Vähän vanha äidiksi

Kun lapseni täyttää tänä vuonna vuoden, minä täytän 40. Sain lapsen 38 vuotiaana. Lääketieteen mukaan olin iäkässynnyttäjä eli toisin sanoen ikäloppu. Tältä se näyttää ja tuntuu:

Paikat ovat kipeät

Raskauden ja synnytyksen pitäisi olla vanhemmalle vaikeampaa, mutta itse selvisin niistä vähällä, ilman raskausmyrkytystä, erkaumaa, raskausarpia, turvotusta tai repeämiä. Mutta jos laskeudun lattialle lapsen viereen makaamaan, en välttämättä pääse sieltä ylös enää. Selkä on jumissa. Vatsa- ja selkälihakseni katosivat jonnekin raskauden myötä ja edelleenkään, 10 kuukautta lapsen syntymästä, etsintäpartiot eivät ole löytäneet niitä. Kroppa ei palaudu kuten nuorena urheilusuorituksista.

Nukun huonosti

Minua varoiteltiin, että näin vanhalla iällä yöherätyksistä ei tokene yhtä hyvin kuin joskus parikymppisenä. En tiedä minkälaista nuoruutta muut ovat eläneet, mutta minä nukuin parikymppisenä 12 tuntisia yöunia. Nyt valvon keskellä yötä pari tuntia, vaikka lapsi ei heräisikään. Ilmeisesti iän myötä tarvitsen vähemmän unta. Luulen siis, että parikymppisenä yöheräily olisi ollut rankempaa.

En lähde kaikkiin muotivillityksiin

Kun iso osa äideistä tilaa samanlaisia ristiäiskakkukoristeita, kuvauttaa lastaan trendikkäästi syyslehtikasassa taljan päällä ja hankkii nykysuositusten mukaisia paljasjalkakenkiä - minä mietin, että "Onko pakko?". Kun kyllähän se lapsi näyttää ihan söpöltä kaikissa kuvissa ilman lavasteitakin, on sitä ennenkin perinteisilläkin kengillä opittu kävelemään ja kakkukoristeetkin voi itse askarrella. Eihän mikään pakko ole, mutta sitten minäkin rupean googlettelemaan niitä kenkiä ja laitan taljan hankinta listalle...

Olen kärsivällisempi

Parikymppisenä minulla olisi mennyt hermot vartissa, jos asiat eivät sujuneet niin kuin olisin halunnut. Nyt, kun on tarpeeksi monessa ojassa uitettu, kiukutteleva vauva on mittaskaalallaan aika pieni murhe. 

Onks noi silmäpussit vai ikäryppyi?

En välitä kaikkien mielipiteistä

10 vuotta sitten olisin stressaantunut, jos joku olisi tullut neuvomaan lapsen kasvatuksessa ja kertomaan, kuinka väärin teen. Nykyisin vain toteaisin, että "jep, vinksalleenhan tuo lapsi kasvaa" ja jatkan menoa. Tiedän, että olen minäkin kaikki suositukset lukenut, mutta en mitenkään pysty seuraamaan kaikkia ohjeita. Kukaan ei ole täydellinen, joten turha teeskennellä sellaista. Kun tekee parhaansa, niin se saa riittää.

Olen kuin muut äidit

Kun katselen muita tuoreita äitejä, en huomaa eroa. Mielestäni näytän tietyllä tavalla samalta kuin nuoremmatkin, mutta en tiedä näkevätkö he minussa enemmän ryppyjä tai ajattelevat, että jututkin on toiselta vuosikymmeneltä. Arjen ongelmista puhuttaessa ikä ei kuitenkaan näy. Äidit painivat ihan samojen haasteiden parissa oli ikää 20 tai 40.

Nämä kohdat perustuvat omaan kokemukseen. Jollekin toiselle iäkkyyden kokeminen äitinä voi olla hyvin erilaista. Se on aivan varmaa, että kukaan meistä ei ole nelikymppisenä samanlainen kuin 20 tai 10 vuotta aikaisemmin.

Vauvavuoden ironiaa

"Se ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin" -lause voisi olla vauvavuoden mantra. Mitä tässä 10 kuukaudessa olen oppinut, että lapsen kanssa ei kannata turhia suunnitella. Elämä menee niin kuin menee. Tässä esimerkkejä vauvavuoden ironiasta:

Käyt pitkän ja hermoja stressaavan unikoulun lapsen ollessa 5 kuukautta. Viimein lapsi oppii nukahtamaan itsenäisesti ja nukkuu yöllä 7 tuntia ilman syöttöä. 2 kuukautta myöhemmin olet lähtötilanteessa ja koko unirytmi heittää häränpyllyä, kun tulee hampaita, hulinoita, eroahdistusta…

Kun lapsi lähtee liikkumaan, iskee eroahdistuskausi, kun lapsi tajuaa, että äiti voi kadota johonkin. Tämän tuloksensa äidin mukana kulkee kokoajan lahkeessa roikkuva takiainen - paitsi silloin, kun lapselle pitäisi pukea vaatteita. Yhtäkkiä se äitiin liimautunut riipus onkin joka suuntaan pyrkivä, pyristelevä ohjus.

Ostat lapselle kalliita, virikkeellisiä leluja. Lasta kiinnostaa vain kännykkä, tietokone, kaukosäädin.

Puolet ajasta ajattelet, että miten noin paljon kakkaa voi mahtua noin pieneen ihmiseen. Toisen puolen mietit, miten noin pikkuriikkisestä papanasta voi lähteä noin kamala lemu?!

Lapsi testailee uutta taitoaan puoli tuntia olohuoneen lattialla. Kun otat kameran esiin, hänen kiinnostuksensa asiaan loppuu samantien.

Ostat tyttölapselle supersöpöjä mekkoja, rusettipantoja ja myssyjä ja kuvittelet, miten suloiselta se niissä näyttää. Lopulta rusettipanta pysyy päässä 2 minuuttia. Lapsi vain itkee, kun yrität asentaa myssyä ja söpön röyhelömekon helmat on kokoajan korvissa. Vaippa vaan vilkkaa lattialla, kun lapsi möyryää eteenpäin. Se söpöydestä.

Super söpö mekko, mutta onko se vaippa joka tuolla vilkkaa?

Joko: 1) lapsi on oppinut uuden taidon ja kehuskelet sillä neuvolassa, mutta kun neuvolan täti testaa tätä, taito on yhtäkkiä kadonnut.

tai

2) Sanot neuvolassa, että ei se lapsi osaa sitä, tätä ja tota vielä. Neuvolan täti ottaa oikeanlaisen lelun esille ja lapsi osaakin kaikki temput.

Se maailman söpöin olento myös potkii, kynsii, vetää hiuksista, lapsii päin naamaa ja puree rintaa - etkä voi tehdä asialle muuta kuin valittaa.

Stressaat saako lapsi 2 vuorokautta jääkapissa avattuna olleesta Piltti-purkista oireita, samaan aikaan, kun hän syö lattialta pölypalloja ja hiekkaa.

Se perinteinen: Takana on ihan kamalat 3 päivää ja yötä: uusia hampaita, valvomista ja kiukuttelua. Viet lapsen isovanhemmille hoitoon ja varoittelet, että nyt on lapsella vaikeeta. Lasta palauttaessa mummo kertoo, että lapsi on ollut oikea hymytyttö kokoajan.

Vaikka kuinka yritätte olla tasa-arvoisia vanhempia, lapsi päättää, että vain äiti kelpaa nukutukseen, syöttöön ja lohduttamiseen.

Saat lapsen nukahtamaan päiväunille. Huokaiset helpotuksesta. Nyt vihdoinkin omaa aikaa! Puhtaat vaatteet pitäisi viikata ja ruoka valmistaa, mutta ensin vain istut kahvikupposen ääreen hetkeksi selailemaan kännykkää. Havahdut siihen, että lapsi huutaa. Tunti on vierähtänyt kännykän ääressä. Se siitä kotitöiden tekemisestä sillä aikaa, kun lapsi nukkuu.

Etälapsuus

10 kuukautisen lapsen hammastarkastus etäyhteydellä. Tässä oikeastaan kiteytyy meidän vauvavuosi koronan keskellä. Kaikki tapahtuu etäältä, videoyhteyden avulla.

Se meni juurikin niin kuin olin ajatellut. Avaan nettiyhteyden ajoissa. Kun yhteys muodostuu nökötämme lapsen kanssa yhdessä ruudun ääressä. Lapsi rimpuilee ja yrittää päästä käsiksi tietokoneeseen, koska juuri nyt kaikki tietokoneet, kännykät ja kaukosäätimet ovat jännintä ikinä. Omat lelut eivät kiinnosta enää. Yritän keskittyä hammashoitajan puheeseen samaan aikaan, kun keksin lapselle tekemistä. Annan hänelle käteen kännykkäni, mikä vie huomion hetkeksi. Hampaita ei nähdä kuin vilaukselta. Tarkastus keskittyy lähinnä ohjeiden antamiseen.

Etäily alkoi kaiken peruuntumisella

Kaikki alkoi jo ennen synnytystä. Sain äitiysneuvolassa käteeni pamfletin, jossa oli lueteltu ohjauksia, jonne voisi ilmoittautua. Synnytysvalmennuksia, imetysohjausta, pienryhmiä, jossa keskusteltiin tulevasta vanhemmuudesta. Kaikki ne peruttiin. Mieheni sai testata etä-isyyttä heti synnytyksen jälkeen toukokuussa. Minä jäin yksin osastolle tuoreen lapsen kanssa. Mies viestitteli kotoa Whatsappin kautta. Yksi videopuhelukin taidettiin ottaa. Vaikka hoitajat ja kätilöt ramppasivat huoneessa auttamassa, mielummin olisin ollut kotona miehen kanssa jakamassa lapsen ensimmäisiä päiviä.

Alku oli lupaavaa

Kotiin päästyä emme uskaltaneet nähdä lapsen isovanhempia yli viikkoon. Sitten he tulivat takapihalle pällistelemään, koska eivät malttaneet pysyä poissakaan. Kesä oli muuten ihanaa aikaa. Rajoitukset löyhenivät. Emme matkustaneet mihinkään muualle kuin mökille, mutta lapsen kanssa riittikin muuta tekemistä. Treffailin muita äitejä ja iloitsin takapihan omasta rauhasta nyytin kanssa.

Syksykin jatkui lähes normaalina. Vauvaryhmä tapasi turvaväleillä. Mietimme oppivatkohan nämä lapset koskaan jakamaan leluja, kun lattialla köllötellessä jokaisella piti olla omansa. Äiti-vauva-pilateksessa oli helppoa, koska lapsi ei vielä liikkunut. Se vain möllötti viltillä, kun minä tein liikkeitä. Ei tarvinnut pelätä lähikontaktia muihin. Koko syksyn kuljin maski päässä bussissa, vaikka muilla niitä ei vielä paljoa näkynyt.

Ja sitten Suomi sulkeutui

Joulukuun alussa iski taas täysi sulkutila. Vika pilates peruttiin, vauvakerho ei alkanut enää. Isovanhemmille soiteltiin videopuheluja, joissa lapsi möyri lattialla. Toisille äideille kommunikoin vain Whatsappin kautta ja selailin päivittäin Facebookin Kesäkuisten-ryhmää, jossa muut äidit kävivät läpi samoja kasvuvaiheita.

Tämän vuoden puolella eristäytyminen on jatkunut. Kaikki toiminta on siirtynyt nettiyhteyden ääreen. Olen joogannut sohvan ja nojatuolin välissä, lapsi reidessä kiinni Äiti-vauva-joogavideon avulla sekä vedellyt vauvatanssia Teamsin tahtiin pitkin kämppää. Tarjolla olisi etämuskareita ja MLL:n juttelutuokioita videon välityksellä. Äitiryhmän Whatsapp laulaa edelleen joka päivä ja Kesäkuisten Facebook-ryhmä viihdyttää jutuillaan. Hammastarkastus ruudun äärelläkin oli mukavaa vaihtelua. Tästä on tullut normaalia.

Etäjooga on tosi hauskaa vikkelän lapsen kanssa.

Miten tämä vaikuttaa lapseen?

Jos mietitte kärsiikö lapsi tästä koronakaudesta, olen aika varma, että hän selviää tästä meistä parhaiten. Hänelle maskit päässä kulkevat ihmiset ovat normaaleja, eikä hän osaa kaivata ryhmätapaamisia. Meille aikuisille tämä jatkuva etäyhteyksien otto ja ihmisten ilmeinen tulkitseminen maskin läpi on rankempaa.

Jos tämä vauvavuosi on etälapsuuden aikaa, on se myös lähivanhemmuuden aikaa. Koronan takia mieheni on marraskuusta asti työskennellyt kotona. Poikkeuksellisesti meidän koko perheyksikkö on kokoajan lapsen läheisyydessä. Ja se, jos jokin, on lapselle hyväksi. Ja kyllä me aikuisetkin tästä jossain vaiheessa tokenemme!

7 väittämää imetyksestä

Ajattelin, että imettäminen on vaivatonta, helppoa ja kätevää - mutta Oi, mitä kaikkea muutakin se on ollut! Se on aikaa ja energiaa vievää, lapseen sitovaa ja koko päivän kulkua muokkaavaa. Koska alkutietämykseni imetyksestä oli hyvin erilaista kuin mitä tiedän nyt, ajattelin kirjata muistiin suurimmat huomioni väittämistä, joihin alkuaikoina uskoin.

Imetys on kätevä lapsen ruokintatapa, koska ruoka on äidillä mukana kokoajan ja syöttää voi missä vain. Paitsi - jos - on - TALVI! Ulkona sitä saisi rintatulehduksen ja keuhkokuumeen! Lisäksi Korona-aikana lapsen syöttäminen julkisissa sisätiloissa on ihan mahdotonta, koska kaikki istuinpaikat on poistettu, jotta ihmiset eivät kokoontuisi yhteen. No voihan sitä imettää sitten vaikka vessassa…

Maidon pumppaaminen vapauttaa äidin tekemään omia juttujaan ja mahdollistaa isän osallistumisen syöttämiseen. ...tai sitten et saa sillä saakelin pumpulla mitään irti. Nyt, jos päättäisin, hankkisin sähkökäyttöisen pumpun käsikäyttöisen tai alipainepumpun sijaan - mutta yhtälailla pumppaaminen vie todella paljon aikaa. Yhtä "vapaailtaa" ja syöttöä varten, minun piti pumppailla 6 kertaa 2 vuorokauden aikana. Joka kerralla sain irti n. 100 ml extramaitoa. Helpompaa oli sitten kuitenkin syöttää lapsi itse. Onneksi lapsen isä pääsi mukaan syöttöpuuhiin, kun kiinteät aloitettiin.

Alku on aina vaikeaa. Kuva: @kihirvon

Alle 4 kk lapsen täytyy syödä vain äidinmaitoa. Äidinmaito toki on se paras ravinto lapselle, mutta aina se ei lapselle sovi tai imetys ei muuten onnistu. Silloin löytyy myös muita ratkaisuja. Kun lapseni oli vastasyntynyt, hän sai pari kertaa korviketta, koska maidontuotanto ei käynnistynyt kunnolla. Monta kuukautta myöhemmin olimme miehen kanssa lähdössä ensimmäistä kertaa kahdestaan elokuviin ja yritin hikipäässä pumppailla tarpeeksi maitoa lapselle hoidon ajaksi. Silloin tajusin sen. Miksi lapsi ei voisi saada korviketta hoidon aikana? Jos korvike on lapsen vatsalle sopivaa, miksi pitäisi olla pelkän äidinmaidon varassa? Tajusin, että minun ei tarvitse olla 100% yhden koulukunnan äiti. Sama koskee monia muita asioita, kuten sormiruokailua, kestovaippailua yms. Jos ne eivät sovi kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi, miksi niitä ei voisi hyödyntää silloin, kun itselle sopii tai ne helpottavat elämää?

Äidinmaito on lapsen pääsääntöinen ruoka 1. ikävuoteen asti. ...paitsi, että äitiysloma (äitiysvapaa+vanhempainvapaa) kestää vain 9-10 kk ikään asti. Sen jälkeen äidin pitäisi elää hoitaessaan lastaan pelkällä kotihoidontuella, joka on pienimmillään n. 350 euroa. Voi olla, että rahatilanteen takia, äidin on pakko palata töihin ja imetys täytyy unohtaa. Voi myös käydä niin, että lapsi itse unohtaa suositukset ja päättää aikaisemmin, ettei maito enää kiinnosta.

Imettäminen on kätevän nopea tapa ruokkia lapsi. ...mutta myös välillä todella aikaa vievä. Alussa syötin lasta 8 kertaa vuorokaudessa, 30 minuuttia kerrallaan. Tämä tekee 4 tuntia vuorokaudessa!!! Kun alkuvaikeuksien jälkeen imetys alkoi nopeutumaan, ajattelin, että tämähän on kätevää - kunnes kuvioihin astui taas kiinteiden syöminen. Yhtäkkiä tajusin, etten mitään muuta teekään taas kuin ruokin lasta tai valmistelen ruokailua. Imetin lasta 7 kertaa päivässä ja näiden lisäksi piti tarjota kiinteitä vielä 2-5 kertaa vuorokaudessa. Eipä siihen päivään sitten vaipanvaihtojen ja päiväunien lisäksi paljon muuta mahtunut.

Kukin hoitaa homman tyylillään.
Kuva: @kihirvon

Äitihormonit auttavat äitiä selviytymään vauvavuodesta. Tai sitten ne saavat sinut sekoamaan! Itkuisuutta, mielialanvaihtelua, masennusta, hiustenlähtöä, hikoilua, seksihaluttomuutta. Näitä kaikkia voi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta aiheuttaa. Kun heti synnytyksen jälkeen hormonit auttavat äitiä heräilemään kesken yötä ruokkimaan lasta, auta armias, kun nämä hormonit lopettavat auttamasta. Olet kuin kävelevä hermoraunio jokaisen yöherätyksen jälkeen. Ei ole ihme, että puhutaan äitiaivoista. Kun imetys vie energiaa ja lapsi pitää yöt hereillä, ei ole oletettavaa, että aivotoiminta käy täysillä.

(https://yle.fi/uutiset/3-7513959) Ja pelottaa ajatella, miten imetyksen lopetus vaikuttaa, koska se kuulemma aiheuttaa seuraavan hormonimyrskyn.

Imetys laihduttaa. Tai sitten ei. Voi olla, että vedät väsymykseen ja energiavajeeseen hirveän määrän irtokarkkeja. Itse en ole aikaisemmin ollut karkinsyöjä, mutta nyt kaikki, missä on sokeria, kelpaa.

Mainittakoon vielä, että en ole todellakaan mikään imetyksen tai lastenkasvatuksen asiantuntija. Nämä huomiot perustuvat yhden lapsen kanssa kokemaani. Kokemuksia voi olla yhtä monenlaisia kuin on äitejä. Toisille lapsen ruokinta on ihanaa yhteistä puuhaa, toisille tuskainen taival, joka loppuu lyhyeen. Itselleni se on jotain tästä välistä. Se on velvollisuus, jonka hoidan "vähillä mukinoilla". Ihanimmillaan se on ollut sitä, kun lapsi nukahtaa omaan kainalooni suun edelleen käydessä. 

Meikillä vai ilman?

Mieheni hokee minulle aina, että enhän minä mitään meikkiä tarvitse. Näytän kuulemma kauniilta ilmankin. Silti kaivan aina ripsivärin ja kulmakynän esille, kun suuntaamme kylille. Ilman niitä tuntisin itseni alastomaksi. Mistähän se johtuu?

Minä olen vielä kevyt meikkaaja. Aikoinaan häkellyin, kun työreissulla kollega heräsi tuntia aikaisemmin itseään ehostamaan. Luonnonkaunis nainen lisäsi niin paljon pakkelia, ettei omaa ihoa enää näkynyt - ja minä ajattelin vain "miksi?". Tammikuussa Yle tv 2:lla pyörineestä Sinkut paljaana -ohjelmasta näkyi sama ilmiö. Julkkismeikkikaunottarien paksujen maalikerrosten, kilometrien päähän näkyvien feikkiripsien alta paljastui kauniita kasvoja. Meikattuina he olivat kuin eri ihmisiä.

Viime viikolla Helsingin Sanomissa julkaistiin tiedeartikkeli meikkaamisesta. Siinä yhden tutkimuksen mukaan ihmiset meikkaavat kahdesta syystä: joko piiloutuakseen naamion taakse tai tuodakseen itseään esiin. Naamioitujat pelkäävät, että heistä tulee huono kuva, ja siksi parantelevat ulkonäköään. Esiintuojat sen sijaan haluavat luoda itsestään mahdollisimman edustavan kuvan ja siksi korostavat ulkomuotoaan.

Itse koen, että sekä naamioitujista ja esiintuojista kuin runsaasti meikkaavista ja kevyemmin ehostavista huokuu se, ettei muka alkuperäinen ulkomuoto ole tarpeeksi. Helsingin Sanomien artikkelissakin myönnetään, että syitä meikkaamiseen ovat myös sosiaaliset paineet ja odotukset. Tutkimuksien mukaan ehostettujen naisien on helpompi löytää töitä kuin meikkaamattomien. Työelämässä odotetaan siis sitä, että naiset laittautuvat.

Kumpi on parempi,
meikillä vai ilman?

Aina välillä katselen kadehtien niitä todella ehostettuja ihmisiä ja mietin, että pitäisikö minunkin olla tuon näköinen - mutta sitten tajuan, että vaikka pitäisi, en todellakaan jaksaisi sitä tuntia päivässä. Se ripsari ja kulmakynä saa riittää. Aikoinaan mietin jopa, jos hankkisin itselleni rakennekynnet. Olin kyllästynyt korjailemaan kuluneita kynsilakkoja. Sitten totesin, etteivät ne taida sopia elämäntapaani. Käteni olivat aina maalijäänteissä taidehommista ja voin vain kuvitella sitä lohjenneiden kynsien määrää kiipeilyharrastuksessa.

Vauvavuosi ja korona ovat tuoneet helpotusta meikkidilemmaan. Kotona lapsen kanssa ei tarvitse meikata ja jos johonkin lähdemmekin, maskin takaa näkyy vain silmät. Silti samaan aikaan, kun lisään kulmiin väriä, mietin, mitä minä opetan tyttärelleni. Miten minä samaan aikaan vakuutan lapselle, että sinä riität tuollaisena kuin olet, kun yhteiskunta odottaa muuta ja minäkin turvaudun kulmakynään? 

6 tapaa pysyä kärryillä työelämässä hoitovapaalla

Selailen kateellisena somessa kavereiden työpäivityksiä: työmatkakuvia, etäpalaveri postauksia ja kehuja mahtavista työkavereista. Heillä on jotain, mitä minulla hoitovapaalla ei ole: työyhteisö, joka jakaa työtaakan, kehittää, tsemppaa ja osallistuu arjen haasteisiin.

Koko sen ajan, kun olen ollut äitiyslomalla, olen pelännyt, että tipun työelämän kelkasta. Digimarkkinointi, joka on alaani, kehittyy niin valtavaa vauhtia, että puolessa vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä. Kun palaan ensi syksynä takaisin töihin, pahin pelkoni on se, että en yhtään tiedä, mistä puhutaan ja kaikki nuoremmat ja ajanhermoilla olevat syrjäyttävät minut. Siksi olen yrittänyt miettiä keinoja, joilla pysyä kärryillä.

Verkostoidu

Liity erilaisiin järjestöihin, tutustu toisiin äiteihin, ota yhteyttä kiinnostaviin ihmisiin

Viime vuoden puolella liityin Mothers in Businessiin sillä ajatuksella, että siellä tapaan varmasti muitakin samassa tilanteessa olevia. Mothers in Business (MiB) on uraäitiyttä tukeva järjestö, joka järjestää äititreffejä, koulutuksia ja seminaareja sekä pyrkii vaikuttamaan työn ja perheen yhdistämiseen yhteiskunnassa. Valitettavasti livetreffit ovat koronan takia olleet jäissä, mutta verkoston kautta olen virtuaalisesti pystynyt tutustumaan ihmisiin. 

Myös paikkakunnan muut äidit ovat virkistävää seuraa muuten monotoniseen kotiarkeen. Vaikka he eivät työelämään liittyisikään, jutustelu muiden kanssa laajentaa omaa katsontakantaa.

Tee vapaaehtoistyötä

Mieti, missä haluisit kehittyä, ja lahjoita osaamistasi sitä kaipaavalle

Koska haluan hoitovapaalla kehittyä kirjoittajana sekä pysyä somemaailman kiemuroissa mukana, olen mm. kirjoittanut pari blogikirjoitusta kestovaippoja myyvälle BabyDot-yrittäjälle ja juuri liityin MiBin sometiimiin vapaaehtoiseksi. Sen lisäksi, että oma osaaminen pysyy yllä, vapaaehtoisena on kiva jakaa omia ajatuksia muiden kanssa.

Osallistu webinaareihin tai livetapahtumiin

Seuraa eri yhteisöjen tapahtumatarjontaa ja osallistu kiinnostaviin

MiBin lisäksi kuulun Markkinointiliittoon ja seuraan Markkinointikollektiivia somessa. Kaikki nämä kolme järjestävät valtavan määrän jäsenilleen ilmaisia webinaareja. Aiheet vaihtelevat mindfullista Google Analyticsin hallintaan. Ilmaisia yritysten järjestämiä verkkokoulutuksia voi bongailla myös Facebookin sekä Linkedinin tapahtumista.

Webinaari lapsensyötön ohessa.

Kouluttaudu

Etsi ammatillista osaamistasi tukeva jatkokoulutus ja suorita hoitovapaan ohessa kursseja

Kotihoidontuki annetaan lapsesta, joka ei mene päiväkotiin tai perhepäivähoitoon, joten vanhemman opiskelu ei vaikuta tuensaantiin mitenkään. Voit jopa hakea opintotukea elämän lisärahoitukseksi. Suurin haaste on siis vain, miten hoitaa lapsi opiskelun ohessa, mutta onneksi moni kurssi hoidetaan nykyään etäopiskeluna ja monilla jatkokoulutuksissa on vain tietty määrä lähiopetusta.

Tee freelancer tai osa-aikatöitä

Kysy työnantajaltasi olisiko heillä tarjota osa-aikatöitä tai tee keikkaa freelancerinä

Kuten opiskelu, myöskään työnteko ei ole este kotihoidontuella. Pääasia on vain, että lapsi hoidetaan kotona, eikä kunnallisessa lastenhoidossa. Joidenkin on mahdollista hoitaa lapsi oman työn ohella, toisilla isovanhemmat rientävät hoitoavuksi. Töitä voi tehdä yrittäjänä, keikkahommina työnantajalle tai projektiluontoisesti. Jos teet yrittäjätöitä oman työn ulkopuolella, muista myös kysyä vakityönantajaltasi lupa työntekoon.

Opi muilta

Seuraa muita alalla ja huomioi hyvät esimerkit

Ihmiset nykyään jakavat mielellään Linkedinissä sekä Facebookin työryhmissä saavutuksiaan ja hyviä työkokemuksia. Noteeraa onnistumiset ja ota niistä mallia. Jos joku on tehnyt erityisen hyvää työtä, se on myös hyvä sanoa ääneen. Mikäpä ei tunnu mukavammalta kuin kehu kollegalta. 

Hyvällä tsäkällä voin löytää oman hoitovapaan työyhteisöni verkostoitumalla, webinaarista ja opintojen parista.

Koronan parhaat puolet

Siitä on nyt yli vuosi, kun korona pyyhälsi Suomeen. Monessa näkyy väsymyksen merkkejä tähän eristäytymiseen ja sosiaalisen tekemisen välttelyyn - eikä rajoituksille näy loppua. Mutta ei tämä vuosi ihan täysin huono ole ollut. Ajattele, vaikka näitä puolia:

1. Kuinka paljon rahaa olet säästänyt!

Ei ulkomaanmatkoja, ravintolaillallisia, elokuvateatteri-iltoja, kalliita työlounaita, kampaajakäyntejä, harrastuksia… Kaikki on vain säästöä. Tämä mahdollistaa sen, että sitten, kun rajat aukeavat, sinulla on enemmän rahaa käytettävänä mihin ikinä haluatkin.

2. Hei, ei tarvitse laittautua!

Mikäli teet etätöitä ajattele, mikä ajansäästö, kun joka aamu ei tarvitse käyttää 10-30 minuuttia laittautumiseen. Turha meikata, jos et käytä etäneuvotteluiden video-ominaisuutta. Ja jos käytätkin, vain yläosa täytyy olla edustava. Uloslähtiessä pelkkä ripsari riittää, koska kukaan ei näe, mitä on maskin alla. Iho saa hengittää ilman meikkivoiteita.

3. Sait enemmän vapaa-aikaa

Etätyöntekijöillä päivään saattaa tulla peräti pari tuntia extra-aikaa, kun töihin ei tarvitse matkustaa. Samoin, kun kaikki harrastukset ovat tauolla, yhtäkkiä illoissa on aikaa. Voi vaikka - vain olla - tai järjestää vaatekaapin ...tai elämänsä.

4. Vuosi ilman flunssaa

Koska ihmiset välttelevät toisiaan ja jäävät helpommin töissä tai koulussa sairasvapaalle, myös perussairauksia liikkuu vähemmän. Itse yleensä nappaan joka ikisen lentsupöpön, joka on liikkeellä, mutta nyt en ole vuoteen sairastellut.

5. Enemmän yhdessä vietettyä aikaa

Oletko tutustunut puolisoosi uudestaan? Näetkö hänet aivan uudessa valossa seurattuasi hänen työminäänsä? Entä oletko viettänyt aikaa enemmän lastesi kanssa? Nyt jatkuva yhdessäolo voi tuntua rankalta, mutta vuosien päästä, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja puoliso kiinni omissa menoissaan, saatat kaivata tätä hetkeä.

6. Ei FOMOa

Itse harmittelin äitiyslomalle jäädessäni, kuinka paljosta jään paitsi lapsen takia. No ei ole tarvinnut harmitella! Ei kukaan muukaan käy kulttuuririennoissa, ulkomaanreissuissa tai illanistujaisissa. Ei tarvitse potea FOMOa (paitsi jäämisen pelko), kun kenenkään muunkaan elämässä ei tapahdu mitään.

7. Ei tekosyitä

Eikö tekisi mieli lähteä kaverin talkoisiin, siskonpojan 5v. synttäreille tai sukujuhliin, jossa tivataan kokoajan, koska sinä aiot mennä naimisiin/hankkia lapsia/vakiintua. Ei tarvitse! Eikä myöskään tarvitse keksiä tekosyytä, miksi et pääse paikalle. Koronan varjolla voit hyvällä mielin jäädä kotisohvalle.

P.s. Yes, I know it sucks! Koittakaa kestää vielä. Muistakaa, että emme me tätä normaalielämän karttelua tee vain itsemme takia - vaan kaikkien niiden riskiryhmäläisten takia, jotka voivat menettää vuosia elämästään tuon taudin vuoksi. Jos sinulla on lähipiirissäsi edes yksi sellainen, tiedät miltä tuntuu pelätä muiden puolesta.