7 väittämää imetyksestä

Ajattelin, että imettäminen on vaivatonta, helppoa ja kätevää - mutta Oi, mitä kaikkea muutakin se on ollut! Se on aikaa ja energiaa vievää, lapseen sitovaa ja koko päivän kulkua muokkaavaa. Koska alkutietämykseni imetyksestä oli hyvin erilaista kuin mitä tiedän nyt, ajattelin kirjata muistiin suurimmat huomioni väittämistä, joihin alkuaikoina uskoin.

Imetys on kätevä lapsen ruokintatapa, koska ruoka on äidillä mukana kokoajan ja syöttää voi missä vain. Paitsi - jos - on - TALVI! Ulkona sitä saisi rintatulehduksen ja keuhkokuumeen! Lisäksi Korona-aikana lapsen syöttäminen julkisissa sisätiloissa on ihan mahdotonta, koska kaikki istuinpaikat on poistettu, jotta ihmiset eivät kokoontuisi yhteen. No voihan sitä imettää sitten vaikka vessassa…

Maidon pumppaaminen vapauttaa äidin tekemään omia juttujaan ja mahdollistaa isän osallistumisen syöttämiseen. ...tai sitten et saa sillä saakelin pumpulla mitään irti. Nyt, jos päättäisin, hankkisin sähkökäyttöisen pumpun käsikäyttöisen tai alipainepumpun sijaan - mutta yhtälailla pumppaaminen vie todella paljon aikaa. Yhtä "vapaailtaa" ja syöttöä varten, minun piti pumppailla 6 kertaa 2 vuorokauden aikana. Joka kerralla sain irti n. 100 ml extramaitoa. Helpompaa oli sitten kuitenkin syöttää lapsi itse. Onneksi lapsen isä pääsi mukaan syöttöpuuhiin, kun kiinteät aloitettiin.

Alku on aina vaikeaa. Kuva: @kihirvon

Alle 4 kk lapsen täytyy syödä vain äidinmaitoa. Äidinmaito toki on se paras ravinto lapselle, mutta aina se ei lapselle sovi tai imetys ei muuten onnistu. Silloin löytyy myös muita ratkaisuja. Kun lapseni oli vastasyntynyt, hän sai pari kertaa korviketta, koska maidontuotanto ei käynnistynyt kunnolla. Monta kuukautta myöhemmin olimme miehen kanssa lähdössä ensimmäistä kertaa kahdestaan elokuviin ja yritin hikipäässä pumppailla tarpeeksi maitoa lapselle hoidon ajaksi. Silloin tajusin sen. Miksi lapsi ei voisi saada korviketta hoidon aikana? Jos korvike on lapsen vatsalle sopivaa, miksi pitäisi olla pelkän äidinmaidon varassa? Tajusin, että minun ei tarvitse olla 100% yhden koulukunnan äiti. Sama koskee monia muita asioita, kuten sormiruokailua, kestovaippailua yms. Jos ne eivät sovi kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi, miksi niitä ei voisi hyödyntää silloin, kun itselle sopii tai ne helpottavat elämää?

Äidinmaito on lapsen pääsääntöinen ruoka 1. ikävuoteen asti. ...paitsi, että äitiysloma (äitiysvapaa+vanhempainvapaa) kestää vain 9-10 kk ikään asti. Sen jälkeen äidin pitäisi elää hoitaessaan lastaan pelkällä kotihoidontuella, joka on pienimmillään n. 350 euroa. Voi olla, että rahatilanteen takia, äidin on pakko palata töihin ja imetys täytyy unohtaa. Voi myös käydä niin, että lapsi itse unohtaa suositukset ja päättää aikaisemmin, ettei maito enää kiinnosta.

Imettäminen on kätevän nopea tapa ruokkia lapsi. ...mutta myös välillä todella aikaa vievä. Alussa syötin lasta 8 kertaa vuorokaudessa, 30 minuuttia kerrallaan. Tämä tekee 4 tuntia vuorokaudessa!!! Kun alkuvaikeuksien jälkeen imetys alkoi nopeutumaan, ajattelin, että tämähän on kätevää - kunnes kuvioihin astui taas kiinteiden syöminen. Yhtäkkiä tajusin, etten mitään muuta teekään taas kuin ruokin lasta tai valmistelen ruokailua. Imetin lasta 7 kertaa päivässä ja näiden lisäksi piti tarjota kiinteitä vielä 2-5 kertaa vuorokaudessa. Eipä siihen päivään sitten vaipanvaihtojen ja päiväunien lisäksi paljon muuta mahtunut.

Kukin hoitaa homman tyylillään.
Kuva: @kihirvon

Äitihormonit auttavat äitiä selviytymään vauvavuodesta. Tai sitten ne saavat sinut sekoamaan! Itkuisuutta, mielialanvaihtelua, masennusta, hiustenlähtöä, hikoilua, seksihaluttomuutta. Näitä kaikkia voi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta aiheuttaa. Kun heti synnytyksen jälkeen hormonit auttavat äitiä heräilemään kesken yötä ruokkimaan lasta, auta armias, kun nämä hormonit lopettavat auttamasta. Olet kuin kävelevä hermoraunio jokaisen yöherätyksen jälkeen. Ei ole ihme, että puhutaan äitiaivoista. Kun imetys vie energiaa ja lapsi pitää yöt hereillä, ei ole oletettavaa, että aivotoiminta käy täysillä.

(https://yle.fi/uutiset/3-7513959) Ja pelottaa ajatella, miten imetyksen lopetus vaikuttaa, koska se kuulemma aiheuttaa seuraavan hormonimyrskyn.

Imetys laihduttaa. Tai sitten ei. Voi olla, että vedät väsymykseen ja energiavajeeseen hirveän määrän irtokarkkeja. Itse en ole aikaisemmin ollut karkinsyöjä, mutta nyt kaikki, missä on sokeria, kelpaa.

Mainittakoon vielä, että en ole todellakaan mikään imetyksen tai lastenkasvatuksen asiantuntija. Nämä huomiot perustuvat yhden lapsen kanssa kokemaani. Kokemuksia voi olla yhtä monenlaisia kuin on äitejä. Toisille lapsen ruokinta on ihanaa yhteistä puuhaa, toisille tuskainen taival, joka loppuu lyhyeen. Itselleni se on jotain tästä välistä. Se on velvollisuus, jonka hoidan "vähillä mukinoilla". Ihanimmillaan se on ollut sitä, kun lapsi nukahtaa omaan kainalooni suun edelleen käydessä. 

Meikillä vai ilman?

Mieheni hokee minulle aina, että enhän minä mitään meikkiä tarvitse. Näytän kuulemma kauniilta ilmankin. Silti kaivan aina ripsivärin ja kulmakynän esille, kun suuntaamme kylille. Ilman niitä tuntisin itseni alastomaksi. Mistähän se johtuu?

Minä olen vielä kevyt meikkaaja. Aikoinaan häkellyin, kun työreissulla kollega heräsi tuntia aikaisemmin itseään ehostamaan. Luonnonkaunis nainen lisäsi niin paljon pakkelia, ettei omaa ihoa enää näkynyt - ja minä ajattelin vain "miksi?". Tammikuussa Yle tv 2:lla pyörineestä Sinkut paljaana -ohjelmasta näkyi sama ilmiö. Julkkismeikkikaunottarien paksujen maalikerrosten, kilometrien päähän näkyvien feikkiripsien alta paljastui kauniita kasvoja. Meikattuina he olivat kuin eri ihmisiä.

Viime viikolla Helsingin Sanomissa julkaistiin tiedeartikkeli meikkaamisesta. Siinä yhden tutkimuksen mukaan ihmiset meikkaavat kahdesta syystä: joko piiloutuakseen naamion taakse tai tuodakseen itseään esiin. Naamioitujat pelkäävät, että heistä tulee huono kuva, ja siksi parantelevat ulkonäköään. Esiintuojat sen sijaan haluavat luoda itsestään mahdollisimman edustavan kuvan ja siksi korostavat ulkomuotoaan.

Itse koen, että sekä naamioitujista ja esiintuojista kuin runsaasti meikkaavista ja kevyemmin ehostavista huokuu se, ettei muka alkuperäinen ulkomuoto ole tarpeeksi. Helsingin Sanomien artikkelissakin myönnetään, että syitä meikkaamiseen ovat myös sosiaaliset paineet ja odotukset. Tutkimuksien mukaan ehostettujen naisien on helpompi löytää töitä kuin meikkaamattomien. Työelämässä odotetaan siis sitä, että naiset laittautuvat.

Kumpi on parempi,
meikillä vai ilman?

Aina välillä katselen kadehtien niitä todella ehostettuja ihmisiä ja mietin, että pitäisikö minunkin olla tuon näköinen - mutta sitten tajuan, että vaikka pitäisi, en todellakaan jaksaisi sitä tuntia päivässä. Se ripsari ja kulmakynä saa riittää. Aikoinaan mietin jopa, jos hankkisin itselleni rakennekynnet. Olin kyllästynyt korjailemaan kuluneita kynsilakkoja. Sitten totesin, etteivät ne taida sopia elämäntapaani. Käteni olivat aina maalijäänteissä taidehommista ja voin vain kuvitella sitä lohjenneiden kynsien määrää kiipeilyharrastuksessa.

Vauvavuosi ja korona ovat tuoneet helpotusta meikkidilemmaan. Kotona lapsen kanssa ei tarvitse meikata ja jos johonkin lähdemmekin, maskin takaa näkyy vain silmät. Silti samaan aikaan, kun lisään kulmiin väriä, mietin, mitä minä opetan tyttärelleni. Miten minä samaan aikaan vakuutan lapselle, että sinä riität tuollaisena kuin olet, kun yhteiskunta odottaa muuta ja minäkin turvaudun kulmakynään? 

6 tapaa pysyä kärryillä työelämässä hoitovapaalla

Selailen kateellisena somessa kavereiden työpäivityksiä: työmatkakuvia, etäpalaveri postauksia ja kehuja mahtavista työkavereista. Heillä on jotain, mitä minulla hoitovapaalla ei ole: työyhteisö, joka jakaa työtaakan, kehittää, tsemppaa ja osallistuu arjen haasteisiin.

Koko sen ajan, kun olen ollut äitiyslomalla, olen pelännyt, että tipun työelämän kelkasta. Digimarkkinointi, joka on alaani, kehittyy niin valtavaa vauhtia, että puolessa vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä. Kun palaan ensi syksynä takaisin töihin, pahin pelkoni on se, että en yhtään tiedä, mistä puhutaan ja kaikki nuoremmat ja ajanhermoilla olevat syrjäyttävät minut. Siksi olen yrittänyt miettiä keinoja, joilla pysyä kärryillä.

Verkostoidu

Liity erilaisiin järjestöihin, tutustu toisiin äiteihin, ota yhteyttä kiinnostaviin ihmisiin

Viime vuoden puolella liityin Mothers in Businessiin sillä ajatuksella, että siellä tapaan varmasti muitakin samassa tilanteessa olevia. Mothers in Business (MiB) on uraäitiyttä tukeva järjestö, joka järjestää äititreffejä, koulutuksia ja seminaareja sekä pyrkii vaikuttamaan työn ja perheen yhdistämiseen yhteiskunnassa. Valitettavasti livetreffit ovat koronan takia olleet jäissä, mutta verkoston kautta olen virtuaalisesti pystynyt tutustumaan ihmisiin. 

Myös paikkakunnan muut äidit ovat virkistävää seuraa muuten monotoniseen kotiarkeen. Vaikka he eivät työelämään liittyisikään, jutustelu muiden kanssa laajentaa omaa katsontakantaa.

Tee vapaaehtoistyötä

Mieti, missä haluisit kehittyä, ja lahjoita osaamistasi sitä kaipaavalle

Koska haluan hoitovapaalla kehittyä kirjoittajana sekä pysyä somemaailman kiemuroissa mukana, olen mm. kirjoittanut pari blogikirjoitusta kestovaippoja myyvälle BabyDot-yrittäjälle ja juuri liityin MiBin sometiimiin vapaaehtoiseksi. Sen lisäksi, että oma osaaminen pysyy yllä, vapaaehtoisena on kiva jakaa omia ajatuksia muiden kanssa.

Osallistu webinaareihin tai livetapahtumiin

Seuraa eri yhteisöjen tapahtumatarjontaa ja osallistu kiinnostaviin

MiBin lisäksi kuulun Markkinointiliittoon ja seuraan Markkinointikollektiivia somessa. Kaikki nämä kolme järjestävät valtavan määrän jäsenilleen ilmaisia webinaareja. Aiheet vaihtelevat mindfullista Google Analyticsin hallintaan. Ilmaisia yritysten järjestämiä verkkokoulutuksia voi bongailla myös Facebookin sekä Linkedinin tapahtumista.

Webinaari lapsensyötön ohessa.

Kouluttaudu

Etsi ammatillista osaamistasi tukeva jatkokoulutus ja suorita hoitovapaan ohessa kursseja

Kotihoidontuki annetaan lapsesta, joka ei mene päiväkotiin tai perhepäivähoitoon, joten vanhemman opiskelu ei vaikuta tuensaantiin mitenkään. Voit jopa hakea opintotukea elämän lisärahoitukseksi. Suurin haaste on siis vain, miten hoitaa lapsi opiskelun ohessa, mutta onneksi moni kurssi hoidetaan nykyään etäopiskeluna ja monilla jatkokoulutuksissa on vain tietty määrä lähiopetusta.

Tee freelancer tai osa-aikatöitä

Kysy työnantajaltasi olisiko heillä tarjota osa-aikatöitä tai tee keikkaa freelancerinä

Kuten opiskelu, myöskään työnteko ei ole este kotihoidontuella. Pääasia on vain, että lapsi hoidetaan kotona, eikä kunnallisessa lastenhoidossa. Joidenkin on mahdollista hoitaa lapsi oman työn ohella, toisilla isovanhemmat rientävät hoitoavuksi. Töitä voi tehdä yrittäjänä, keikkahommina työnantajalle tai projektiluontoisesti. Jos teet yrittäjätöitä oman työn ulkopuolella, muista myös kysyä vakityönantajaltasi lupa työntekoon.

Opi muilta

Seuraa muita alalla ja huomioi hyvät esimerkit

Ihmiset nykyään jakavat mielellään Linkedinissä sekä Facebookin työryhmissä saavutuksiaan ja hyviä työkokemuksia. Noteeraa onnistumiset ja ota niistä mallia. Jos joku on tehnyt erityisen hyvää työtä, se on myös hyvä sanoa ääneen. Mikäpä ei tunnu mukavammalta kuin kehu kollegalta. 

Hyvällä tsäkällä voin löytää oman hoitovapaan työyhteisöni verkostoitumalla, webinaarista ja opintojen parista.

Koronan parhaat puolet

Siitä on nyt yli vuosi, kun korona pyyhälsi Suomeen. Monessa näkyy väsymyksen merkkejä tähän eristäytymiseen ja sosiaalisen tekemisen välttelyyn - eikä rajoituksille näy loppua. Mutta ei tämä vuosi ihan täysin huono ole ollut. Ajattele, vaikka näitä puolia:

1. Kuinka paljon rahaa olet säästänyt!

Ei ulkomaanmatkoja, ravintolaillallisia, elokuvateatteri-iltoja, kalliita työlounaita, kampaajakäyntejä, harrastuksia… Kaikki on vain säästöä. Tämä mahdollistaa sen, että sitten, kun rajat aukeavat, sinulla on enemmän rahaa käytettävänä mihin ikinä haluatkin.

2. Hei, ei tarvitse laittautua!

Mikäli teet etätöitä ajattele, mikä ajansäästö, kun joka aamu ei tarvitse käyttää 10-30 minuuttia laittautumiseen. Turha meikata, jos et käytä etäneuvotteluiden video-ominaisuutta. Ja jos käytätkin, vain yläosa täytyy olla edustava. Uloslähtiessä pelkkä ripsari riittää, koska kukaan ei näe, mitä on maskin alla. Iho saa hengittää ilman meikkivoiteita.

3. Sait enemmän vapaa-aikaa

Etätyöntekijöillä päivään saattaa tulla peräti pari tuntia extra-aikaa, kun töihin ei tarvitse matkustaa. Samoin, kun kaikki harrastukset ovat tauolla, yhtäkkiä illoissa on aikaa. Voi vaikka - vain olla - tai järjestää vaatekaapin ...tai elämänsä.

4. Vuosi ilman flunssaa

Koska ihmiset välttelevät toisiaan ja jäävät helpommin töissä tai koulussa sairasvapaalle, myös perussairauksia liikkuu vähemmän. Itse yleensä nappaan joka ikisen lentsupöpön, joka on liikkeellä, mutta nyt en ole vuoteen sairastellut.

5. Enemmän yhdessä vietettyä aikaa

Oletko tutustunut puolisoosi uudestaan? Näetkö hänet aivan uudessa valossa seurattuasi hänen työminäänsä? Entä oletko viettänyt aikaa enemmän lastesi kanssa? Nyt jatkuva yhdessäolo voi tuntua rankalta, mutta vuosien päästä, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja puoliso kiinni omissa menoissaan, saatat kaivata tätä hetkeä.

6. Ei FOMOa

Itse harmittelin äitiyslomalle jäädessäni, kuinka paljosta jään paitsi lapsen takia. No ei ole tarvinnut harmitella! Ei kukaan muukaan käy kulttuuririennoissa, ulkomaanreissuissa tai illanistujaisissa. Ei tarvitse potea FOMOa (paitsi jäämisen pelko), kun kenenkään muunkaan elämässä ei tapahdu mitään.

7. Ei tekosyitä

Eikö tekisi mieli lähteä kaverin talkoisiin, siskonpojan 5v. synttäreille tai sukujuhliin, jossa tivataan kokoajan, koska sinä aiot mennä naimisiin/hankkia lapsia/vakiintua. Ei tarvitse! Eikä myöskään tarvitse keksiä tekosyytä, miksi et pääse paikalle. Koronan varjolla voit hyvällä mielin jäädä kotisohvalle.

P.s. Yes, I know it sucks! Koittakaa kestää vielä. Muistakaa, että emme me tätä normaalielämän karttelua tee vain itsemme takia - vaan kaikkien niiden riskiryhmäläisten takia, jotka voivat menettää vuosia elämästään tuon taudin vuoksi. Jos sinulla on lähipiirissäsi edes yksi sellainen, tiedät miltä tuntuu pelätä muiden puolesta.

Toimiva hoitolaukku

Yksi asia, jota googlasin paljon ennen lapsen syntymää oli hoitolaukun sisältö. Mitä ihmettä siellä pitää olla? Taisin löytääkin pari hyvää listausta ja ensimmäisen kokoonpanon tein niiden perusteella. Silti, kun laukku oli ensimmäistä kertaa käytössä, unohdin täysin, mitä sinne olin ladannut. 

Ensimmäinen reissu oli lapsen viiden päivän iässä neuvolaan. Lapsi teki tyylikkäästi kakat neuvolan puntarille ja itse tuoreena vanhempana hätäännyin, että mihin ihmeeseen lapsen peppu pitäisi kuivata pesun jälkeen. Neuvolan täti toi minulle hymyillen käsipaperia kuivaukseen. Vasta jälkikäteen muistin, että olisihan minulla ollut hoitolaukussa pyyhe tätä tarkoitusta varten. Vasta myöhemmin laukun pakkaus ja käyttö rutinoitui.

Nyt lähes 8 kuukautta myöhemmin sain käyttöön uuden hoitolaukun. Kun siirtelin vanhasta kesämallisesta kassista tavaroita uuteen, tuli mietittyä, mitä laukkuun on puolessa vuodessa kertynyt. Veikkaan, että mieheni ei edelleenkään tiedä, mitä se sisältää, koska siitä on muodostunut lähinnä käsilaukkuni korvaaja.

Tässä kaikille tuoreille vanhemmille vinkiksi meidän 8 kk lapsen hoitolaukun sisältö:

Vaipanvaihtosetti

Vaipanvaihtosetti on pieni kangaskassi, jonne olen tunkenut kaiken vaipanvaihdossa tarvittavan. Tämän nyssäkän voi antaa aina vaihtajalle mukaan, eikä koko laukkua tarvitse raahata vessaan. Vaipanvaihtosetti sisältää: 

Vaippoja 3-5 kpl

Riippuu kuinka pitkä aika liikkeellä ollaan, kuinka paljon varavaippoja tarvitaan, mutta 3 on ehdoton minimi! Huom! Jo puolessa tunnissa lapsi ehtii tekemään 3 niskakakat.

Pepunkuivausharso

Käytän valkoisia harsoja usein lapsen pepun kuivaukseen. Ne ovat mukavan pehmoisia ja imukykyisiä pyyhkeeseen verrattuna.

Kosteussuojaliinoja

Aina ei löydy sopivaa paikkaa vaihtaa vaippoja. Joskus se täytyy tehdä kaverin sohvalla. Jotta sohva olisi turvattu yllätysvuodoilta, kosteussuojaa on hyvä varuste alustaksi. Myös julkisessa vessassa kosteussuoja on mukava hygieniasuoja yleisen hoitotason päällä.

Peppupyyhe

Itse olen käyttänyt kosteussuojan päällä vielä pikkupyyhettä, jotta lapsella olisi mukavampi köllötellä vaipan vaihdossa. Tarvittaessa pyyhettä voi käyttää myös kuivaukseen.

Peppupuhdistusliinoja

Aina ei löydy pepunpesupaikkaa - siksi puhdistusliinat. Muuten välttelen liinojen käyttöä, koska niistä tulee turhaa roskaa.

Muut lapsen tavarat

Muun värisiä harsoja 1-3 kpl

Harsoja voi käyttää yllättävän monella tavalla: auringonsuojaksi, kevyeksi peitoksi, röyhtäyttämiseen, puglujen siivoamiseen, imetyssuojaksi… Olen värikoodannut harsot niin, että valkoiset on tarkoitettu pepun kuivaukseen ja kirjavat kaikkeen muuhun.

Vaihtovaatteet lapselle

Ei haittaa, vaikka varavaatteita olisi mukana useammat kuin yhdet setit - sikäli mikäli niitä niskakakkoja tulee kolmet puolessa tunnissa.

Pieni muovipussi

Pikku hedelmäpussi on hyödyllinen, kun tarvitaan paikka, jonne tyrkätä käytetty vaippa, likaantuneet vaatteet tai muut roskat. Et todellakaan halua esim. kakkaisia vaatteita pyörimään hoitolaukun pohjalle! 

Varatutti ja tuttinauha

Auta armias, jos se käytössä oleva tutti katoaa! Laukussa täytyy aina olla varaversio.

Pari lelua

Viihdykkeeksi hätätilanteisiin.

Omat henkilökohtaiset tavarat

Imetyshuivi

Huivia käytin lapsen ensimmäisinä kuukausina katseensuojana imettäessä. Samaan tarkoitukseen voisi käyttää myös harsoa.

Kauppakassi

Yritän vältellä muovipussien ostoa, joten kokoontaitettava kauppakassi kulkee mukanani aina.

Käsidesiä ja maskeja

Näinä aikoina näiden pitäisi kuulua melkein kaikkien vakiovarustuksiin.

Nenäliinoja

Pikkupukluihin ja vuotaviin neniin.

Arvotavarapussukka

Pussukka sisältää kotiavaimet, korttikotelon ja lompakon. Omassa nyssykässään ne on helppo kaivaa esiin kassista tai siirtää toiseen laukkuun.

Extravinkki!

Kesällä pakkasimme retkille mukaan pikkutermariin kädenlämpöistä vettä, jotta pepunpesun pystyi tekemään myös ilman juoksevaa vettä.

Toivottavasti tästä listauksesta on apua jollekin :)

Kahden lapsen politiikka

Se alkoi jo heti synnärillä. Kun oltiin pakkaamassa tavaroita kassiin ja lähtövalmiina esikoisen kanssa kotiin, hoitaja huikkasi huolettomasti "No parin vuoden päästä palaatte sitten tänne toisen lapsen kanssa". Katsoin häneen epäuskoisesti ja meinasin jo tokaista takaisin "Niin siis mä täytän ens vuonna 40 - me ei olla tulossa tänne takaisin!", mutta pidin suuni kiinni. Hoitaja tarkoitti hyvää, mutta tämä lausahdus vain muistutti siitä perinteestä, että perheessä kuuluu olla 2 lasta.

Synnytyslaitoksen jälkeen kyselyt jatkuivat sukulaisten ja ystävien toimesta. Ehdotettiin mm. sitä, että kun tämä 1. lapsi sai minun sukunimeni, niin se seuraava voisi saada mieheni (P.s. tämä ei ole edes mahdollista, koska sisaruksilla pitää olla sama sukunimi). Neuvolan jälkitarkastuksessa terveydenhoitaja meinasi evätä minulta tietyt ehkäisyvälineet, koska sitten olisi niin vaikea tulla raskaaksi uudestaan. Valitettavasti joudun tuottamaan monelle pettymyksen. Me emme suunnittele hankkivamme toista lasta! Yksi on sopiva määrä.

Syitä on useita. Ensinnäkin, vaikka esikoinen sai alkunsa suht vaivattomasti ja raskaus oli helppo, pelkään kaikkia iän tuomia komplikaatioita: esim. raskausmyrkytystä, korkeaa verenpainetta, keskenmenoa tai lapsen kehityshäiriöitä. Minulle on toitotettu koko ikäni, että kolmenkympin jälkeen sitten raskauden mahdollisuus laskee ja 35 vuoden jälkeen se on lähes mahdotonta. Tosi elämä on osoittanut muuta, mutta en silti halua kokea toista keskenmenoa. Enkä usko, että oma kroppani kestää yhtä hyvin toista raskautta.

Toisekseen olen seurannut vierestä, kuinka ystävien elämä on muuttunut toisen lapsen myötä. Sitä voisi luulla, että toinen lapsi menee siinä missä yksikin, mutta totuus muuta. Yhtäkkiä vanhemmilla ei ole aikaa enää mihinkään muuhun, 2 lasta on kaksinverroin huolta ja kokoajan saa stressata sitä, ettei toinen lapsi saa tarpeeksi huomiota. Toinen lapsi tuo varmasti tuplasti onnea mukanaan, mutta myös rahan ja vapaa-ajan menetystä. Kahden lapsen kanssa ei reissata yhtä kätevästi kuin yhden, kahdelle on vaikeampi löytää hoitopaikkaa ja kun kumpikin lapsi päättää alkaa harrastaa taitoluistelua tai ratsastusta, olet vararikossa.

Kolmanneksi, kuten joskus 2000-luvun alussa ollessani työharjoittelussa Hesarin grafiikkaosastolla, eräs kollegani sanoi "Miksi hankkia toista, kun ensimmäinen on jo täydellinen?". 

Hän on tarpeeksi täydellinen.

Onhan ainoassa lapsessa tietysti haasteensa. Miten pidän huolta, ettemme hemmottele häntä pilalle ja hänestä tulee sosiaalinen, empaattinen ihminen, joka osaa jakaa asioita? Omasta puolestani voin sanoa, että oma sisarus on opettanut itselleni kärsivällisyyttä, kritiikin kestoa ja tasavertaisuutta. Parhaimmillaan sisarus voi olla paras kaverisi - tai sitten niin kuin minun perheessäni: pahin kilpakumppanisi. Minä ja veljeni tappelimme läpi lähestulkoon koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Onneksi sentään nykyään tulemme toimeen hyvin.

Tämä ei ole kannanotto siihen, ettei kenenkään pitäisi hankkia toista lasta. Tämä on vain selvennys, miksi ei kannata odottaa meiltä toista. Onneksi on olemassa onnellisia kahden, kolmen tai useamman lapsen perheitä, jotka pitävät yllä Suomen tilastollista 2 lapsen politiikkaa.

Identiteettikriisissä

Olen elänyt yhtä identiteettikriisiä viimeiset puoli vuotta. Ulospäin olen hoitovapaalla oleva, maalaistaajamassa asuva kotiäiti, mutta sisällä mieleni edelleen haaveilee vauhdikkaista mediamaailmasta ja yrittää ajatella kuin markkinoinnin ammattilainen. Ulkokuori oleilee verkkareissa, antaa juurikasvun kasvaa ja vetää kärrylenkkejä pitkin metsäteitä. Sisäpuoli vertailee brändinäkyvyyksiä ja mainoksien tehoja. Kummassakaan maailmassa ei ole mitään vikaa (mitä nyt hiukset olisi hyvä saada värjättyä). En vain osaa sovittaa näitä maailmoja yhteen. Siksi ajattelin, että tämä vuosi pitää aloittaa miettimällä, kuka minä todella olen.

Yritän kovasti pitää kiinni työminästäni. Olenhan tehnyt töitä sen eteen lukuisia vuosia. Työminältäni olen kahden ammattikorkeakoulututkinnon graafikko ja digimediatuottaja höystettynä yliopiston design management -sivuopinnoilla. Olen tehnyt 8 vuotta graafikon hommia ja 7 vuotta markkinoinnin suunnittelua. Olen toiminut tiiminvetäjänä, esimiehenä, muutoslähettiläänä, green office -ryhmän vetäjänä ja henkilöstön edustajana. 

Osaan kuvakäsittellä, tuottaa julkaisuja, kirjoittaa tekstiä, laatia somesuunnitelmia ja budjetoida markkinointisuunnitelmia. 

Tähän ikään mennessä pitäisi sanoa jo, että osaan hommani, mutta äitiyslomalle jääminen on saanut epäilemään osaamistani. Pelkään, että sillä aikaa, kun vaihdan vaippoja, kaikki nuoremmat, innokkaammat ja osaavammat syrjäyttävät minut. Digimedia, josta minulla on viimeisimmät opintoni, on siitä kinkkinen ala, että se muuttuu koko ajan. Puolessa vuodessa kaikki oppimani voi olla vanhaa tietoa. Siksi kaiken lastenhoidon ohessa yritän vilkuilla alan webinaareja ja julkaisuja. Ainut ongelma vain, ettei äitiaivot jaksa keskittyä kaikkeen syöttöjen, nukutusten ja lapsen viihdytysten ohella.

Ja mistään näistä työn tuomista taidoista ja kokemuksista ei ole kuitenkaan hyötyä, kun pitää miettiä, miten lapsi pidetään elossa. Vanhemmuuteen ei ole mitään opintoja tai tutkintoja. Siksi minun onkin varmaan helpompi tukeutua työminääni. Äitinä sitä vain yrittää ratkoa joka päivä uusia ongelmia ja räpiköidä suositusten ja lastenkasvatusneuvojen suossa. 

Ehkä tittelien ja aikaansaannosten sijaan pitäisikin miettiä ensin, mitä pohjimmiltaan olen? Positiivinen, toimelias, luova yksilö? Niin työssä kuin äitinä haluisin olla kekseliäs ja kannustava. Haluan olla se äiti, joka keksii hauskimmat leikit ja ovelimmat mainoskampanjat. Haluan, että tulevaisuudessa lapsen ystävät kerääntyvät meille, koska meillä on mukavan rento tunnelma. Aivan niin kuin yleisö kokoontuu hyvän brändin ympärille, koska se tuntuu oikealta. Haluaisin luoda niin työssä kuin vapaa-ajalla yhteisöjä, jotka välittävät toisistaan, nostaa esiin ilmiöitä, jotka tuntuvat merkityksellisiltä, ja kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat.

Tämä vuosi menee varmasti itseni etsiskelyyn. Vuoden aikana täytyy löytää isompi koti, opetella sovittamaan työ- ja vapaa-aika uudella tavalla yhteen sekä ratkaista, mistä löydän aikaa liikkua ja tehdä itselle tärkeitä luovia harrasteita. Tänä vuonna täytän myös 40. Samaan aikaan lapsi kasvaa ja kehittyy ja tuo mukanaan uusia iloja - sekä haasteita. Itsensä löytäminen ei ole mikään yhden päivän juttu ja uudet muutokset tuovat siihen jatkuvia vivahteita. Onneksi täällä koti-korona-eristyksessä ei ole kiire mihinkään.