilta avaruusolioilta. Ja se on muotia! Jos et ole ehtinyt selailla muotilehtiä viime aikoina, tässä tiivistelmä tämän hetken trendeistä:

Nämä on nyt IN! Pöksyt Zalandolta
"Mr. GUGU & Miss GO", takki MaxMaran
talvi2016 -mallistosta, miehiä saa netistä ja
puhelin Huuto.netistä.

Pyjamassa töihin

Aamuruuhkassa vilahti tyttö pyjaman housuissa. Naurahtelin. Oli tainnyt likka unohtaa vaihtaa vaatteet herätessään. Mutta sitten eteen tuli toinen, vaaleanpunaisissa kukkapöksyissä. Ja kolmas, violetissa puuvilla-kuviohousuissa. Sitten tajusin, että tämä taitaa olla jokin muoti-ilmoi. 

Keväällä etsin aamutakkia. Löysinkin sellainen kivan värikkään, kuviollisen Indiskasta. Pari viikkoa myöhemmin näin naisen samanlainen aamutakki päällä kaupan kassajonossa. Joten siis – nyt on ihan ok, mennä yöasussa töihin ja kaupungille. Paitsi, jos nukkuu nakuna.

Puhelimenjohtoa hiuksissa

Ensin ajattelin, että joku on keksinyt nerokkaan kierrätysidean: kun vanhoista lankapuhelimista ottaa kierrejohdot irti, niistä saa hauskan hiuspampulan. Mitä materiaalin hyötykäyttöä! Mutta sitten luin lehdestä, että kyseesä multimiljoona-bisnes.  

Tuote on nimeltä Invisibobble ja kun tutkiskelin tuotetta kaupassa lähemmin ymmärsin mistä se miljoonabisnes tehdään. Ponnari maksaa 6 EUROA!! Vertailun vuoksi voin kertoa, että tavallinen hiuslenkki maksaa kaupassa n. 50 senttiä kappale ja Huuto.netistä saisi lankapuhelimen 2 eurolla. 6 euron hinnalla pääsee eroon kaksihaaraisista hiuksista, kireän ponnarin aiheuttamasta päänsärystä sekä hiuksien vaurioitumisesta. Vielä, kun se värjäisi hiukset, niin ei tarvitsisi enää käydä kampaajalla ollenkaan. Taidan ostaa kuitenkin Huuto.netistä sen puhelimen.

Parrakkaat miehet

Mieskunnassa on selkeästi levinnyt tieto, että metsuriseksuaalit ovat kuuminta hottia. Siloposkisia miehiä ei nimitääin löydy enää mistään pääkaupunkiseudulla. Kesäloman jälkeen pelästyin töissä, kun kesän aikana yks jos toinen toimiston herrasmies oli muuttunut karvakarjuksi. Lepyyttelin itseäni sillä tiedolla, että kyse on vain kesäparrasta – kohta ne ajavat ne pois. Mutta nyt on jo lokakuu ja edelleen samat partaveikot liikkuvat työpaikan käytävillä! 

Aloitin syyskuussa opiskelun ammattikorkeakoulussa. Luokassamme on vain 4 miestä, jokaisella parta. Ja sitten, kun en muista nimea ja puhun siitä ”vaaleanruskeahiuksisesta miehestä, jolla on parta” – kyseessä voi olla kuka tahansa heistä.

Liian isot takit

Nyt on aika kaivautua isän vaatekaapille ja varastaa se isoin talvitakki. Muotilehdet nimittäin paljastavat, että tämän talven kaupunkitakin kuuluu olla ”muhkea ja pörheä” eli muodottoman valtava möntti, jossa  karvoja. Isälläni on sellainen villakangastakki joka sopisi juuri tähän tarkoitukseen.

Ja muistakaahan, että nyt on syksy! Piiloon siis kaikki kesän kirkkaat värit ja pirteät kuosit. Nyt kuuluu pukeutua harmaaseen, mustaan ja ruskeaan, niin ettei sitten tuolta harmaan ankeasta syyssäästä erotu millään. ;)