Miksi hoitovapaalta töihinpaluu pelottaa?

Vajaa 3 viikkoa hoitovapaalta palaamiseen. Samaan aikaan pelottaa, jännittää ja olen innoissani. On kivaa päästä arkipäiviksi aikuisten ihmisten pariin, näyttää kynteni osaamisalueellani ja työskennellä designin parissa, mutta pelottaa, koska...

Mitä jos en osaa enää mitään

Tätä olen hokenut koko hoitovapaani ajan: työalani digimedia muuttuu ja kehittyy koko ajan. Järjestelmät ja algorytmit päivittyvät ja uusia ohjelmia tulee lisää. Se, mikä oli eilen toimiva juttu, voi nyt olla menneisyyttä. Mitä, jos olen pudonnut vuodessa kehityksen kärryiltä? Mitä, jos en opi uutta? Vaikka olen vuoden ajan yrittänyt seurata alan trendejä ja osallistua erilaisiin webinaareihin, tekeminen on kuitenkin eri asia kuin asiasta kuuleminen.

Jos työnantaja on löytänyt parempia tilalle

Mitä siis jos seuraajani on minua parempi?! Mitä, jos he ovat tajunneet, että tällä uudella työntekijän avulla saamme enemmän aikaiseksi! Ja jos hän on muutenkin hurmaavampi, sosiaalisempi ja paremmin pukeutuva. Noh, omassa työpaikassani seuraajani, pomoni ja puolet työkavereistani ovat vaihtuneet, ja tilalle on tullut liuta uusia työntekijöitä - eli ehkä liuta minua parempia ihmisiä. 

Jos en osaa enää pukeutua edustavasti

Kun on yli vuoden pukeutunut kotiverkkareihin, ei meikkaa tai käy kampaajalla ja vetäisee vain mammanutturan niskaan, töihin pukeutuminen kuulostaa järisyttävältä muutokselta. Osaankohan edes meikata enää tai ovatko työvaatteet sopivia - tai muodikkaita. Pukeutumisen helppous on ollut niin rentouttavaa, että työasun miettiminen tuntuu valtavalta hommalta.

Mitä, jos työnantaja ei jousta perheen takia

Ennen saatoin helposti tehdä pitkiä työpäiviä ja joustaa työajoista. Nyt on pakko lähteä kotiin tiettyyn aikaan hakemaan lasta päiväkodista. Ja mitä, jos päiväkodista soitetaan kesken tärkeän kokouksen, että nyt täytyy noutaa sairas lapsi kotiin? Ymmärtääköhän työnantaja tätä? Tuolla on kuitenkin liuta innokkaita, nuorempia, lapsettomia työnhakijoita, jotka mieluusti ottaisivat minun työpaikkani.

Mitä jos työmatkani venyvät liian pitkiksi

Ennen lasta meillä oli miehen kanssa hyvin toimiva asumisjärjestely: viikot asuin Espoossa työasunnollani, etäpäivät ja viikonloput kotonamme Hollolassa. Lapsen kanssa tämä ei ole mahdollista - joten nyt matkaan 1,5-2 tuntia suuntaansa joka päivä - kunnes löydämme uuden asunnon lähempää Lahden juna-asemaa. Saatan siis työpäivän lisäksi viettää jopa 4 tuntia työpäivän lisäksi poissa kotoa. 1-vuotiaan lapsen kanssa tämä poissaolo on raastavaa, mutta onneksi minulla on mies, joka pärjää lapsen kanssa yhtä hyvin ja teen nelipäiväistä viikkoa. 

Ja mikä minua ei pelota?

Tiedän, että monelle hoitovapaalta työelämään palaavalle lapsen päiväkotiin jättäminen on henkisesti vaikea juttu, mutta itse en tätä pelkää. Tyttäremme on niin kiinnostunut muista ihmisistä ja lapsista, että hän viihtyy varmasti päiväkodissa. Lisäksi siellä tarjotaan paljon järkevämpää ohjelmaa, mitä minä en ikinä osaisi järjestää. Tilanteet voivat tietysti muuttua. Mitä, jos lapsi alkaa potemaan kauheaa ikävää eron hetkellä tai ei enää nuku öitään hyvin muutoksen takia?

Tuhannet äidit käyvät näitä samoja tunteita läpi joka vuosi. En siis ole yksin. On ollut lohduttavaa kuulla ystäviltä, että alkuhaparoinnin jälkeen töihinpaluu on sujunut yllättävän hyvin. Silti ennen kuin meidän perhearki alkaa rullaamaan ja löydän paikkani työyhteisössämme, minulla on hiukan jännitettävää.

Mutsin CV uusiksi

Ajattelin, että tässä töihin syksyllä palatessa olisi hyvä aika päivittää CV uusilla hoitovapaalla kartutetuilla taidoilla. Mitä mieltä olette? Onko näistä hyötyä työelämässä?

Työhistoria

Työnantaja toukokuussa 2020 syntynyt tyttölapsi

Äitiysloma 1.5.2020-30.7.2020 ja hoitovapaa 1.8.2020-. 

Tehtäviini kuului lapsen ruokkiminen, pukeminen, siistiminen ja nukuttaminen ympäri vuorokauden. Sain apua kollegalta arkena klo 16 jälkeen sekä viikonloppuisin, muuten työ on itsenäistä. Työ on kehittänyt organisointitaitojani, kärsivällisyyttä, reaktiokykyä sekä sotkun ja väsymyksen sietoa. Parhaimmillani olen keksiessä lapselle erilaisia viihdykkeitä. Heikkouksiani ovat aamuyöt ja lapsen uudelleen nukuttamiset tokkurassa.

Koulutus

Tietoni olen ammentanut Facebookin äitiryhmistä, muilta äideiltä, neuvolan ohjeistuksista ja internetin syövereistä. Koen, että koulutukseni on niin kokonaisvaltaista, että voisin kirjoittaa aiheesta oppikirjan - MUTTA vain alle 1-vuotiaasta tyttölapsesta, jolla ei ole erityistarpeita. Muista en tiedä vielä mitään.

Kielitaito

Äidinkieli

Sanavarastoni on karttunut "Eiiiiih!", "Älä koske siihen!", "Shhhh..shhh...kaikki on hyvin"-fraaseilla ja olen alkanut käyttää "Äiti menee/tulee/tekee…"-sanamuotoa puhekielessä. Myös "me"-muodon käyttö on yleistynyt, kuten "Me mennään nyt vaihtamaan vaippaa".

Vieraat kielet

Kelan perhetukikielen oppiminen on edelleen haastavaa.

IT-taidot

Pystyn selaamaan kännykkää samalla, kun syötän, leikitän, nukutan tai puen lasta, JOS se on lapseen katseelta piilossa - muutoin mahdotonta.

Lapsenkasvatus on taito.

Kiinnostuksen kohteet

Nukkuminen, suklaan syönti, vessassa yksin istuminen

Suosittelijat

Ystäväni suosittelee, että tapaisin välillä myös muita aikuisia. Kotiäitiys kuulemma alkaa näkymään jo kuontalossa, kun mutsi-nuttura ja -verkkarit ovat vakiovarusteeni, enkä ole nähnyt kampaajaa puoleen vuoteen. Ei niinkään, että se häiritsisi, mutta muiden seura saattaisi piristää.

Hetkiä, jolloin toivoin, etten olisi äiti

Tällä viikolla vietän ensimmäistä äitienpäivääni. Saman kuun lopulla lapsi täyttää vuoden. Tässä vuoden aikana olen toivonut varmasti satoja kertoja, että en olisi "äiti". Olisinpa vain "vanhempi", jolla ei ole kaikkia äidin velvollisuuksia! 

Näinä hetkinä olisin halunnut olla jotain muuta:

• Kun imetyksen aloitus oli vaikeaa ja rintaa piti vain sinnikkäästi yrittää tarjota lapselle väsymyksestä huolimatta.
• Kun jouduin lapsen synnyttyä viettämään lapsen kanssa yksin 3 päivää sairaalassa, kun isä ei saanut rajoituksista johtuen olla paikalla.
• Kun piti kolmen tunnin välein riisua ylävartalo paljaaksi imettämään, yötä päivää.
• Kun raskauden jälkeen hiukset tippuivat päästä - eikä kukaan ollut kertonut siitä etukäteen.
• Kun täytyi herätä yöllä tunnin välein lohduttamaan lasta ja hoidin sen yksin (omasta päätöksestäni), koska miehellä oli seuraavana päivänä työpäivä.
• Kun raskaus on tuhonnut kaikki lihakseni ja olen liian väsynyt hankkiakseni ne takaisin.
• Kun mies yleni työpaikallaan ison tiimin esimieheksi ja minun työpaikallani työtehtäväni ulkoistettiin hoitovapaani aikana, eikä kukaan siellä enää edes muista, että työskentelen siellä.

Kun oma aikasi on tätä.

• Kun lapsen eroahdistuksen keskellä hänelle kelpaa lohdutukseksi vain minä. Kun hän ei jätä hetkeksikään rauhaan, vaan seuraa vessaan, itkee portaiden alla, kun yritän viettää omaa aikaa yläkerrassa tai jatkuvalla syötöllä roikkuu jalassasi, jotta pääsisi syliini.
• Kun lapsi imetyksen yhteydessä repii hiuksiani, läpsii naamaan ja nipistelee.
• Kun liikun ulos talosta vain lapsen aikataulujen mukaan ja en pääse sinne, minne rattaat eivät kulje.
• Kun tuloni ovat hoitovapaalla päälle 300 euroa ja joudun elämään mieheni avustuksella.

Näistä ajatuksista ei voi kuin tuntea huonoa omatuntoa. Eihän näin saa ajatella. Se ei ole äitimäistä. Minunhan pitäisi kokea kiitollisuutta siitä, että ylipäätänsä saan olla äiti.

Mutta on myös hetkiä, jolloin tunnen olevani onnekas:

• Kun kannoin lasta 9 kuukautta sisälläsi, meille muodostui side. Lapsi on kuin osa minua, kunnes kasvaa erilleen itsenäiseksi olennoksi.
• Kun vauva kaivautuu kainalooni maidon, lämmön ja hellyyden toivossa.
• Kun lapsi luottaa minuun epäilemättä ja olen hänen turvansa. Kun pelkkä syliinotto lohduttaa.
• Kun saan seurata lapsen ihmetystä ja uuden opettelua.
• Kun saan viettää hoitovapaan ajan hänen kanssaan opettaen hänelle uusia riemastuttavia juttuja ja tutustua hänen persoonaansa.
• Kun saan tekosyyn leikkiä ja hullutella joka päivä.
• Kun joka aamu saan herätä hitaasti nauravan ilopillerin kanssa.

Vaikka huonojen asioiden lista on pidempi kuin hyvien, en silti vaihtaisi päivääkään pois. Onhan äitiys aivan ainutlaatuinen kokonaisuus, hyvine ja huonoine hetkineen.

6 tapaa pysyä kärryillä työelämässä hoitovapaalla

Selailen kateellisena somessa kavereiden työpäivityksiä: työmatkakuvia, etäpalaveri postauksia ja kehuja mahtavista työkavereista. Heillä on jotain, mitä minulla hoitovapaalla ei ole: työyhteisö, joka jakaa työtaakan, kehittää, tsemppaa ja osallistuu arjen haasteisiin.

Koko sen ajan, kun olen ollut äitiyslomalla, olen pelännyt, että tipun työelämän kelkasta. Digimarkkinointi, joka on alaani, kehittyy niin valtavaa vauhtia, että puolessa vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä. Kun palaan ensi syksynä takaisin töihin, pahin pelkoni on se, että en yhtään tiedä, mistä puhutaan ja kaikki nuoremmat ja ajanhermoilla olevat syrjäyttävät minut. Siksi olen yrittänyt miettiä keinoja, joilla pysyä kärryillä.

Verkostoidu

Liity erilaisiin järjestöihin, tutustu toisiin äiteihin, ota yhteyttä kiinnostaviin ihmisiin

Viime vuoden puolella liityin Mothers in Businessiin sillä ajatuksella, että siellä tapaan varmasti muitakin samassa tilanteessa olevia. Mothers in Business (MiB) on uraäitiyttä tukeva järjestö, joka järjestää äititreffejä, koulutuksia ja seminaareja sekä pyrkii vaikuttamaan työn ja perheen yhdistämiseen yhteiskunnassa. Valitettavasti livetreffit ovat koronan takia olleet jäissä, mutta verkoston kautta olen virtuaalisesti pystynyt tutustumaan ihmisiin. 

Myös paikkakunnan muut äidit ovat virkistävää seuraa muuten monotoniseen kotiarkeen. Vaikka he eivät työelämään liittyisikään, jutustelu muiden kanssa laajentaa omaa katsontakantaa.

Tee vapaaehtoistyötä

Mieti, missä haluisit kehittyä, ja lahjoita osaamistasi sitä kaipaavalle

Koska haluan hoitovapaalla kehittyä kirjoittajana sekä pysyä somemaailman kiemuroissa mukana, olen mm. kirjoittanut pari blogikirjoitusta kestovaippoja myyvälle BabyDot-yrittäjälle ja juuri liityin MiBin sometiimiin vapaaehtoiseksi. Sen lisäksi, että oma osaaminen pysyy yllä, vapaaehtoisena on kiva jakaa omia ajatuksia muiden kanssa.

Osallistu webinaareihin tai livetapahtumiin

Seuraa eri yhteisöjen tapahtumatarjontaa ja osallistu kiinnostaviin

MiBin lisäksi kuulun Markkinointiliittoon ja seuraan Markkinointikollektiivia somessa. Kaikki nämä kolme järjestävät valtavan määrän jäsenilleen ilmaisia webinaareja. Aiheet vaihtelevat mindfullista Google Analyticsin hallintaan. Ilmaisia yritysten järjestämiä verkkokoulutuksia voi bongailla myös Facebookin sekä Linkedinin tapahtumista.

Webinaari lapsensyötön ohessa.

Kouluttaudu

Etsi ammatillista osaamistasi tukeva jatkokoulutus ja suorita hoitovapaan ohessa kursseja

Kotihoidontuki annetaan lapsesta, joka ei mene päiväkotiin tai perhepäivähoitoon, joten vanhemman opiskelu ei vaikuta tuensaantiin mitenkään. Voit jopa hakea opintotukea elämän lisärahoitukseksi. Suurin haaste on siis vain, miten hoitaa lapsi opiskelun ohessa, mutta onneksi moni kurssi hoidetaan nykyään etäopiskeluna ja monilla jatkokoulutuksissa on vain tietty määrä lähiopetusta.

Tee freelancer tai osa-aikatöitä

Kysy työnantajaltasi olisiko heillä tarjota osa-aikatöitä tai tee keikkaa freelancerinä

Kuten opiskelu, myöskään työnteko ei ole este kotihoidontuella. Pääasia on vain, että lapsi hoidetaan kotona, eikä kunnallisessa lastenhoidossa. Joidenkin on mahdollista hoitaa lapsi oman työn ohella, toisilla isovanhemmat rientävät hoitoavuksi. Töitä voi tehdä yrittäjänä, keikkahommina työnantajalle tai projektiluontoisesti. Jos teet yrittäjätöitä oman työn ulkopuolella, muista myös kysyä vakityönantajaltasi lupa työntekoon.

Opi muilta

Seuraa muita alalla ja huomioi hyvät esimerkit

Ihmiset nykyään jakavat mielellään Linkedinissä sekä Facebookin työryhmissä saavutuksiaan ja hyviä työkokemuksia. Noteeraa onnistumiset ja ota niistä mallia. Jos joku on tehnyt erityisen hyvää työtä, se on myös hyvä sanoa ääneen. Mikäpä ei tunnu mukavammalta kuin kehu kollegalta. 

Hyvällä tsäkällä voin löytää oman hoitovapaan työyhteisöni verkostoitumalla, webinaarista ja opintojen parista.