Esittelyssä äitiaivot

Jos kysytte minulta, miten meillä on nukuttu viimeinen vuosi, voin kertoa, että viime yö nukuttiin tosi hyvin, mutta siitä eteenpäin en ihan muista. Saattoi olla, että toissa viikolla tai viime kuussa heräiltiin viimeksi tunnin välein lapsen hampaiden tulon takia. Aika on yhtä sumeaa mössöä. Muistikuvissani heti lapsen syntymän jälkeen vietin paljon öitä vain imettäen - mutta kauanko se kesti, en ole varma. Se saattoi olla viikkoja tai kuukausia. Tällaista on elää äitiaivojen kanssa.

Äitiaivot vaikuttavat jokapäiväiseen elämääni. Olen huomannut, että käyn samoja keskusteluja uudestaan ja uudestaan. Kysyn kaverilta, mites heidän kesälomasuunnitelmansa - ja puolessa välissä vastausta muistan, että mehän on käyty tämä keskustelu jo. Hävettää, kun asiat eivät pysy päässä, mutta onneksi kaverikin on äiti. Ehkä hän ymmärtää.

Tutkimusten mukaan raskaus ja synnytys todellakin muuttaa äidin aivoja (lähdeartikkeliin), mutta todisteita siitä, että se tyhmentäisi äidin, ei löydy. Sen sijaan tutkijoiden mukaan äitien unohtelu todennäköisemmin johtuu huonosti nukutuista öistä.

Koska en voi vedota huonosti nukuttuihin öihin, syitä pitää etsiä muualta. En voi myöskään syyttää enää imetyksen aiheuttamaa energiavajetta, koska imetän enää pari kertaa päivässä. Syylliseksi olenkin todennut sen, että koko aivokapasiteettini on varattu lapsen elämän organisointiin. 

Koko ajan mielessäni pyörii aikatauluja ja listoja: "Puolen tunnin päästä päikkäreille, sitten päivällinen, sitten leikkiä, kylpy ja iltapala. Laita ruoka valmiiksi sulamaan, osta kaupasta huomiselle pilttiä ja pakkaa tavarat odottamaan. Kaupunkireissulle mukaan tutti, hedelmäsose, extravaatteita, vesipullo, lusikka, puhdistusliinoja ja vaipat - ja päälle hattu, takki, kengät…" ja tätä rataa. Lapsen hoitaminen on kuin oman yrityksen hoitamista 24-7. Toimintaa pitää suunnitella etukäteen, jotta pyörät pysyvät pyörimässä.

Äitiys ei tuo pelkkää muistinmenetystä - se tuo myös organisointitaitoa, valppautta ja empatiaa. Tutkimusten mukaan äidit ovat myös rohkeampia ja parempia multitaskaamaan (lähdeartikkeliin). Minäkin tunnistan tunteen, jonka ansiosta kävelisin tulen läpi ja hyökkäisin öykkärin kimppuun lapsen takia. Mikäli sinäkin siis tuskailet lapsen syntymän myötä sumentuneen ajatustoiminnan kanssa - muista, että äitiaivot ovat paljon muutakin kuin huonosti nukuttujen öiden aiheuttamaa muistin menetystä.

Hetkiä, jolloin toivoin, etten olisi äiti

Tällä viikolla vietän ensimmäistä äitienpäivääni. Saman kuun lopulla lapsi täyttää vuoden. Tässä vuoden aikana olen toivonut varmasti satoja kertoja, että en olisi "äiti". Olisinpa vain "vanhempi", jolla ei ole kaikkia äidin velvollisuuksia! 

Näinä hetkinä olisin halunnut olla jotain muuta:

• Kun imetyksen aloitus oli vaikeaa ja rintaa piti vain sinnikkäästi yrittää tarjota lapselle väsymyksestä huolimatta.
• Kun jouduin lapsen synnyttyä viettämään lapsen kanssa yksin 3 päivää sairaalassa, kun isä ei saanut rajoituksista johtuen olla paikalla.
• Kun piti kolmen tunnin välein riisua ylävartalo paljaaksi imettämään, yötä päivää.
• Kun raskauden jälkeen hiukset tippuivat päästä - eikä kukaan ollut kertonut siitä etukäteen.
• Kun täytyi herätä yöllä tunnin välein lohduttamaan lasta ja hoidin sen yksin (omasta päätöksestäni), koska miehellä oli seuraavana päivänä työpäivä.
• Kun raskaus on tuhonnut kaikki lihakseni ja olen liian väsynyt hankkiakseni ne takaisin.
• Kun mies yleni työpaikallaan ison tiimin esimieheksi ja minun työpaikallani työtehtäväni ulkoistettiin hoitovapaani aikana, eikä kukaan siellä enää edes muista, että työskentelen siellä.

Kun oma aikasi on tätä.

• Kun lapsen eroahdistuksen keskellä hänelle kelpaa lohdutukseksi vain minä. Kun hän ei jätä hetkeksikään rauhaan, vaan seuraa vessaan, itkee portaiden alla, kun yritän viettää omaa aikaa yläkerrassa tai jatkuvalla syötöllä roikkuu jalassasi, jotta pääsisi syliini.
• Kun lapsi imetyksen yhteydessä repii hiuksiani, läpsii naamaan ja nipistelee.
• Kun liikun ulos talosta vain lapsen aikataulujen mukaan ja en pääse sinne, minne rattaat eivät kulje.
• Kun tuloni ovat hoitovapaalla päälle 300 euroa ja joudun elämään mieheni avustuksella.

Näistä ajatuksista ei voi kuin tuntea huonoa omatuntoa. Eihän näin saa ajatella. Se ei ole äitimäistä. Minunhan pitäisi kokea kiitollisuutta siitä, että ylipäätänsä saan olla äiti.

Mutta on myös hetkiä, jolloin tunnen olevani onnekas:

• Kun kannoin lasta 9 kuukautta sisälläsi, meille muodostui side. Lapsi on kuin osa minua, kunnes kasvaa erilleen itsenäiseksi olennoksi.
• Kun vauva kaivautuu kainalooni maidon, lämmön ja hellyyden toivossa.
• Kun lapsi luottaa minuun epäilemättä ja olen hänen turvansa. Kun pelkkä syliinotto lohduttaa.
• Kun saan seurata lapsen ihmetystä ja uuden opettelua.
• Kun saan viettää hoitovapaan ajan hänen kanssaan opettaen hänelle uusia riemastuttavia juttuja ja tutustua hänen persoonaansa.
• Kun saan tekosyyn leikkiä ja hullutella joka päivä.
• Kun joka aamu saan herätä hitaasti nauravan ilopillerin kanssa.

Vaikka huonojen asioiden lista on pidempi kuin hyvien, en silti vaihtaisi päivääkään pois. Onhan äitiys aivan ainutlaatuinen kokonaisuus, hyvine ja huonoine hetkineen.

7 väittämää imetyksestä

Ajattelin, että imettäminen on vaivatonta, helppoa ja kätevää - mutta Oi, mitä kaikkea muutakin se on ollut! Se on aikaa ja energiaa vievää, lapseen sitovaa ja koko päivän kulkua muokkaavaa. Koska alkutietämykseni imetyksestä oli hyvin erilaista kuin mitä tiedän nyt, ajattelin kirjata muistiin suurimmat huomioni väittämistä, joihin alkuaikoina uskoin.

Imetys on kätevä lapsen ruokintatapa, koska ruoka on äidillä mukana kokoajan ja syöttää voi missä vain. Paitsi - jos - on - TALVI! Ulkona sitä saisi rintatulehduksen ja keuhkokuumeen! Lisäksi Korona-aikana lapsen syöttäminen julkisissa sisätiloissa on ihan mahdotonta, koska kaikki istuinpaikat on poistettu, jotta ihmiset eivät kokoontuisi yhteen. No voihan sitä imettää sitten vaikka vessassa…

Maidon pumppaaminen vapauttaa äidin tekemään omia juttujaan ja mahdollistaa isän osallistumisen syöttämiseen. ...tai sitten et saa sillä saakelin pumpulla mitään irti. Nyt, jos päättäisin, hankkisin sähkökäyttöisen pumpun käsikäyttöisen tai alipainepumpun sijaan - mutta yhtälailla pumppaaminen vie todella paljon aikaa. Yhtä "vapaailtaa" ja syöttöä varten, minun piti pumppailla 6 kertaa 2 vuorokauden aikana. Joka kerralla sain irti n. 100 ml extramaitoa. Helpompaa oli sitten kuitenkin syöttää lapsi itse. Onneksi lapsen isä pääsi mukaan syöttöpuuhiin, kun kiinteät aloitettiin.

Alku on aina vaikeaa. Kuva: @kihirvon

Alle 4 kk lapsen täytyy syödä vain äidinmaitoa. Äidinmaito toki on se paras ravinto lapselle, mutta aina se ei lapselle sovi tai imetys ei muuten onnistu. Silloin löytyy myös muita ratkaisuja. Kun lapseni oli vastasyntynyt, hän sai pari kertaa korviketta, koska maidontuotanto ei käynnistynyt kunnolla. Monta kuukautta myöhemmin olimme miehen kanssa lähdössä ensimmäistä kertaa kahdestaan elokuviin ja yritin hikipäässä pumppailla tarpeeksi maitoa lapselle hoidon ajaksi. Silloin tajusin sen. Miksi lapsi ei voisi saada korviketta hoidon aikana? Jos korvike on lapsen vatsalle sopivaa, miksi pitäisi olla pelkän äidinmaidon varassa? Tajusin, että minun ei tarvitse olla 100% yhden koulukunnan äiti. Sama koskee monia muita asioita, kuten sormiruokailua, kestovaippailua yms. Jos ne eivät sovi kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi, miksi niitä ei voisi hyödyntää silloin, kun itselle sopii tai ne helpottavat elämää?

Äidinmaito on lapsen pääsääntöinen ruoka 1. ikävuoteen asti. ...paitsi, että äitiysloma (äitiysvapaa+vanhempainvapaa) kestää vain 9-10 kk ikään asti. Sen jälkeen äidin pitäisi elää hoitaessaan lastaan pelkällä kotihoidontuella, joka on pienimmillään n. 350 euroa. Voi olla, että rahatilanteen takia, äidin on pakko palata töihin ja imetys täytyy unohtaa. Voi myös käydä niin, että lapsi itse unohtaa suositukset ja päättää aikaisemmin, ettei maito enää kiinnosta.

Imettäminen on kätevän nopea tapa ruokkia lapsi. ...mutta myös välillä todella aikaa vievä. Alussa syötin lasta 8 kertaa vuorokaudessa, 30 minuuttia kerrallaan. Tämä tekee 4 tuntia vuorokaudessa!!! Kun alkuvaikeuksien jälkeen imetys alkoi nopeutumaan, ajattelin, että tämähän on kätevää - kunnes kuvioihin astui taas kiinteiden syöminen. Yhtäkkiä tajusin, etten mitään muuta teekään taas kuin ruokin lasta tai valmistelen ruokailua. Imetin lasta 7 kertaa päivässä ja näiden lisäksi piti tarjota kiinteitä vielä 2-5 kertaa vuorokaudessa. Eipä siihen päivään sitten vaipanvaihtojen ja päiväunien lisäksi paljon muuta mahtunut.

Kukin hoitaa homman tyylillään.
Kuva: @kihirvon

Äitihormonit auttavat äitiä selviytymään vauvavuodesta. Tai sitten ne saavat sinut sekoamaan! Itkuisuutta, mielialanvaihtelua, masennusta, hiustenlähtöä, hikoilua, seksihaluttomuutta. Näitä kaikkia voi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta aiheuttaa. Kun heti synnytyksen jälkeen hormonit auttavat äitiä heräilemään kesken yötä ruokkimaan lasta, auta armias, kun nämä hormonit lopettavat auttamasta. Olet kuin kävelevä hermoraunio jokaisen yöherätyksen jälkeen. Ei ole ihme, että puhutaan äitiaivoista. Kun imetys vie energiaa ja lapsi pitää yöt hereillä, ei ole oletettavaa, että aivotoiminta käy täysillä.

(https://yle.fi/uutiset/3-7513959) Ja pelottaa ajatella, miten imetyksen lopetus vaikuttaa, koska se kuulemma aiheuttaa seuraavan hormonimyrskyn.

Imetys laihduttaa. Tai sitten ei. Voi olla, että vedät väsymykseen ja energiavajeeseen hirveän määrän irtokarkkeja. Itse en ole aikaisemmin ollut karkinsyöjä, mutta nyt kaikki, missä on sokeria, kelpaa.

Mainittakoon vielä, että en ole todellakaan mikään imetyksen tai lastenkasvatuksen asiantuntija. Nämä huomiot perustuvat yhden lapsen kanssa kokemaani. Kokemuksia voi olla yhtä monenlaisia kuin on äitejä. Toisille lapsen ruokinta on ihanaa yhteistä puuhaa, toisille tuskainen taival, joka loppuu lyhyeen. Itselleni se on jotain tästä välistä. Se on velvollisuus, jonka hoidan "vähillä mukinoilla". Ihanimmillaan se on ollut sitä, kun lapsi nukahtaa omaan kainalooni suun edelleen käydessä.