Toimiva hoitolaukku

Yksi asia, jota googlasin paljon ennen lapsen syntymää oli hoitolaukun sisältö. Mitä ihmettä siellä pitää olla? Taisin löytääkin pari hyvää listausta ja ensimmäisen kokoonpanon tein niiden perusteella. Silti, kun laukku oli ensimmäistä kertaa käytössä, unohdin täysin, mitä sinne olin ladannut. 

Ensimmäinen reissu oli lapsen viiden päivän iässä neuvolaan. Lapsi teki tyylikkäästi kakat neuvolan puntarille ja itse tuoreena vanhempana hätäännyin, että mihin ihmeeseen lapsen peppu pitäisi kuivata pesun jälkeen. Neuvolan täti toi minulle hymyillen käsipaperia kuivaukseen. Vasta jälkikäteen muistin, että olisihan minulla ollut hoitolaukussa pyyhe tätä tarkoitusta varten. Vasta myöhemmin laukun pakkaus ja käyttö rutinoitui.

Nyt lähes 8 kuukautta myöhemmin sain käyttöön uuden hoitolaukun. Kun siirtelin vanhasta kesämallisesta kassista tavaroita uuteen, tuli mietittyä, mitä laukkuun on puolessa vuodessa kertynyt. Veikkaan, että mieheni ei edelleenkään tiedä, mitä se sisältää, koska siitä on muodostunut lähinnä käsilaukkuni korvaaja.

Tässä kaikille tuoreille vanhemmille vinkiksi meidän 8 kk lapsen hoitolaukun sisältö:

Vaipanvaihtosetti

Vaipanvaihtosetti on pieni kangaskassi, jonne olen tunkenut kaiken vaipanvaihdossa tarvittavan. Tämän nyssäkän voi antaa aina vaihtajalle mukaan, eikä koko laukkua tarvitse raahata vessaan. Vaipanvaihtosetti sisältää: 

Vaippoja 3-5 kpl

Riippuu kuinka pitkä aika liikkeellä ollaan, kuinka paljon varavaippoja tarvitaan, mutta 3 on ehdoton minimi! Huom! Jo puolessa tunnissa lapsi ehtii tekemään 3 niskakakat.

Pepunkuivausharso

Käytän valkoisia harsoja usein lapsen pepun kuivaukseen. Ne ovat mukavan pehmoisia ja imukykyisiä pyyhkeeseen verrattuna.

Kosteussuojaliinoja

Aina ei löydy sopivaa paikkaa vaihtaa vaippoja. Joskus se täytyy tehdä kaverin sohvalla. Jotta sohva olisi turvattu yllätysvuodoilta, kosteussuojaa on hyvä varuste alustaksi. Myös julkisessa vessassa kosteussuoja on mukava hygieniasuoja yleisen hoitotason päällä.

Peppupyyhe

Itse olen käyttänyt kosteussuojan päällä vielä pikkupyyhettä, jotta lapsella olisi mukavampi köllötellä vaipan vaihdossa. Tarvittaessa pyyhettä voi käyttää myös kuivaukseen.

Peppupuhdistusliinoja

Aina ei löydy pepunpesupaikkaa - siksi puhdistusliinat. Muuten välttelen liinojen käyttöä, koska niistä tulee turhaa roskaa.

Muut lapsen tavarat

Muun värisiä harsoja 1-3 kpl

Harsoja voi käyttää yllättävän monella tavalla: auringonsuojaksi, kevyeksi peitoksi, röyhtäyttämiseen, puglujen siivoamiseen, imetyssuojaksi… Olen värikoodannut harsot niin, että valkoiset on tarkoitettu pepun kuivaukseen ja kirjavat kaikkeen muuhun.

Vaihtovaatteet lapselle

Ei haittaa, vaikka varavaatteita olisi mukana useammat kuin yhdet setit - sikäli mikäli niitä niskakakkoja tulee kolmet puolessa tunnissa.

Pieni muovipussi

Pikku hedelmäpussi on hyödyllinen, kun tarvitaan paikka, jonne tyrkätä käytetty vaippa, likaantuneet vaatteet tai muut roskat. Et todellakaan halua esim. kakkaisia vaatteita pyörimään hoitolaukun pohjalle! 

Varatutti ja tuttinauha

Auta armias, jos se käytössä oleva tutti katoaa! Laukussa täytyy aina olla varaversio.

Pari lelua

Viihdykkeeksi hätätilanteisiin.

Omat henkilökohtaiset tavarat

Imetyshuivi

Huivia käytin lapsen ensimmäisinä kuukausina katseensuojana imettäessä. Samaan tarkoitukseen voisi käyttää myös harsoa.

Kauppakassi

Yritän vältellä muovipussien ostoa, joten kokoontaitettava kauppakassi kulkee mukanani aina.

Käsidesiä ja maskeja

Näinä aikoina näiden pitäisi kuulua melkein kaikkien vakiovarustuksiin.

Nenäliinoja

Pikkupukluihin ja vuotaviin neniin.

Arvotavarapussukka

Pussukka sisältää kotiavaimet, korttikotelon ja lompakon. Omassa nyssykässään ne on helppo kaivaa esiin kassista tai siirtää toiseen laukkuun.

Extravinkki!

Kesällä pakkasimme retkille mukaan pikkutermariin kädenlämpöistä vettä, jotta pepunpesun pystyi tekemään myös ilman juoksevaa vettä.

Toivottavasti tästä listauksesta on apua jollekin :)

Kahden lapsen politiikka

Se alkoi jo heti synnärillä. Kun oltiin pakkaamassa tavaroita kassiin ja lähtövalmiina esikoisen kanssa kotiin, hoitaja huikkasi huolettomasti "No parin vuoden päästä palaatte sitten tänne toisen lapsen kanssa". Katsoin häneen epäuskoisesti ja meinasin jo tokaista takaisin "Niin siis mä täytän ens vuonna 40 - me ei olla tulossa tänne takaisin!", mutta pidin suuni kiinni. Hoitaja tarkoitti hyvää, mutta tämä lausahdus vain muistutti siitä perinteestä, että perheessä kuuluu olla 2 lasta.

Synnytyslaitoksen jälkeen kyselyt jatkuivat sukulaisten ja ystävien toimesta. Ehdotettiin mm. sitä, että kun tämä 1. lapsi sai minun sukunimeni, niin se seuraava voisi saada mieheni (P.s. tämä ei ole edes mahdollista, koska sisaruksilla pitää olla sama sukunimi). Neuvolan jälkitarkastuksessa terveydenhoitaja meinasi evätä minulta tietyt ehkäisyvälineet, koska sitten olisi niin vaikea tulla raskaaksi uudestaan. Valitettavasti joudun tuottamaan monelle pettymyksen. Me emme suunnittele hankkivamme toista lasta! Yksi on sopiva määrä.

Syitä on useita. Ensinnäkin, vaikka esikoinen sai alkunsa suht vaivattomasti ja raskaus oli helppo, pelkään kaikkia iän tuomia komplikaatioita: esim. raskausmyrkytystä, korkeaa verenpainetta, keskenmenoa tai lapsen kehityshäiriöitä. Minulle on toitotettu koko ikäni, että kolmenkympin jälkeen sitten raskauden mahdollisuus laskee ja 35 vuoden jälkeen se on lähes mahdotonta. Tosi elämä on osoittanut muuta, mutta en silti halua kokea toista keskenmenoa. Enkä usko, että oma kroppani kestää yhtä hyvin toista raskautta.

Toisekseen olen seurannut vierestä, kuinka ystävien elämä on muuttunut toisen lapsen myötä. Sitä voisi luulla, että toinen lapsi menee siinä missä yksikin, mutta totuus muuta. Yhtäkkiä vanhemmilla ei ole aikaa enää mihinkään muuhun, 2 lasta on kaksinverroin huolta ja kokoajan saa stressata sitä, ettei toinen lapsi saa tarpeeksi huomiota. Toinen lapsi tuo varmasti tuplasti onnea mukanaan, mutta myös rahan ja vapaa-ajan menetystä. Kahden lapsen kanssa ei reissata yhtä kätevästi kuin yhden, kahdelle on vaikeampi löytää hoitopaikkaa ja kun kumpikin lapsi päättää alkaa harrastaa taitoluistelua tai ratsastusta, olet vararikossa.

Kolmanneksi, kuten joskus 2000-luvun alussa ollessani työharjoittelussa Hesarin grafiikkaosastolla, eräs kollegani sanoi "Miksi hankkia toista, kun ensimmäinen on jo täydellinen?". 

Hän on tarpeeksi täydellinen.

Onhan ainoassa lapsessa tietysti haasteensa. Miten pidän huolta, ettemme hemmottele häntä pilalle ja hänestä tulee sosiaalinen, empaattinen ihminen, joka osaa jakaa asioita? Omasta puolestani voin sanoa, että oma sisarus on opettanut itselleni kärsivällisyyttä, kritiikin kestoa ja tasavertaisuutta. Parhaimmillaan sisarus voi olla paras kaverisi - tai sitten niin kuin minun perheessäni: pahin kilpakumppanisi. Minä ja veljeni tappelimme läpi lähestulkoon koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Onneksi sentään nykyään tulemme toimeen hyvin.

Tämä ei ole kannanotto siihen, ettei kenenkään pitäisi hankkia toista lasta. Tämä on vain selvennys, miksi ei kannata odottaa meiltä toista. Onneksi on olemassa onnellisia kahden, kolmen tai useamman lapsen perheitä, jotka pitävät yllä Suomen tilastollista 2 lapsen politiikkaa.

Identiteettikriisissä

Olen elänyt yhtä identiteettikriisiä viimeiset puoli vuotta. Ulospäin olen hoitovapaalla oleva, maalaistaajamassa asuva kotiäiti, mutta sisällä mieleni edelleen haaveilee vauhdikkaista mediamaailmasta ja yrittää ajatella kuin markkinoinnin ammattilainen. Ulkokuori oleilee verkkareissa, antaa juurikasvun kasvaa ja vetää kärrylenkkejä pitkin metsäteitä. Sisäpuoli vertailee brändinäkyvyyksiä ja mainoksien tehoja. Kummassakaan maailmassa ei ole mitään vikaa (mitä nyt hiukset olisi hyvä saada värjättyä). En vain osaa sovittaa näitä maailmoja yhteen. Siksi ajattelin, että tämä vuosi pitää aloittaa miettimällä, kuka minä todella olen.

Yritän kovasti pitää kiinni työminästäni. Olenhan tehnyt töitä sen eteen lukuisia vuosia. Työminältäni olen kahden ammattikorkeakoulututkinnon graafikko ja digimediatuottaja höystettynä yliopiston design management -sivuopinnoilla. Olen tehnyt 8 vuotta graafikon hommia ja 7 vuotta markkinoinnin suunnittelua. Olen toiminut tiiminvetäjänä, esimiehenä, muutoslähettiläänä, green office -ryhmän vetäjänä ja henkilöstön edustajana. 

Osaan kuvakäsittellä, tuottaa julkaisuja, kirjoittaa tekstiä, laatia somesuunnitelmia ja budjetoida markkinointisuunnitelmia. 

Tähän ikään mennessä pitäisi sanoa jo, että osaan hommani, mutta äitiyslomalle jääminen on saanut epäilemään osaamistani. Pelkään, että sillä aikaa, kun vaihdan vaippoja, kaikki nuoremmat, innokkaammat ja osaavammat syrjäyttävät minut. Digimedia, josta minulla on viimeisimmät opintoni, on siitä kinkkinen ala, että se muuttuu koko ajan. Puolessa vuodessa kaikki oppimani voi olla vanhaa tietoa. Siksi kaiken lastenhoidon ohessa yritän vilkuilla alan webinaareja ja julkaisuja. Ainut ongelma vain, ettei äitiaivot jaksa keskittyä kaikkeen syöttöjen, nukutusten ja lapsen viihdytysten ohella.

Ja mistään näistä työn tuomista taidoista ja kokemuksista ei ole kuitenkaan hyötyä, kun pitää miettiä, miten lapsi pidetään elossa. Vanhemmuuteen ei ole mitään opintoja tai tutkintoja. Siksi minun onkin varmaan helpompi tukeutua työminääni. Äitinä sitä vain yrittää ratkoa joka päivä uusia ongelmia ja räpiköidä suositusten ja lastenkasvatusneuvojen suossa. 

Ehkä tittelien ja aikaansaannosten sijaan pitäisikin miettiä ensin, mitä pohjimmiltaan olen? Positiivinen, toimelias, luova yksilö? Niin työssä kuin äitinä haluisin olla kekseliäs ja kannustava. Haluan olla se äiti, joka keksii hauskimmat leikit ja ovelimmat mainoskampanjat. Haluan, että tulevaisuudessa lapsen ystävät kerääntyvät meille, koska meillä on mukavan rento tunnelma. Aivan niin kuin yleisö kokoontuu hyvän brändin ympärille, koska se tuntuu oikealta. Haluaisin luoda niin työssä kuin vapaa-ajalla yhteisöjä, jotka välittävät toisistaan, nostaa esiin ilmiöitä, jotka tuntuvat merkityksellisiltä, ja kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat.

Tämä vuosi menee varmasti itseni etsiskelyyn. Vuoden aikana täytyy löytää isompi koti, opetella sovittamaan työ- ja vapaa-aika uudella tavalla yhteen sekä ratkaista, mistä löydän aikaa liikkua ja tehdä itselle tärkeitä luovia harrasteita. Tänä vuonna täytän myös 40. Samaan aikaan lapsi kasvaa ja kehittyy ja tuo mukanaan uusia iloja - sekä haasteita. Itsensä löytäminen ei ole mikään yhden päivän juttu ja uudet muutokset tuovat siihen jatkuvia vivahteita. Onneksi täällä koti-korona-eristyksessä ei ole kiire mihinkään.

Vuosi vauvakuplassa

Vuosi 2020 alkoi lumettomana. Se tuntui vitsiltä, kuin huhtikuulle jatkuvana marraskuuna. Maaliskuussa maailmankaikkeus pisti vitsilinkoon lisää kierroksia ja tuli poikkeusoloja, lomautuksia, sosiaalista eristäytymistä. Ne vaikuttivat koko loppuvuoteen. Ilmaan jäi roima annos epävarmuutta terveydestä ja hyvinvoinnista, maailman taloudesta, töistä, rahasta… Olen seurannut tätä kaikkea kuin kaukaa, vauvakuplasta.

Huomasin vauvakuplan muodostumisen jo alkuvuodesta. Työpaikalla puhalsi muutoksen tuulet, mutta tuuli ei enää kääntynyt suuntaani. Pikkuhiljaa minua ei enää kutsuttu oleellisiin palavereihin ja kokouksissa käytiin keskusteluja aivan kuin en olisi ollut paikalla. Samaan aikaan se sekä ärsytti, että herätteli tulevaan. Miksi suunnittelisin mitään uutta, kun en kuitenkaan olisi valvomassa niiden onnistumista.

Lopulta Korona pakotti irrottautumaan kokonaan arjesta ja vetäydyin lopuksi raskausajaksi Hollolaan rakentamaan pesää. Samalla, kun pesin vauvanvaatteita ja järjestelin lapsen huonetta tuunasin kuplaa ympärilleni. En osannut pelätä sairastumista tai taloudellista ahdinkoa, kun oli haalittava viimeisiä puuttuvia tarvikkeita sekä jännitettävä h-hetkeä.

Heti sen sekunnin jälkeen toukokuussa, kun lapsi syntyi, olisi ollut ihan sama, jos maailmalla olisi jyllännyt 3. maailman sota. Minä näin vain me. Paljon ihmetystä, opettelua ja uusien rutiinien hakemista. Toisaalla harmiteltiin, kuinka ei päästy perinteiselle ulkomaan matkalle. Me emme yrittäneetkään edes minnekään. Pelkkä uudistettu takapihakin tuntui jo mahtavalta ja 1,5 viikkoa mökillä oli seikkailu.

Syksy yritti tuoda lisää murheita. Miehen työpaikan tehdas ilmoitettiin suljettavan ja itse sain kuulla työnantajaltani, että tehtäväni aiotaan lopettaa. Miehen työt jäivät kuitenkin jatkumaan normaalisti ja omat työkuvioni selvenisivät vasta, kun palaisin töihin.

Sen saattoi jo melkein arvata, että kunhan lämpöasteet painuvat nollaan, toinen tautiaalto vyöryää ympärillemme. En siis ollut yhtään yllättynyt, että joulukuussa taas istumme eristyksistä. Vaikka meitä neljän seinän sisällä pyörii kokoajan kolme, kertaakaan en ole toivonut, että mies palaisi toimistolle tai lapsen voisi laittaa jonnekin hoitoon. Sen sijaan on ollut ihanaa, että mies on voinut etätyönsä ohella seurata lapsemme kasvua ja kehitystä joka päivä.

Elämä vauva kanssa on erilaista kuin ajattelin. Se on hitaampaa. Rauhallisempaa. Ja täynnä jokapäiväistä kikatusta. Joka aamu pinnasängyn pohjalta löytyy iloa pursuava tyttö. Joka ilta sänkyyn peitellään uusia asioita oppinut ja kokenut energiapommi. Ei siinä ehdi murehtia maailman menoa, kun täytyy miettiä, miten minä tuosta pienokaisesta kasvatan vastuuntuntoisen, rohkean, elämänmyötäisen, lempeän ja hyvinvoivan ihmisen.

Kun vuosi 2020 tekee loppuaan, minä pelkään, että vauvakuplani puhkeaa. Ensi vuoden puolella on pakko alkaa miettimään töihin paluuta, etsiä isompi asunto ja laskeskella, kuinka pitkälle kotihoidontuella elellään. Ennen pitkää onnellinen yhteiselomme kotona loppuu.

Vuosi 2020 on ollut hyvä meille. Toivottavasti vuonna 2021 elämä on hyvää myös vauvakuplan ulkopuolella.

Lapsi pilalla

Olisi kiva, jos lapsesta olisi yksi käyttöopas. Sellainen universaali kaikkeen pätevä, EU-standardoitu. Lopussa olisi aakkoshakemisto, josta voisi etsiä haluamansa kohdan vaivattomasti. Mutta ei. On sata suositusta, kehotusta ja kieltoa. Tuntuu, että olen rikkonut puolia niistä kielloista tietämättäni - kun ei ole sitä käyttöohjetta. Osan kanssa olen saanut pähkiä pääni puhki, käytänkö sitä globaalia amerikkalaista tutkimustietoa vai Suomen neuvolan suosituksia. Tein niin tai näin, lapsi on jo pilalla. Häntä ei ole kasvatettu kaikkien hyvien oppien mukaisesti.

Kaikkien kieltojen ja suositusten laajuus alkoi valjeta minulle neuvolan fyssari-ryhmävideopuhelussa. Siellä toinen äiti kysyi, että olihan se niin, että pientä lasta ei saanut vielä istuttaa sylissä, koska oli nähnyt linjalla toisen äidin pitävän lasta sylissään näin. Fyssari kertoi, että tämä oli totta. Liian pienen lapsen selkä ei vielä kestä istumista. No me oltiin se toinen äiti ja istuva lapsi. Meidän pikkuneiti nojaili sylissä käteeni niin kuin hän aika usein tekee. Olisipa joku kertonut tämän 2 kuukautta sitten!

Seuraavaksi kerrottiin, kuinka seisottaminen ennen aikojaan on pahaksi ja hyppykeinut ja taaperokärryt kiellettyjä. Myöhemmin tutkiskeltuani lista näistä kielletyistä asioista on vain jatkunut:

Nokkamukit ovat haitallisia, koska ne voivat aiheuttaa väärän nielaisumallin ja äännevirheitä.

Sitterissä vauvaa voi pitää vain lyhyitä aikoja, esimerkiksi 10-20 minuuttia, koska siinä istuessa lapsi käyttää yksipuolisesti vain vatsalihaksiaan. 

Samoin turvakaukalossa lasta ei suositella pidettävän pitkään tai nukutettavan.

Tv:n katselu on haitallista, koska “Suodattamaton ärsyketulva voi aiheuttaa pienelle lapselle peruuttamatonta haittaa”. 

Nukkumisasiat ne vasta säänneltyjä onkin: 

Unipesää ei saa käyttää perhepedissä. Tukes suosittelee, että unipesää käytetään vain, kun aikuinen on hereillä ja pystyy valvomaan vauvaa.

Sängyssä kosteussuojien käyttöä tulisi välttää, koska ne eivät päästä lävitseen ilmaa. Niiden rakenteen takia on olemassa vaara, että vauva ei saa happea, jos hän on jostain syystä kääntynyt vatsalleen ja on kasvot osittain vasten patjaa.

Perhepetiä ei tukehtumisvaaran takia suositella. Myös puoliunessa imettäminen on riski vauvalle.

Aikaisemmin kuin puolivuotiaana vauvan sängyn siirtämistä omaan huoneeseen ei suositella.

Irtopeiton sijaan suositellaan unipussia tai vastaavaa vaatetusta. Irtopeitto voi kietouta vauvan ympärille aiheuttaen tukehtumisriskin.

Vauvaa ei tule nukuttaa nojatuolissa, sohvassa eikä turvaistuimessa.

Tyynyjä tai pehmoleluja ei tule laittaa vauvan sänkyyn.

Kätkytkuoleman ehdottomasti merkittävin riskitekijä on vatsallaan nukuttaminen. Myös kylkiasento, pehmeä, upottava nukkumisalusta, vieressä nukuttaminen ja liiallinen kuumuus lisäävät riskiä.

Meillä on käytetty irtopeittoa, kosteussuojia, tyynyjä ja pehmoleluja sängyssä sekä nukutettu vierellä. Lapsi on nukkunut öitä kyljellään (auttoi vatsavaivoihin) ja päikkäreitä sohvalla (oli näköetäisyydellä). Ja ken äiti nyt ei olisi lastaan imettänyt puoliväsyneenä! Lapsi siirtyi 2 kuukautisena omaan sänkyynsä, omaan huoneeseensa. Sen jälkeen koko perheen unen laatu parani, kun en enää herännyt lapsen jokaiseen ynähdykseen eikä lapsi havahtunut aikuisten jutteluun. Nokkamukia olemme käyttäneet silloin tällöin soseruokailun yhteudessä. Hän on nukkunut sitterissä ja turvakaukalossa sekä katsonut sivusilmällä telkkaria. Lapsi on siis ihan pilalla!

Onneksi asioista on monenlaisia suosituksia. Esimerkiksi Vau.fi:n jutun mukaan perhepsykolofi Jaana Pajunen suosittelee, että lapsi nukkuu ainakin ensimmäiset kuukaudet vanhempiensa lähellä - mutta esim. Ranskassa suositellaan, että lapsi siirretään jo syntymästä lähtien omaan sänkyyn ja huoneeseen. Suurin osa kielloista ja suosituksista on tarkoitettu lapsen turvallisuuden takaamiseksi, mutta valtaosa ihmisistä selviää kuitenkin aikuiseksi näistä tietämättä. Lisäksi säännöt vaihtuvat usein. Kuten ystävänikin tokaisi "Vastahan nokkamukit oli ok!" -  ja mm. pienten lasten mediankäytön suosituksetkin ovat muuttuneet viime aikoina. Pitää myös muistaa, että valtaosa näistä säännöistä on kuitenkin vain suosituksia.

Haluisin nähdä sen lapsen, joka on kasvanut kaikkien oppien mukaisesti. Tuliko hänestä parempi ihminen? Oppiko hän kävelemään ennen aikojaan? Puhuiko R:iä ja S:siä ennen muita? Oliko hänellä onnellisempi lapsuus? Epäilen. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin rakastavat vanhemmat, jotka tekevät parhaansa lapsen kehityksen ja turvallisuuden eteen. Ja tuo meidän pilattu lapsi on sellaisenaan aivan täydellinen!

* Lähteen linkitetty väittämiin

Etsi kuvasta virhe. (P.s. Se ei ole lapsi)

Arjen pelastaja-appsit

Elän nykyään kännykkä liimautuneena toiseen käteen. Etsin viihdykettä, viestittelen läheisille ja ystäville sekä selaan verkkolehdistä uutisia pitkin päivää ja yötä. Kun supernanny jossain haastattelussa paasasi siitä, kuinka nykyäidit eivät nosta katsettaan kännykästä imettäessään, meinasin itkunauraa. Imetin pahimmillaan 8 kertaa, yhteensä n. 4 tuntia vuorokaudesta. Jos minun olisi se kaikki aika pitänyt vain tuijotella lasta, olisin tullut hulluksi. 

Kännykkä ei kuitenkaan ole vain viihdeväline. Se sisältää myös monta hyödyllistä sovellusta. Tässä lista meidän vauvaperheen arjen pelastajista eli Androidin parhaista appseista.

Listonic

Listonic on listausväline, joka toimii yleisimmin kauppalistan luonnissa. Hyödyllisintä siinä on se, että samaa listaa voi käsitellä monta ihmistä samaan aikaan, kuten meillä minä ja mieheni. Vielä silloin, kun mies kävi toimistolla töissä (eikä ollut kokoajan etänä), päivittelin pitkin päivää, mitä kaupasta tarvitaan. Kun mies lähti töistä, lista löytyi hänen kännykästään valmiina kauppareissua varten. Listaan oli helppo lisätä myös kuvia tuotteista (kuten se tietty pikkuhousunsuojapakkaus) sekä linkkejä, esim. resepteihin. Listonicista minulta löytyy myös joululahja-, mökkipakkaus- ja ruokaideat-lista.

Ostoslista Listonicissa

Huckleberry

Erilaisia sovelluksia vanhemmille löytyy liuta. Osassa seurataan lapsen kasvua ja annetaan vinkkejä kehitysvaiheista. Huckleberry babytracker on lapsen syöttöjen, unen ja vaipanvaihtojen seurantaväline. Sovelluksesta löytyy kalenteri, jonne voi lisätä milloin lapsi on imetetty, kakannut, nukkunut tai saanut esim. lääkkeet. Itse käytän sovellusta lähinnä lapsen syöntien seurantaan. Aloin käyttämään appsia, koska lapsen syntymän jälkeen saatoin herätä yöllä muistamatta olinko syöttänyt lapsen 5 minuuttia vai 3 tuntia sitten. Jos olisin imettänyt lasta liian usein, se olisi pahentanut hänen vatsavaivojaan. Mikäli lapsen unia olisi jaksanut merkkailla, sovelluksesta saisi myös vinkkejä unirytmin muokkaamiseen.

Lapsen syötöt, unet ja lääkkeet 

Google maps

Kaikkihan Google Mapsin tuntee, mutta oletteko hyödyntäneet sen sijainnin jakamista? Meillä tätä ominaisuutta käytetään silloin, kun pitää tavata puoliso jossain epämääräisessä paikassa. Jaan vain miehelle reaaliaikaisen sijaintini, niin hän osaa tulla samaan paikkaan. Samalla ominaisuudella näen myös, kuinka kaukana hän on sovitusta tapaamispaikasta, kun hän jakaa oman sijaintinsa.

Tori.fi

Torillekin löytyy appsi. Tätä on tullut käytettyä rutkasti, kun etsin lastenvaunuja, kantoliinaa, matkasänkyä ja kantoreppua käytettyinä sekä myynyt omia tavaroitani. Sovelluksen ainut ongelma on se, että se välillä unohtaa kirjautumistiedot ja joudut kaivella salasanoja uudestaan ja uudestaan.

Spotify

Spotify julkaisi juuri jokaisen vuoden 2020 soitetuimmat biisit. Minun top kolmoseen kuuluu lapsen nukutuskappaleita. Spotifystä löytyy myös nukutuskohinaa, sitä kaipaavalle. Tiesitkö, että soittolistaan saa myös uniajastuksen päälle? Tällöin ohjelma lopettaa soiton, kun valittu aikamääre on täynnä. Tämä on kätevä nimenomaan lapsen nukutuksessa. Kelloon 15 minuuttia, känny pinnasängyn viereen soimaan, itse telkkarin ääreen ja lapsi takuuvarmasti nukahtaa ...jos hänen vireystasonsa on oikea, soittolista mieluisa ja tähdet oikeassa asennossa.

Usko tai älä, tämä on
lapsen nukutuskappale.

WhatsApp

WhatsAppkin on tuttua kauraa monelle, mutta vasta nyt olen alkanut käyttämään sen videopuheluominaisuutta. Nyt, kun kasvokkain tapaaminen on pannassa, videopuhelut isovanhemmille on ollut kultaa arvokkaampia. Näin isovanhemmatkin näkevät livenä, kuinka lapsi on kasvanut ja kehittynyt. Isänpäivänä otettiin sekä lapsen, että vaarin ensimmäinen videopuhelu. Siinä olikin kummallakin ihmettelemistä!

Sitten on vielä Netflix, Yle Areena, Tiktok, Youtube, Instagram, Facebook... - näiden sovellusten avulla pysyin järjissäni pitkinä imetys- ja nukutusöinä.

Ja uskokaa minua, kun elää 24 tuntia vuorokaudessa lapsen kanssa, sitä tulee kyllä myös antaumuksella tuijoteltua. Parhaat hetket on kuitenkin ruudun ulkopuolella.

Koronaeristyksen actionlist

Täällä sitä taas ollaan - koronaeristyksessä. Myös Päijät-Häme on päätynyt pahimpaan leviämisvaiheeseen, mikä tarkoittaa, että kaikki harrasteet on peruttu, yli 10 henkilön kokoontumisia ei suositella ja kaikkialla pitää kulkea maskissa. 

Viime keväänä olin ihan tyytyväinen, kun etätyöpakko alkoi. Eipä tarvinnut matkata ruuhkajunassa Pääkaupunkiseudulle. Kun jouduin lomautetuksi kuukauden ajalle, olin innoissani, kun pääsin rakentamaan kotipesää tulevalle lapsoselle ajoissa. Mutta, kun viimeinen raskauskuukausi ja äitiysloma koitti, olin jo valmis palaamaan toimistolle töihin. Olin puunannut kotia jo ihan tarpeeksi ja samojen seinien jokapäiväinen tuijottelu kyllästytti. Siksi suhtaudun tähän loppuvuoden eristykseen tottuneen tyynenä pienen ahdistuksen välkkyessä horisontissa.

Jotta viimeinen kuukausi ennen joulun juhlapyhiä ei olisi pelkkää seinien tuijottelua, on tehtävä jotain! Laadin toimintalistan, jonka avulla aion tehdä koronaeristyksestä mukavaa puuhaa. Kopsaa mieleisesi tai tee oma listasi :)

Koronaeristyksen actionlist:

1. Opettele tekemään nutturaletti

Koronatukalle en pysty nyt tekemään mitään, koska lapsen takia en pääse kampaajalle silloin, kun olisi vapaita aikoja, joten paras ratkaisu on keksiä muita tapoja piilottaa kamala juurikasvu.

2. Kirjoita ystävälle

Tätä tulee nykyään tehtyä liian harvoin. Yleensä viestittely tulee hoidettua nopeilla whatsup- tai messenger-viesteillä, mutta mitä jos kerrankin kirjoittaisi kunnon kirjeen.

3. Käytä vaatekaappiin unohtuneita vaatteita. Karsi turhat.

Ikuinen projekti, vaatekaapin siivous! Aina sinne jää niitä "tätä käytän sitten, kun menen cocktail-kutsuille"-vaatteita. Milloinkohan se tapahtuisi?! Ehkä nyt on "Use it or Lose it!".

4. Soita videopuheluita tavallisen puhelun sijaan

Kun ystäviä ja läheisiä ei nyt uskalla nähdä kasvokkain, videopuhelun avulla saa edes jonkunlaisen tunteen läheisyydestä.

5. Piirrä

Vaikka harrastan piirtämistä aktiivisesti, aina sille ei tunnu löytyvän aikaa. Jos välineitä pitäisi kokoajan esillä, niihin olisi helpompi tarttua lyhyinäkin vapaahetkinä, lapsen päikkäreiden aikaan.

6. Leivo ja valmistele joulunameja

Leipominen on nopein tapa saada jouluntuntu kotiin. Ja kun pakkanen on täynnä omia leipomuksia, ei tarvitse käydä kaupoilla niin usein leipää ostamassa.

7. Lajittele lapsen liian pienet vaatteet

Humps vain ja lapsen yksi vaatekerta on liian pieni! Se kirjaimellisesti tapahtuu yhdessä yössä. Huono juttu on se, että liian pienet vaatteet jäävät pyörimään sopivankokoisten sekaan ja joka aamu käyn läpi rituaalin, jossa lapselle yritetään tunkea päälle liian pientä vaatetta. Nyt on aika käydä kaappi läpi!

8. Käytä viikon ajan huulipunaa

Omistan varmaan kymmenisen huulipunaa, mutta en koskaan käytä niitä. Jospa nyt harjoittelisin käyttämään niitä sen cocktail-mekon kanssa ja samalla tekisin arjesta glamouria 😬

9. Kirjoita. Kirjoita. Kirjoita.

Otin äitiyslomani tavoitteeksi kehittää blogiani. Toistaiseksi se on jäänyt kaiken vaipanvaihdon, syöttöjen ja vauvakerhojen takia varjoon, mutt nyt vihdoinkin voin asialle jotain tehdä.

10. Tee ja lähetä joulukortit

Pari vuotta minulta jäi joulukorttien lähettäminen välistä, koska kaikki aika ja energia meni muuhun kiireeseen. Tänä vuonna aion ryhdistäytyä ja ekaa kertaa pääsen lähettämään niitä "Kattokaa, kuinka söpö lapseni on"-valokuvakortteja.

11. Ulkoile itseksesi

Ulkoilen muutenkin todella paljon, mutta normaalisti raahaan mukanani lastenvaunuja. Siksi reitit ja maastot täytyy suunnitella noille taisteluvaunuille sopiviksi. Nyt, kun koko perhe nököttää kotona, omaa aikaa jää vähän. Pikku lenkki aina silloin tällöin itsekseen tekisi terää.

12. Osallistu webinaareihin.

Webinaareja järjestetään nyt todella paljon: verkostoitumisia, musiikkiesityksiä, standuppia, joululauluja, koulutuksia, näytelmiä. Osa ilmaisia, osa maksullisia. Niiden avulla tuntee taas olevansa osa jotain yhteisöä.

13. Hanki joululahjat

Tänä vuonna pyrin ostamaan verkkokaupoista joululahjaksi vain suomalaista.

14. Koristele joulu

Kaiva ne pölyiset koristeet kaapin periltä esille ja verhoile koti joululla. Siinä kynttilän valossa on sitten mukava ihailla tulosta ja siemailla vähän glögiä. Sitten ei koronaeristykset haittaa tippaakaan!