Ei ole tarkoitus pelotella, mutta tiesitkö, että kaikki se, mitä sinulla on nyt, voi olla huomenna poissa. Paras siis nauttia kaikesta siitä NYT - ja oppia elämään luopumisajatuksen kanssa.
Olen oppinut tämän kaiken viimeisen parin kuukauden aikana - kun olen pakannut muuttolaatikoihin toisen tavaroita - yrittänyt sopia elämääni pikkukoiraa, joka ennen oli "meidän", mutta nyt onkin yhtäkkiä vain toisen (koska en ollut tarpeeksi fiksu vaatimaan nimeäni omistuskirjaan) - ja rustannut yli suunnitelmia, jotka eivät koskaan tule toteutumaan. Hyvin pienetkin asiat voivat muuttaa elämän täysin.
N. 8 vuotta sitten menetin terveyden. Yhtäkkiä jalka ei enää taipunut ja aamulla herätessä sormien nivelet olivat jäykistyneet koukkuun eivätkä avautuneet. Tästä alkoi vuosien lääkäri- ja kipukierre, josta päästiin lopulta lääkityksellä jonkinlaiseen normaalitilaan. Sairaudet jäivät silti koko loppuelämäkseni. Tällöin opin kuinka ihanaa on pystyä liikkumaan - ja harrastaa liikuntaa, jota ennen vihasin.
N. 6 vuotta sitten menetin ehkä elämäni innostavimman työpaikan. YT-neuvotteluissa sain tietää, että työpanostani ei enää kaivattu. Yhtäkkiä poissa oli arkea tahdittavat rutiinit, tsemppaava työyhteisö ja parhaat työkaverit - mutta sen myötä opin, että minusta on paljon muuhunkin. Kuuden työvuoden aikana olin oppinut yhtä jos toista ja työmarkkinoilla olinkin monipuolinen osaaja. Sain myös huomata, että myös muita hyviä työpaikkoja ja työyhteisöjä löytyy.
Kaikki menetykset ovat aina johtaneet johonkin uuteen - usein jopa parempaan. Sen menetykset ovat kuitenkin aiheuttaneet, etten uskalla luottaa mihinkään pysyvään. On samaan aikaan kutkuttavaa odottaa mitä kulman takana tulee vastaa - että pelottavaa kuvitella mitä minulta viedään seuraavaksi.
Siis nauti NYT siitä mitä sinulla on. Huomisesta ei kukaan tiedä. Se voi myös tuoda mukanaan paljon uutta ja hyvää.
tiistai 30. toukokuuta 2017
maanantai 22. toukokuuta 2017
100 kokemusta
Hetken aikaa ajattelin tuhlanneeni viimeiset 2 vuotta elämästäni. Luulin olleeni ne vuodet onnellinen, mutta koska ihminen, jonka kanssa ne vietin, osoittautui toisenlaiseksi kuin luulin, tunsit itseni huijatuksi. Sitten tajusin, että minähän oikeasti olin onnellinen (harmi vain, ettei se toinen ollut). Onni johtui kaikista niistä koetuista asioista, joita itse haalin elämääni - eivätkä siitä kenen kanssa ne koin.
Sen jälkeen olen päättänyt elää täysillä ja haalia lisää kokemuksia. Tässä alku 100 uudelle kokemukselle.
Tahdon:
1) Istua Helsingin kesäterassilla niin myöhään, että suurin osa muista terassillaolijoista on ehtinyt lähteä kotiin.
2) Pulahtaa järveen yöuinnille eikä kiirehtiä pois.
3) Vierailla New Yorkissa ja varsinkin Momassa, sekä nähdä "salaisen" New Yorkin.
4) Katsoa 100 elokuvaa.
5) Saunoa ystävien kanssa järvisaunassa. Katsoa, kun aurinko laskee järven taa.
6) Voittaa korkeanpaikankammoni ja kiivetä viimeinkin 20 metriin kiipeilyseinällä.
7) Syödä sushia Japanissa ja tutustua maan luontoon.
8) Oppia seisomaan päällään.
9) Nauraa vatsan kipeäksi Linnanmäen laitteissa - ja syödä yliannostus hattaraa.
10) Nukahtaa vahingossa jonkun syliin.
11) Järjestää grillibileet.
12) Road tripata pitkin Suomen rannikkoa pysähtyen kiinnostavissa paikoissa.
13) Pulahtaa Altaalla ja nauttia drinkki sen terassilla.
14) Pelata mölkkyä rannalla.
15) Tutustua Berliiniin ja sen taidekulttuuriin.
16) Kokata illallisen itse parhaille ystäville.
17) Juoda kuohuvaa isolla porukalla kesäpiknikillä.
18) Bilettää trampoliinilla, kunnes ei jaksa enää pomppia.
19) Istua iltamyöhään kaverin kanssa parvekkeella puhuen elämästä.
20) Osallistua maalauskurssille ja maalata seuraavat 10 taulua.
21) Nauttia Toscanan auringosta ja tutustua sen kulttuuriin.
22) Puhallella saippuakuplia kattoterassilta.
23) Vierailla jossain uudessa taidemuseossa, kaupungissa, jossa en ole vielä käynyt.
24) Opetella taas ajamaan autoa.
25) Piirtää elävää mallia kaupungilla ihmisten keskellä.
26) Tanssia yössä hyvän musiikin tahtiin itsensä väsyksiin.
27) Opettaa pikkukoiralle tempun, jonka vain minä osaan.
28) Flow.
29) Olla päivän ensimmäinen uimari maauimalassa.
30) Vaeltaa pikkukoiran kanssa jossain kansallispuistossa, tehdä ruokaa nuotiolla ja juoda pannukahvia.
31) Pyöräillä kesäyössä ystäviltä kotiin riemullisen illan jälkeen.
32) Matkustaa junalla vieraassa maassa.
33) Pysähtyä katsomaan tähtitaivasta ja kuunnella hiljaisuutta.
34) Nauttia ulkoilmaelokuvasta viltillä lötkötellen.
35) Nauttia piknikin Aurajoen rannalla punaviinin kera.
36) Syödä kymmenessä Helsingin mielenkiintoisemmassa ravintolassa.
37) Yöpyä kuumana yönä teltassa.
38) Piirtää 5 kuvaa lisää verkkokauppaan.
39) Lukea hesaria ja juoda kahvia hitaana sunnuntaiaamuna parvekkeella.
40) Oppia jonglööraamaan.
41) Tutkia Helsingin keskustaa kaupunkipyörällä.
42) Maalata yhteen seinään omasta kodista seinämaalaus.
43) "Paeta huoneesta" hyvällä porukalla - tai sieltä ole pakko edes paeta, kunhan on hyvä porukka :D
44) Olla spontaani.
45) Testata kiipeilypuisto. Voittaa taas korkeanpaikankammo.
46) Katsastaa Helsingin Torikorttelin.
47) Kuunnella hyvää musiikkia tunnelmallisessa paikassa ystävien kanssa.
48) Löytää Helsingin mielenkiintoisimmat geokätköt.
49) Reissata Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Vierailla siellä viinitilalla.
50) Valvoa aamu kahdeksaan asti, koska seura on niin hyvää.
Miltä kuulostaa? Haluatko lähteä mukaan?
Sen jälkeen olen päättänyt elää täysillä ja haalia lisää kokemuksia. Tässä alku 100 uudelle kokemukselle.
Tahdon:
1) Istua Helsingin kesäterassilla niin myöhään, että suurin osa muista terassillaolijoista on ehtinyt lähteä kotiin.
2) Pulahtaa järveen yöuinnille eikä kiirehtiä pois.
3) Vierailla New Yorkissa ja varsinkin Momassa, sekä nähdä "salaisen" New Yorkin.
4) Katsoa 100 elokuvaa.
5) Saunoa ystävien kanssa järvisaunassa. Katsoa, kun aurinko laskee järven taa.
6) Voittaa korkeanpaikankammoni ja kiivetä viimeinkin 20 metriin kiipeilyseinällä.
7) Syödä sushia Japanissa ja tutustua maan luontoon.
8) Oppia seisomaan päällään.
9) Nauraa vatsan kipeäksi Linnanmäen laitteissa - ja syödä yliannostus hattaraa.
10) Nukahtaa vahingossa jonkun syliin.
11) Järjestää grillibileet.
12) Road tripata pitkin Suomen rannikkoa pysähtyen kiinnostavissa paikoissa.
13) Pulahtaa Altaalla ja nauttia drinkki sen terassilla.
14) Pelata mölkkyä rannalla.
15) Tutustua Berliiniin ja sen taidekulttuuriin.
16) Kokata illallisen itse parhaille ystäville.
17) Juoda kuohuvaa isolla porukalla kesäpiknikillä.
18) Bilettää trampoliinilla, kunnes ei jaksa enää pomppia.
19) Istua iltamyöhään kaverin kanssa parvekkeella puhuen elämästä.
20) Osallistua maalauskurssille ja maalata seuraavat 10 taulua.
21) Nauttia Toscanan auringosta ja tutustua sen kulttuuriin.
22) Puhallella saippuakuplia kattoterassilta.
23) Vierailla jossain uudessa taidemuseossa, kaupungissa, jossa en ole vielä käynyt.
24) Opetella taas ajamaan autoa.
25) Piirtää elävää mallia kaupungilla ihmisten keskellä.
26) Tanssia yössä hyvän musiikin tahtiin itsensä väsyksiin.
27) Opettaa pikkukoiralle tempun, jonka vain minä osaan.
28) Flow.
29) Olla päivän ensimmäinen uimari maauimalassa.
30) Vaeltaa pikkukoiran kanssa jossain kansallispuistossa, tehdä ruokaa nuotiolla ja juoda pannukahvia.
31) Pyöräillä kesäyössä ystäviltä kotiin riemullisen illan jälkeen.
32) Matkustaa junalla vieraassa maassa.
33) Pysähtyä katsomaan tähtitaivasta ja kuunnella hiljaisuutta.
34) Nauttia ulkoilmaelokuvasta viltillä lötkötellen.
35) Nauttia piknikin Aurajoen rannalla punaviinin kera.
36) Syödä kymmenessä Helsingin mielenkiintoisemmassa ravintolassa.
37) Yöpyä kuumana yönä teltassa.
38) Piirtää 5 kuvaa lisää verkkokauppaan.
39) Lukea hesaria ja juoda kahvia hitaana sunnuntaiaamuna parvekkeella.
40) Oppia jonglööraamaan.
41) Tutkia Helsingin keskustaa kaupunkipyörällä.
42) Maalata yhteen seinään omasta kodista seinämaalaus.
43) "Paeta huoneesta" hyvällä porukalla - tai sieltä ole pakko edes paeta, kunhan on hyvä porukka :D
44) Olla spontaani.
45) Testata kiipeilypuisto. Voittaa taas korkeanpaikankammo.
46) Katsastaa Helsingin Torikorttelin.
47) Kuunnella hyvää musiikkia tunnelmallisessa paikassa ystävien kanssa.
48) Löytää Helsingin mielenkiintoisimmat geokätköt.
49) Reissata Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Vierailla siellä viinitilalla.
50) Valvoa aamu kahdeksaan asti, koska seura on niin hyvää.
Miltä kuulostaa? Haluatko lähteä mukaan?
tiistai 2. toukokuuta 2017
Viallisia ihmisiä
Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt treffeillä. Paljon. Oma deittailufilosofiani on, että en odotakaan tapaavani uutta poikaystävää - oma uskomukseni "sen oikean" löytymiseen on hiipunut - sen sijaan tyykkään tehdä kaikkea kivaa, kuten käydä tapahtumissa, näyttelyissä, testaamassa eri harrastuksia, ja näitä asioita on kivempi tehdä jonkun toisen kanssa. Haen siis treffeiltä näihin seuraa - ja jos siinä sivussa löytyy joku mukava, jonka kanssa viettää enemmänkin ja lähemmin aikaa, sepä hienoa.
Yli 3-kymppisenä treffaillessa sitä miettii, miksi kanssakumppanit ovat sinkkuja. Heissähän on pakostikin vikaa, koska eivät ole pariutuneet ja sitoutuneet tähän ikään mennessä johonkin. Ovatko he sitoutumiskammoisia? Vai eronneita, jotka ovat kuvitelleet, että aidan takana ruoho on vihreämpää?
Pakostikin sitoutumiskammoisen tai vihrempien laitumien perään haikailleen seurustelukumppanin kanssa tilanne lopulta päätyy siihen, ettei suhde olisi kovin pitkäaikainen. Aidan takana ruoho harvoin on vihreämpää - se on vain erilaista. Jokaisessa suhteessa alkuhuuman jälkeen rakkaus arkipäivistyy ja romantiikka vähenee. Jos mies on edellisessäkin suhteessaan luovuttanut arkiongelmien takia, miksi hän minunkaan kohdalla tekisi poikkeuksen?
Toinen sinkkutyyppi on jätetyt. Pakostihan ihmisessä on jotain vikaa, jos kerran hän ei ole kelvannut yli kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä kenellekään. Onko hän liian kontrolloiva? Vaikea asuinkumppani? Alkoholisti? Pettäjä? Liian läheisriippuvainen? Kun ajattelen jätettyjä, pakostikin ajattelen myös itseäni. Onhan minussakin jotain pahasti vialla, kun en tähän ikään asti ole kyennyt löytämään ketään, joka haluisi viettää loppuelämänsä kanssani. Miksi siis kukaan valitsisi minut?
Sitten on alkoholistit, narsistit, patologiset valehtelijat, toisen siivellä eläjät, hyväksikäyttäjät, tunnevammaiset, väkivaltaiset, pelolla hallitsijat, psykopaatit, säälinkerjääjät, pettäjät, pikkusormensa ympärille toiset kiertävät, sosiaalisesti haastavat, sovinistit, rasistit jne. jne.
Näistä syistä en odotakaan löytäväni ketään yrityistä, vaan sen sijaan keskityn pitämään hauskaa, tapaamaan uusia ihmisiä ja seikkailemaan - ja jos siinä sivussa, vahingossa tapaan jonkun toisen, yhtä rikkinäisen sielun, jonka kanssa tulevaisuuden haaveet, kemia ja ajatukset synkkaavat - sepä hienoa.
Yli 3-kymppisenä treffaillessa sitä miettii, miksi kanssakumppanit ovat sinkkuja. Heissähän on pakostikin vikaa, koska eivät ole pariutuneet ja sitoutuneet tähän ikään mennessä johonkin. Ovatko he sitoutumiskammoisia? Vai eronneita, jotka ovat kuvitelleet, että aidan takana ruoho on vihreämpää?
Pakostikin sitoutumiskammoisen tai vihrempien laitumien perään haikailleen seurustelukumppanin kanssa tilanne lopulta päätyy siihen, ettei suhde olisi kovin pitkäaikainen. Aidan takana ruoho harvoin on vihreämpää - se on vain erilaista. Jokaisessa suhteessa alkuhuuman jälkeen rakkaus arkipäivistyy ja romantiikka vähenee. Jos mies on edellisessäkin suhteessaan luovuttanut arkiongelmien takia, miksi hän minunkaan kohdalla tekisi poikkeuksen?
Toinen sinkkutyyppi on jätetyt. Pakostihan ihmisessä on jotain vikaa, jos kerran hän ei ole kelvannut yli kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä kenellekään. Onko hän liian kontrolloiva? Vaikea asuinkumppani? Alkoholisti? Pettäjä? Liian läheisriippuvainen? Kun ajattelen jätettyjä, pakostikin ajattelen myös itseäni. Onhan minussakin jotain pahasti vialla, kun en tähän ikään asti ole kyennyt löytämään ketään, joka haluisi viettää loppuelämänsä kanssani. Miksi siis kukaan valitsisi minut?
Sitten on alkoholistit, narsistit, patologiset valehtelijat, toisen siivellä eläjät, hyväksikäyttäjät, tunnevammaiset, väkivaltaiset, pelolla hallitsijat, psykopaatit, säälinkerjääjät, pettäjät, pikkusormensa ympärille toiset kiertävät, sosiaalisesti haastavat, sovinistit, rasistit jne. jne.
Näistä syistä en odotakaan löytäväni ketään yrityistä, vaan sen sijaan keskityn pitämään hauskaa, tapaamaan uusia ihmisiä ja seikkailemaan - ja jos siinä sivussa, vahingossa tapaan jonkun toisen, yhtä rikkinäisen sielun, jonka kanssa tulevaisuuden haaveet, kemia ja ajatukset synkkaavat - sepä hienoa.
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
Yksinäisyyden ytimessä
Pistäydyin vartiksi kauppaan. Palatessani kotiin eteisessä odotti iloinen hännänheiluttaja mustekynä suussaan. Poissa ollessani koira oli kaivanut sen nojatuolilla lojuneesta laukusta ja palotellut sen olohuoneen matolla. Onneksi sekä matto, että kynä olivat sinisiä. Pystyin kuvittelemaan mitä koiran päässä oli pyörinyt, kun ensin olin palannut töistä ja pian häipynyt taas asunnosta. "Hemmetin ihminen, kun jätät minut taas yksin! Tämän minä kostan!"
Toisena päivänä hyvästelin koiraa, joka lähti toiseen kotiinsa. Kun ovi sen perässä sulkeutui, yhtäkkiä olin yksin. Teki mieli kaivaa esiin pari mustekynää ja palotella ne olohuoneen matolle. Tuli niin paha mieli.
Mistä yksinäisyyden tunne johtuu? Miten yhden karvaturrin, joka suurimmaksi osaksi päivää joka tapauksessa nukkuu olohuoneen lattialla, poistaminen asunnosta sai minut tuntemaan itseni niin yksinäiseksi? Ihan yhtälaillahan olin asunnossa ajatuksineni, ilman ihmiskontaktia ja vailla jutteluseuraa - kuin vartti aikaisemmin.
Yksinäisyyden tunne ei johdu siitä oletko oikeasti yksin. On ihmisiä, jotka elävät parisuhteessa, kokoajan ihmisten ympäröimänä ja silti kokevat itsensä yksinäisiksi. Vaikka illalla sohvalla heidän vierellään istuu aina joku, voi olla ettei heillä silti ole ketään, jolle puhua syvimmistä ajatuksistaan. Yhtälailla on ihmisiä, jotka elävät täysin yksin, eristäytyneenä muusta maailmasta - mutta eivät silti tunne itseään yksinäisiksi.
Itse tunnistin oman yksinäisyyden tunteeni virikkeiden puutteeksi. Kun vielä seurustelin, parasta oli se, kun pystyin milloin vain puhumaan mistä vain asiasta toiselle ihmiselle - ja saada vastakaikua, sosiaalisia virikkeitä. Kun parisuhde päättyi, jäljelle jäi koira, joka tosin ei vastaa kommentteihini, mutta reagoi käyttäytymiseeni, kuuntelee, kaipaa rapsutusta, yllyttää leikkiin ja pitää huolen ulkoilustani.
Toiset täyttävät virikepuutteensa askareilla, harrastuksilla, työnteolla, aivojumpalla tai jopa alkoholilla. Musiikin kuuntelu, tv:n katselu tai lukeminen myös toimivat. Kun täyttää aikansa kaikella, ei huomaakaan, että muita ei ole lähimailla.
Mutta vaikka kuinka täyttäisi arkensa toiminnalla ja ympäröisi itsensä ihmisillä, jossain vaiheessa on kuitenkin pakko pysähtyä ja kohdata oma yksinäisyytensä. Riippumatta siitä elämmekö itseksemme vai parisuhteessa, erakkona tai vilkkaassa perhe-elämässä, me kuitenkin olemme tässä maailmassa yksin itsenämme. Vain minä tiedän, mitä pääni sisällä liikkuu. Vain minä tunnen täysin itseni.
Siksi on hyvä olla pari hyvää ystävää - joille voi soittaa, kun koira on lähtenyt ja yksinäisyyden tunne yllättää. Heille voi kertoa kaiken ja jakaa ne syvimmätkin ajatukset. Eikä silloin ole koskaan todella yksin.
Toisena päivänä hyvästelin koiraa, joka lähti toiseen kotiinsa. Kun ovi sen perässä sulkeutui, yhtäkkiä olin yksin. Teki mieli kaivaa esiin pari mustekynää ja palotella ne olohuoneen matolle. Tuli niin paha mieli.
Mistä yksinäisyyden tunne johtuu? Miten yhden karvaturrin, joka suurimmaksi osaksi päivää joka tapauksessa nukkuu olohuoneen lattialla, poistaminen asunnosta sai minut tuntemaan itseni niin yksinäiseksi? Ihan yhtälaillahan olin asunnossa ajatuksineni, ilman ihmiskontaktia ja vailla jutteluseuraa - kuin vartti aikaisemmin.
Yksinäisyyden tunne ei johdu siitä oletko oikeasti yksin. On ihmisiä, jotka elävät parisuhteessa, kokoajan ihmisten ympäröimänä ja silti kokevat itsensä yksinäisiksi. Vaikka illalla sohvalla heidän vierellään istuu aina joku, voi olla ettei heillä silti ole ketään, jolle puhua syvimmistä ajatuksistaan. Yhtälailla on ihmisiä, jotka elävät täysin yksin, eristäytyneenä muusta maailmasta - mutta eivät silti tunne itseään yksinäisiksi.
Itse tunnistin oman yksinäisyyden tunteeni virikkeiden puutteeksi. Kun vielä seurustelin, parasta oli se, kun pystyin milloin vain puhumaan mistä vain asiasta toiselle ihmiselle - ja saada vastakaikua, sosiaalisia virikkeitä. Kun parisuhde päättyi, jäljelle jäi koira, joka tosin ei vastaa kommentteihini, mutta reagoi käyttäytymiseeni, kuuntelee, kaipaa rapsutusta, yllyttää leikkiin ja pitää huolen ulkoilustani.
Toiset täyttävät virikepuutteensa askareilla, harrastuksilla, työnteolla, aivojumpalla tai jopa alkoholilla. Musiikin kuuntelu, tv:n katselu tai lukeminen myös toimivat. Kun täyttää aikansa kaikella, ei huomaakaan, että muita ei ole lähimailla.
Mutta vaikka kuinka täyttäisi arkensa toiminnalla ja ympäröisi itsensä ihmisillä, jossain vaiheessa on kuitenkin pakko pysähtyä ja kohdata oma yksinäisyytensä. Riippumatta siitä elämmekö itseksemme vai parisuhteessa, erakkona tai vilkkaassa perhe-elämässä, me kuitenkin olemme tässä maailmassa yksin itsenämme. Vain minä tiedän, mitä pääni sisällä liikkuu. Vain minä tunnen täysin itseni.
Siksi on hyvä olla pari hyvää ystävää - joille voi soittaa, kun koira on lähtenyt ja yksinäisyyden tunne yllättää. Heille voi kertoa kaiken ja jakaa ne syvimmätkin ajatukset. Eikä silloin ole koskaan todella yksin.
torstai 20. huhtikuuta 2017
Varokaa kilttejä ihmisiä!
Tässä päivänä yhtenä mietin, mitä sanoa treffien jälkeen mukavalle miehelle, josta en ollut kiinnostunut. Hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta kun ei vain ollut mitään yhteistä. En raaskinut sanoa "ei kiinnosta", koska en halunnut loukata. Sitten tajusin kuinka "kiltin paha" olin. Johdatin tarkoituksella harhaan.
Samanlaista pahaa kiltteyttä löytyi ala-asteelta, kun kiltit tytöt sanoivat "joo, mä voin olla sun kaveri", mutta välitunnilla menivät nurkan taakse puhumaan pahaa selän takana. Tai työelämässä, jossa kiltit ihmiset tekevät kaiken, mitä pyydetään, mukisematta, mutta kotona valittavat epäreilusta työtaakasta.
Kiltit ihmiset osaavat salata itsekkyytensä hyvän käytöksen taakse. On helpompi vastata kysymykseen "Miltä näytän?" "Tosi kivalta" kuin kertoa suoraan, että asu on kamala. Jotkut sanat on helpompi jättää sanomatta kuin kertoa totuus suoraan. Valeen ja kohteliaisuuden raja on häilyvä. Kaiken takana on halu miellyttää. Toisaalta kiltti ihminen voi myös käyttää kiltteyttään hyväksi ja "pyhimyksen sädekehällä" kerätä sympatiaa ja vastapalveluksia itselleen.
Itse menin kiltin ihmisen ansaan. Kun kiltti ihminen sanoi, mitä halusin kuulla, en huomannut sitä, että hän ei vain halunnut loukata minua. Kun kiltti ihminen, ei vastustustellut ehdotuksiani, luin sen samanmielisyytenä. Kun kiltti sanoi "ehkä", en osannut rivien välistä lukea lauseen "ehkä ei sittenkään"-tarkoitusta. Lopputulema oli sellainen, jossa kukaan ei ollut onnellinen.
Kiltin ihmisen tarkoitus on hyvä, mutta lopulta se voi saada paljon tuhoa aikaan ja elämästä voi tulla valetta - ja valheellisesta elämästä ahdistavan raskasta. Eihän kiltti ihminen itselleen mitään voi - mutta välillä on hyvä olla avoimen itsekäs.
Varokaa siis! Nyt saa riittää kiltteys!
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Älä ole onneton - sulla melkein kaikki eväät hyvään elämään on
Ottaen huomioon muuttuneen elämäntilanteeni, minun kuuluisi olla onneton - mutta kun en ole. Miksi? Minäpä kerron.
Pari viikkoa sitten pääsin mukaan valmennukseen, jossa hahmotellaan oman elämän tavoitteita. Olin tuolloin tilanteessa, jolloin olin aivan tuuliajolla. En tiennyt miten edetä tai minne jatkaa. Saimme tehtäväksi hahmotella oman elämän saavutuksia 10 vuoden päähän sekä valita näistä yhden tavoitteen, jota lähemme toteuttamaan nyt. Minä valitsin elämästä nauttimisen - joka päivä.
Tämä tavoite sai minut pohtimaan asioita, jotka ovat onneni tiellä - ja sitä mikä tekee toisista onnettomia. Tunnistatko nämä ihmistyypit:
Sitt kun -ihmiset
Jos ajattelet, että olet onnellinen sitten, kun ...saat uuden työpaikan, löydät täydellisen puolison, oma koti on rakennettu tai koti siivottu, menetät ne kaikki hetket siinä matkalla. Ja sitten, kun viimein tavoitat tämän unelman, onni voikin olla vain hetkellistä. Unelmat ovat terveellisiä, mutta parasta on, jos pystyt myös nauttimaan matkasta sinne.
Mitä jos -ihmiset
Joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka ovat saaneet elämältä kaiken: välittävän puolison, hyvän työpaikan mukavilla työkavereilla, kodin, perheen lapsineen tai lemmikeineen sekä innostavia harrastuksia - mutta he eivät osaa nauttia elämästä - koska "mitä jos". Heille kulman takana saattaa aina vaania irtisanominen, terveysongelmat, pettävä puoliso tai rahan menetys, vaikka mitään viitteitä ei näistä olisi ilmassakaan. He eivät nää sitä, mikä on suoraan edessä vaan stressaavat tulevaa, joka ei välttämättä edes tule. Oli tilanne mikä tahansa, elämä voi muuttua milloin vain. Siksi on tärkeää nauttia tästä hetkestä ja niistä onnen hipuista, jotka ovat nyt tarjolla.
Jospa-ihmiset
Myöskään Jospa-ihminen ei osaa nauttia vallitsevasta elämästä, koska hän koko ajan miettii, miten asiat olisivat menneet toisin. "Jospa olisin opiskellut enemmän...", "jospa olisin laittanut rahaa säästöön...", "jospa olisin kuunnellut puolisoani..." "...niin olisin nyt onnellinen". Mennyt on mennyttä, eikä sitä mikään korjaa. Sen sijaan, että keskittyy siihen, mitä olisi pitänyt tehdä, kannattaa keskittyä niihin onnistumisiin ja oman elämän hyviin asioihin.
Onni on muiden harteilla -ihmiset
Pahiten onnettomia ihmisiä ovat ne, jotka laittavat oman onnensa toisen ihmisen harteille - oli kyseessä sitten oma seurustelukumppani, esimies, vanhempi, ystävä tai vaikka kaupan asiakaspalvelija. Nämä ihmiset odottavat, että toisen ihmisen on muutettava toimintaansa, jotta he voivat itse olla onnellisia. Pahimmassa tapauksessa tämä toiminta tekee onnettomaksi myös sen toisen ihmisen. Yhteinen onni on tietysti aina kahden aikuisen ihmisen kesken tavoiteltava asia - mutta jos toinen henkilö vaatii toista luopumaan jostain tärkeästä osastaan elämäänsä, jotta voi itse olla onnellinen - yhteinen onni kärsii.
Me olemme jokainen itse vastuussa omasta onnestamme - elimme sitten parisuhteessa tai yksin, olemme sitten harrastuksissa tai työpaikalla tai oli sitten kyse suhteesta puolisoon, äitiin, isään, lapsiin, työkaveriin tai ex-mieheen. Kukaan muu ei voi tuoda onnea kuin sinä itse. Kun oppii nauttimaan tästä hetkestä, ei haittaa minkälainen sekamelska elämässä vallitsee muutoin.
Sen jälkeen, kun aloin toteuttamaan tätä elämästä nauttimista, olen huomannut, että olen onnellisempi joka päivä. Joka päivä ei tietenkään ole yhtä juhlaa ja harmaita päiviä löytyy kyllä - mutta jokaisesta päivästä löytyy jotain hyvää ja tulevaisuudesta valoa.
Pari viikkoa sitten pääsin mukaan valmennukseen, jossa hahmotellaan oman elämän tavoitteita. Olin tuolloin tilanteessa, jolloin olin aivan tuuliajolla. En tiennyt miten edetä tai minne jatkaa. Saimme tehtäväksi hahmotella oman elämän saavutuksia 10 vuoden päähän sekä valita näistä yhden tavoitteen, jota lähemme toteuttamaan nyt. Minä valitsin elämästä nauttimisen - joka päivä.
Tämä tavoite sai minut pohtimaan asioita, jotka ovat onneni tiellä - ja sitä mikä tekee toisista onnettomia. Tunnistatko nämä ihmistyypit:
Sitt kun -ihmiset
Jos ajattelet, että olet onnellinen sitten, kun ...saat uuden työpaikan, löydät täydellisen puolison, oma koti on rakennettu tai koti siivottu, menetät ne kaikki hetket siinä matkalla. Ja sitten, kun viimein tavoitat tämän unelman, onni voikin olla vain hetkellistä. Unelmat ovat terveellisiä, mutta parasta on, jos pystyt myös nauttimaan matkasta sinne.
Mitä jos -ihmiset
Joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka ovat saaneet elämältä kaiken: välittävän puolison, hyvän työpaikan mukavilla työkavereilla, kodin, perheen lapsineen tai lemmikeineen sekä innostavia harrastuksia - mutta he eivät osaa nauttia elämästä - koska "mitä jos". Heille kulman takana saattaa aina vaania irtisanominen, terveysongelmat, pettävä puoliso tai rahan menetys, vaikka mitään viitteitä ei näistä olisi ilmassakaan. He eivät nää sitä, mikä on suoraan edessä vaan stressaavat tulevaa, joka ei välttämättä edes tule. Oli tilanne mikä tahansa, elämä voi muuttua milloin vain. Siksi on tärkeää nauttia tästä hetkestä ja niistä onnen hipuista, jotka ovat nyt tarjolla.
Jospa-ihmiset
Myöskään Jospa-ihminen ei osaa nauttia vallitsevasta elämästä, koska hän koko ajan miettii, miten asiat olisivat menneet toisin. "Jospa olisin opiskellut enemmän...", "jospa olisin laittanut rahaa säästöön...", "jospa olisin kuunnellut puolisoani..." "...niin olisin nyt onnellinen". Mennyt on mennyttä, eikä sitä mikään korjaa. Sen sijaan, että keskittyy siihen, mitä olisi pitänyt tehdä, kannattaa keskittyä niihin onnistumisiin ja oman elämän hyviin asioihin.
Onni on muiden harteilla -ihmiset
Pahiten onnettomia ihmisiä ovat ne, jotka laittavat oman onnensa toisen ihmisen harteille - oli kyseessä sitten oma seurustelukumppani, esimies, vanhempi, ystävä tai vaikka kaupan asiakaspalvelija. Nämä ihmiset odottavat, että toisen ihmisen on muutettava toimintaansa, jotta he voivat itse olla onnellisia. Pahimmassa tapauksessa tämä toiminta tekee onnettomaksi myös sen toisen ihmisen. Yhteinen onni on tietysti aina kahden aikuisen ihmisen kesken tavoiteltava asia - mutta jos toinen henkilö vaatii toista luopumaan jostain tärkeästä osastaan elämäänsä, jotta voi itse olla onnellinen - yhteinen onni kärsii.
Me olemme jokainen itse vastuussa omasta onnestamme - elimme sitten parisuhteessa tai yksin, olemme sitten harrastuksissa tai työpaikalla tai oli sitten kyse suhteesta puolisoon, äitiin, isään, lapsiin, työkaveriin tai ex-mieheen. Kukaan muu ei voi tuoda onnea kuin sinä itse. Kun oppii nauttimaan tästä hetkestä, ei haittaa minkälainen sekamelska elämässä vallitsee muutoin.
Sen jälkeen, kun aloin toteuttamaan tätä elämästä nauttimista, olen huomannut, että olen onnellisempi joka päivä. Joka päivä ei tietenkään ole yhtä juhlaa ja harmaita päiviä löytyy kyllä - mutta jokaisesta päivästä löytyy jotain hyvää ja tulevaisuudesta valoa.
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Kuinka ihminen kootaan
Kun kaikki hajoaa palasiksi ja unelmat murenevat – jäljelle
jää vain variseva raunio. Kaikki toivo tuntuu menneen eikä sitä näy enää
horisontissa. Tällöin alkaa rakennustyö.
Kuinka ihminen kootaan? Ensin katsotaan, mitä tuhosta jää
jäljelle. Mitä kappaleita, unelmia, tavoitteita ja muistoja? Mitä koettua ja
kokematta jäämätöntä? Jokaista palaa tarkastellaan. Ovatko ne vielä
käytettävissä? Kannattaako ne heittää pois? Vai säilöä nurkkaan odottamaan
parempia päiviä? Joukosta erotellaan särki menneet unelmat, korjaamattomat suunnitelmat
ja turhaksi käyneet muistot. Tuhkat ja murut heitetään pois, koska niistä ei
ole enää rakennusainesta.
Sitten aloitetaan sovittamistyö. Sopiiko palat enää
raunioihin? Ovatko unelmat ja haaveet enää oikean muotoisia ja kokoisia,
toteutettavissa olevia? Mitä hyljätään vain sen takia, että perusta ei ole
tarpeeksi vankka – tai rakennusaine tarpeeksi luja. Pikku hiljaa palat löytävät
paikkansa – toiset roskakorista, toiset rakennelmaan liitettävissä.
Jäljellä on enää viimeinen vaihe: tyhjien kolojen paikkaus.
Mistä löytyy tilke raoille, säröille ja rikkoutuneille unelmille? Millä saadaan
rakennelma tuntumaan taas kokonaiselta? Jokaista palaa ei välttämättä löydy
ihan heti – siksi keskeneräisen tekeleen kanssa täytyy elää jonkin aikaa.
Välillä tuuli, muistot, yhdessä koetut asiat, varisuttavat rakennelmaa lisää –
mutta se pysyy silti pystyssä. Ja ajan kanssa – kyllä siitä vielä rakentuu
oikea, uusi elämä.
-- -
Saattaa päältäpäin näyttää siltä, että kaikki on jo kunnossa
- nauran, nautin ja hymyilen – mutta todellisuudessa rakennustyö on vielä
kesken. Oma rakennelmani horjuu joka toinen päivä ja joka toinen päivä löydän
siihen uusia rakennusaineita. Kiitos ystävät, kun jaksatte kysyä, kuinka minä voin,
sekä toimia rakennustyömiehinä. Toivottavasti jonain päivänä pystyn tekemään
teille vastapalveluksen - vaikka vain tuomalla laastia elämäänne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






