7 väittämää imetyksestä

Ajattelin, että imettäminen on vaivatonta, helppoa ja kätevää - mutta Oi, mitä kaikkea muutakin se on ollut! Se on aikaa ja energiaa vievää, lapseen sitovaa ja koko päivän kulkua muokkaavaa. Koska alkutietämykseni imetyksestä oli hyvin erilaista kuin mitä tiedän nyt, ajattelin kirjata muistiin suurimmat huomioni väittämistä, joihin alkuaikoina uskoin.

Imetys on kätevä lapsen ruokintatapa, koska ruoka on äidillä mukana kokoajan ja syöttää voi missä vain. Paitsi - jos - on - TALVI! Ulkona sitä saisi rintatulehduksen ja keuhkokuumeen! Lisäksi Korona-aikana lapsen syöttäminen julkisissa sisätiloissa on ihan mahdotonta, koska kaikki istuinpaikat on poistettu, jotta ihmiset eivät kokoontuisi yhteen. No voihan sitä imettää sitten vaikka vessassa…

Maidon pumppaaminen vapauttaa äidin tekemään omia juttujaan ja mahdollistaa isän osallistumisen syöttämiseen. ...tai sitten et saa sillä saakelin pumpulla mitään irti. Nyt, jos päättäisin, hankkisin sähkökäyttöisen pumpun käsikäyttöisen tai alipainepumpun sijaan - mutta yhtälailla pumppaaminen vie todella paljon aikaa. Yhtä "vapaailtaa" ja syöttöä varten, minun piti pumppailla 6 kertaa 2 vuorokauden aikana. Joka kerralla sain irti n. 100 ml extramaitoa. Helpompaa oli sitten kuitenkin syöttää lapsi itse. Onneksi lapsen isä pääsi mukaan syöttöpuuhiin, kun kiinteät aloitettiin.

Alku on aina vaikeaa. Kuva: @kihirvon

Alle 4 kk lapsen täytyy syödä vain äidinmaitoa. Äidinmaito toki on se paras ravinto lapselle, mutta aina se ei lapselle sovi tai imetys ei muuten onnistu. Silloin löytyy myös muita ratkaisuja. Kun lapseni oli vastasyntynyt, hän sai pari kertaa korviketta, koska maidontuotanto ei käynnistynyt kunnolla. Monta kuukautta myöhemmin olimme miehen kanssa lähdössä ensimmäistä kertaa kahdestaan elokuviin ja yritin hikipäässä pumppailla tarpeeksi maitoa lapselle hoidon ajaksi. Silloin tajusin sen. Miksi lapsi ei voisi saada korviketta hoidon aikana? Jos korvike on lapsen vatsalle sopivaa, miksi pitäisi olla pelkän äidinmaidon varassa? Tajusin, että minun ei tarvitse olla 100% yhden koulukunnan äiti. Sama koskee monia muita asioita, kuten sormiruokailua, kestovaippailua yms. Jos ne eivät sovi kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi, miksi niitä ei voisi hyödyntää silloin, kun itselle sopii tai ne helpottavat elämää?

Äidinmaito on lapsen pääsääntöinen ruoka 1. ikävuoteen asti. ...paitsi, että äitiysloma (äitiysvapaa+vanhempainvapaa) kestää vain 9-10 kk ikään asti. Sen jälkeen äidin pitäisi elää hoitaessaan lastaan pelkällä kotihoidontuella, joka on pienimmillään n. 350 euroa. Voi olla, että rahatilanteen takia, äidin on pakko palata töihin ja imetys täytyy unohtaa. Voi myös käydä niin, että lapsi itse unohtaa suositukset ja päättää aikaisemmin, ettei maito enää kiinnosta.

Imettäminen on kätevän nopea tapa ruokkia lapsi. ...mutta myös välillä todella aikaa vievä. Alussa syötin lasta 8 kertaa vuorokaudessa, 30 minuuttia kerrallaan. Tämä tekee 4 tuntia vuorokaudessa!!! Kun alkuvaikeuksien jälkeen imetys alkoi nopeutumaan, ajattelin, että tämähän on kätevää - kunnes kuvioihin astui taas kiinteiden syöminen. Yhtäkkiä tajusin, etten mitään muuta teekään taas kuin ruokin lasta tai valmistelen ruokailua. Imetin lasta 7 kertaa päivässä ja näiden lisäksi piti tarjota kiinteitä vielä 2-5 kertaa vuorokaudessa. Eipä siihen päivään sitten vaipanvaihtojen ja päiväunien lisäksi paljon muuta mahtunut.

Kukin hoitaa homman tyylillään.
Kuva: @kihirvon

Äitihormonit auttavat äitiä selviytymään vauvavuodesta. Tai sitten ne saavat sinut sekoamaan! Itkuisuutta, mielialanvaihtelua, masennusta, hiustenlähtöä, hikoilua, seksihaluttomuutta. Näitä kaikkia voi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta aiheuttaa. Kun heti synnytyksen jälkeen hormonit auttavat äitiä heräilemään kesken yötä ruokkimaan lasta, auta armias, kun nämä hormonit lopettavat auttamasta. Olet kuin kävelevä hermoraunio jokaisen yöherätyksen jälkeen. Ei ole ihme, että puhutaan äitiaivoista. Kun imetys vie energiaa ja lapsi pitää yöt hereillä, ei ole oletettavaa, että aivotoiminta käy täysillä.

(https://yle.fi/uutiset/3-7513959) Ja pelottaa ajatella, miten imetyksen lopetus vaikuttaa, koska se kuulemma aiheuttaa seuraavan hormonimyrskyn.

Imetys laihduttaa. Tai sitten ei. Voi olla, että vedät väsymykseen ja energiavajeeseen hirveän määrän irtokarkkeja. Itse en ole aikaisemmin ollut karkinsyöjä, mutta nyt kaikki, missä on sokeria, kelpaa.

Mainittakoon vielä, että en ole todellakaan mikään imetyksen tai lastenkasvatuksen asiantuntija. Nämä huomiot perustuvat yhden lapsen kanssa kokemaani. Kokemuksia voi olla yhtä monenlaisia kuin on äitejä. Toisille lapsen ruokinta on ihanaa yhteistä puuhaa, toisille tuskainen taival, joka loppuu lyhyeen. Itselleni se on jotain tästä välistä. Se on velvollisuus, jonka hoidan "vähillä mukinoilla". Ihanimmillaan se on ollut sitä, kun lapsi nukahtaa omaan kainalooni suun edelleen käydessä. 

Meikillä vai ilman?

Mieheni hokee minulle aina, että enhän minä mitään meikkiä tarvitse. Näytän kuulemma kauniilta ilmankin. Silti kaivan aina ripsivärin ja kulmakynän esille, kun suuntaamme kylille. Ilman niitä tuntisin itseni alastomaksi. Mistähän se johtuu?

Minä olen vielä kevyt meikkaaja. Aikoinaan häkellyin, kun työreissulla kollega heräsi tuntia aikaisemmin itseään ehostamaan. Luonnonkaunis nainen lisäsi niin paljon pakkelia, ettei omaa ihoa enää näkynyt - ja minä ajattelin vain "miksi?". Tammikuussa Yle tv 2:lla pyörineestä Sinkut paljaana -ohjelmasta näkyi sama ilmiö. Julkkismeikkikaunottarien paksujen maalikerrosten, kilometrien päähän näkyvien feikkiripsien alta paljastui kauniita kasvoja. Meikattuina he olivat kuin eri ihmisiä.

Viime viikolla Helsingin Sanomissa julkaistiin tiedeartikkeli meikkaamisesta. Siinä yhden tutkimuksen mukaan ihmiset meikkaavat kahdesta syystä: joko piiloutuakseen naamion taakse tai tuodakseen itseään esiin. Naamioitujat pelkäävät, että heistä tulee huono kuva, ja siksi parantelevat ulkonäköään. Esiintuojat sen sijaan haluavat luoda itsestään mahdollisimman edustavan kuvan ja siksi korostavat ulkomuotoaan.

Itse koen, että sekä naamioitujista ja esiintuojista kuin runsaasti meikkaavista ja kevyemmin ehostavista huokuu se, ettei muka alkuperäinen ulkomuoto ole tarpeeksi. Helsingin Sanomien artikkelissakin myönnetään, että syitä meikkaamiseen ovat myös sosiaaliset paineet ja odotukset. Tutkimuksien mukaan ehostettujen naisien on helpompi löytää töitä kuin meikkaamattomien. Työelämässä odotetaan siis sitä, että naiset laittautuvat.

Kumpi on parempi,
meikillä vai ilman?

Aina välillä katselen kadehtien niitä todella ehostettuja ihmisiä ja mietin, että pitäisikö minunkin olla tuon näköinen - mutta sitten tajuan, että vaikka pitäisi, en todellakaan jaksaisi sitä tuntia päivässä. Se ripsari ja kulmakynä saa riittää. Aikoinaan mietin jopa, jos hankkisin itselleni rakennekynnet. Olin kyllästynyt korjailemaan kuluneita kynsilakkoja. Sitten totesin, etteivät ne taida sopia elämäntapaani. Käteni olivat aina maalijäänteissä taidehommista ja voin vain kuvitella sitä lohjenneiden kynsien määrää kiipeilyharrastuksessa.

Vauvavuosi ja korona ovat tuoneet helpotusta meikkidilemmaan. Kotona lapsen kanssa ei tarvitse meikata ja jos johonkin lähdemmekin, maskin takaa näkyy vain silmät. Silti samaan aikaan, kun lisään kulmiin väriä, mietin, mitä minä opetan tyttärelleni. Miten minä samaan aikaan vakuutan lapselle, että sinä riität tuollaisena kuin olet, kun yhteiskunta odottaa muuta ja minäkin turvaudun kulmakynään?